Hyvää joulua!

Lähdemme huomenna mökille joulunviettoon. Kuulumiset sitten välipäivinä. Rauhaisaa joulua kaikille!

Syksyn ruokareissuja

Mihin meni syksy? Hukkaan.

Ei vaan. Se meni töissä. Muutamana viikonloppuna tuuletimme itseämme ulkosalla. Raportoimatta on jäänyt muun muassa ilahduttava Olive's. En enää muista, mitä kaikkea tarkkaan ottaen söimme, mutta hyvää oli. Pidän myös paikan sisustuksesta ja ennen kaikkea palvelusta. Ja talon suosittelema viini oli niin hyvin ruokaan sopiva, että olin nousta penkistä silkasta ilosta.

Mökilläkään ei ole vähään aikaan käyty, mutta jouluksi saatamme sinne mennä. Saunaan tulee nyt vesi suoraan järvestä kesät talvet, kiitos supraputken, joka kestää jäätymisen.

Yllättäen syksyn suosikkiruokapaikaksi on noussut Helsingin keskustan Stockan ravintola, siis se pöytiintarjoilupuoli. Sinne on helppo rysähtää ostoksienkin kanssa. Ruoka on hyvää, joskaan ei halpaa. Helposti saa myös varsin ekologisen aterian: suosikkiannokseni on siikaa ja juureksia. Lähiruokaa, eikä noista pääse paljon hiilidioksidiakaan!

Syysnäkymiä

Mökin terassin portaiden edessä on ollut pari liuskekiveä. Aloin repimään kesällä nurmikkoa niiden laidoilta, jotta kivet tulisivat kokonaan näkyviin. Anoppi jatkoi puuhaa sinä viikonloppuna, kun en itse ollut paikalla.

Kun saavuin seuraavan kerran Etelärinteeseen, silmäni levähtivät. Kiviä olikin aika monta. Tältä näyttää nyt.

Rikkaruoho lautasella

Söin viime viikolla rucolaa. Sitä oli ripoteltu muutamana päivänä erilaisten ruokien päälle ihan syksyn iloksi. Voileivän päällä se on erityisen hauskaa.

Kesken murkinoinnin alkoi kuitenkin olla wasabimaisia fiiliksiä. Todella katkera maku valtasi suun. Ja kas, rucolan seassa oli jokin rikkaruoho. Löysin sen lehtiä ja kukinnon, kun hieman tarkemmin katselin, mitä lautaselle olin siirtänyt. Olin siis myös syönyt sitä.

Elossa ollaan kuitenkin. Taidanpa ostaa vain purkkirucolaa vastedes.

JEEEEEEEE

Yhdistetty käyttöönotto- ja lopputarkastus oli eilen. Läpi meni. Huomenna saunotaan :-)

Viimeinen rutistus

Kuten huomaatte, olen ollut jo pitkään raportointikyvytön. Viikot menevät töissä, viikonloput raksalla. Nyt ovat vielä alkaneet iltaharrastukset.

Ensi viikolla saatamme kuitenkin saada saunaamme käyttöönottotarkastuksen. Itse en pääse lauantaina viimeistelytöihin mukaan, koska tulen työpaikalle purkamaan työsumaa. Tätäkin pikkukirjoitusta väsään taukotoimena kesken oikeiden töiden.

Pienet ystävämme

Sääliksi kävi

Purimme tänään koko kesän Etelärinteen pihassa olleita puutavarakasoja. Viimeiset kattopanelit vietiin sisään saunarakennukseen. Ilmankosteus oli niin kova, ettei suojamuovikaan auttaisi, siksi siirto. Pilkkuja oli jo yhdessä kappaleessa.

Hyödynsin yhden paketin paksuista muoveista: vein sen vastakaadettujen lupiinikasvustojen päälle. Näännytän lupiinit valonpuutteeseen seuraavan kahden vuoden aikana. Joskus tuohon kohtaan saattaa tulla hyötypuutarha, jos ei muuten niin pieneen kasvihuoneeseen, jonka alle lupiinien juuret jäävät.

Kun nostimme alimman muovin irti puulavoista, alkoi kuhina. Neljä harmaata jyrsijää kipitti edestakaisin todella hämmentyneen oloisina. Puulavan alla näkyi ruohosta ja sammalesta tehty pesä, johon vipeltäjät eivät kuitenkaan osanneet tai halunneet palata. Otukset olivat niin pöhköjä, että tulivat nuuskimaan saappaitani. Yksi yritti saappaan alle piiloon. Sinne ne jäivät pyörimään, kun raahasimme puulavat pois pihamaalta.

Taitaa olla lehtopöllöillä taattu ilta-ateria tänään.

Täysi mitta

Yksi on varmaa: emme vähään aikaan syö valmiskeittoja.

Ylämäki, alamäki

Aamulla ilmeni, ettei Harvian valmispiippu sovi Harvian vesipataan. Vesipadan savuaukko on padan takaosassa, joten liitos lähtee vaakasuorassa kohti piippua. Tällaista välipalaa ei Harvia itse tarjoa. Meillä tietysti on sekä pata että piippuelementti valmiina raksalla tämänpäiväistä asennusta varten.

Hiukset nousivat pystyyn.

Noh. Harvia neuvoi kääntymään Schiedelin puoleen. Oi, sieltä saikin todella hyvää ja ystävällistä palvelua! Tekninen neuvoja löysi kevyen ja kauniin ratkaisun. Kyse on sirosta metallipintaisesta valmispiipusta, joka sopisi mainiosti pataamme eikä lisäisi painoa lattian päälle. Meidän rossipohjan päälle ei voi kovin suuria harkkokuormia kasata. Schiedelin Rondo Plus (jota Harvia suositteli) on harkkojen sisään tehty valmispiippu.

Kun Schiedelin ihminen soitti raksalle (jossa itse siis en ole), kävi ilmi, että neuvokas vastaavamme oli timpurin ja rakennuttajan kanssa kehittänyt keinon hyödyntää Harvian valmispiippua. Teetämme puuttuvan liitoskappaleen.

Kaunis kiitos kuitenkin Schiedelille hyvästä palvelusta! Ja kiitos osaavalle vastaavalle työnjohtajalle!

Loppukiri

Olen varsin huonolla omatunnolla töissä. Toinen puolisko tunnetalouttamme kun raataa sisäseinien parissa Etelärinteessä. Saan sieltä ajoittain tekstiviestiraportteja.

Jäljellä: tulisijojen asentaminen, wessan viimeistely ja terassin porras. Maalaamista ei liene lopputarkastuksessa arvioida, joten se saa odottaa. Sitten on luvallinen sauna.

Tapahtui muuten sellaistakin kesän aikana, että rakennustarkastaja bongasi meille ajellessaan lähikulmilta luvattoman rantamökin. "Milloinkas tuo tuohon on tullut?" Jaa-a.

Heilasta edelleen - sorsaa lautasella

Viime lauantaina kokeilimme Heilan ravintolaa. Huomattakoon nyt, ettemme todellakaan olleet Heilissä, joka on heinolalainen tanssiravintola vaan lähiruokaparatiisi Heilassa. Söimme lounaan.

Ruokalista on laaja, mutta kun silmä osui sorsa-annokseen, valinta oli helppoa. Nyrkkisääntömme on, että ravintolassa kannattaa syödä sellaista, mitä kotona ei tehdä.

Tarjoilija huomautti ensin, että sorsa valmistuu hitaammin kuin muut annokset, mutta mihinkäs meillä oli kiire. Olimme jättäneet työmaan taaksemme ja halusimme oikein viettää lomaa.

Sorsan seurana oli tuhdit juustoperunat, oikein hyvät vaikken kermaisia tai juustoisia ruokia muutoin suosikaan. Itse linnunsiivu oli taikinakuoren alla ujostelemassa. Ei olisi tarvinnut ujostella! Maukasta oli, juuri oikea kypsyysaste eli väri ja rakenne kohdallaan.

Lisukkeeksi kuuluva raikas hillo oli kokilta unohtunut, ja hän toi sen pöytäämme itse kovasti asiaa pahoitellen. Samalla kokkia kovin kiinnosti, miten sorsa maistui. Maistuvuutta kysyivät myös molemmat tarjoilijat, joista toinen vielä mainitsi, ettei sorsa ylipäätään ole kaikkien mieleen. Jäi vaikutelma, ettei sorsa-annosta pahemmin tilailla Heilassa.

Minä väitän, että annos saattaa olla talon paras. Tavanomaiset pihvit ja lohiannokset eivät voi ylittää tätä kauniisti esillepantua herkkua. Toki täytyy myöhemmin kokeilla, millaisia muita houkutuksia listalla on.

Näin minäkin tekisin, jos olisi rahaa

Pentti Linkola on Hesarin mukaan ostanut Heinolan ja Mäntyharjun rajalta erämaata rauhoittaakseen sen.

Hienoa. Etelärinne osoittaa kunnioitusta kaikille, jotka ryhtyvät sanoista tekoihin ekoasioissa.

Nyt on hiiri ja plakaatti

Palasin lomalta töihin, joten pääsen nyt toimimaan niin kuin muutkin bloggaajat ;-) Viittaan tällä siihen, että valitin edellisen viestini kommenteissa hiirettömyyttä.

Se on ihan totta: vapaalla operoin Apple G4:n kanssa, eikä lisävarusteita ole. Mihin se hiiri ylipäätään osuisi, koska läppärini todella on sylissä, ei pöydällä. Olen itse liian töyssyinen hiiren alustaksi :-)

Muutoinhan hiiriä Etelärinteessä kyllä riittää! Liiankin kanssa.

Tässä plakaatti:

Briljantisti näin

Oih. Sain Matkalla-Marjutilta Brillante Blog -palkinnon. Tähän kuuluisi nyt laittaa se plakaatti. En vain tiedä, miten sen laitan, toisin sanoen mistä sen jpegin oikein saan. Tietokonetaitoni ovat edelleen vähintäinkin vaillinaiset.

Plakaatin laittamista miettiessäni voin kehitellä ajatuksia siitä, kenelle sen itse annan, mutta sitä ennen uutisia Etelärinteestä.

Lauantaina vietettiin saunan terassin avajaisia. Se on 95-prosenttisesti valmis. Puuttuvat viisi prosenttia eivät selity laiskuudellamme, vaan laudat loppuivat kesken.

Toki terassi on käyttökuntoinen - mitäs nyt parista laitalaudasta. Niinpä istahdimme terassin kulmalle lasit kädessä skoolaamaan. Lauantai-iltana sää olikin mitä parhain pieneen juhlaan. Maisema esiintyi oikein edukseen.

Todistimme myös erinäisten luontokappaleiden arkirutiineja. Eräs lokki nimittäin vierailee tontillamme aina iltakahdeksan jälkeen. Ilmeisesti siihen aikaan alkavat maan madot pukata pintaan. Sen sijaan sisiliskot ovat häipyneet. En tiedä, ovatko ne munimassa vai hautomassa, mutta jotain lisääntymiseen liittyvää on meneillään. Ensimmäisellä porrasaskelmalla on nimittäin näyttäytynyt minikokoinen lisko. Parisenttinen lisko on kuulkaa varsin söpö.

Saunassa on ulko-ovikin paikallaan. Se on yhtä koristeellinen kuin ikkunalaudat, jotka nekin yllättivät meidät. Emme yksityiskohtia juuri tuijotelleet rakennusta valitessamme. Niitä nyt sitten vain tulee esiin, kun avaamme puutavarapaketteja. Laitankin ikkunan kuvan Brillante-plakaatin sijaan ;-)

Kaakelointi ja panelointi sen sijaan ovat vielä vaiheessa. Viimeinen rutistus alkakoon!

Takka saapuu

Olipa päivä!

Kaakelit olivat tämän päivän teema. Kaakelit ja pakkanen.

Olimme ajatelleet käyttää saunan pesutiloihin samoja kaakeleita kuin päämökin kylppärissä. Tulisi kivasti yhtenäinen fiilis rakennuksiin. Olisi antrasiitinvärinen lattia ja kitinvalkea seinä. Eikä tarvitsisi muuta kuin soittaa tuttuun rautakauppaan ja tilata vanhan kassakuitin avulla matskut, jotka isäni toisi mökillemme tiistaina (siis huomenna). Ei mitään kaupparyysäilyä, vain yksinkertainen puhelintilaus.

Sitten lueskelin jonkun rautakaupan esitettä. (huokaus)

Yhden kaakelin kohdalla sanottiin kestää pakkasta. Vai niin. Muutko eivät siis kestä? Olemmeko ostamassa laattoja, jotka paksahtavat säröille talven tullen??? Arrggh.

Koko saunamökin idea on, että sen voi huoletta jättää kylmilleen, toisin kuin tämän päämökin. Täällä on vettä putkissa ja lattiakaivoissa ja hajulukoissa, jotka on jollain vippaskonstilla tyhjennettävä pakkasenvarmasti tai sitten tuhlattava maailman energiavaroja tönön ympärivuotiseen lämmittämiseen.

Soitto rautakauppaan varmisti, etteivät ajattelemamme kaakelit kestä kylmää. (kirous)

Tekstasin kahdelle luottotietäjälle. (Tyypillisesti he ovat aina eri mieltä, joten sikälikin he toimivat hyvänä kaikupohjana kaikelle ongelmanratkaisulle.) Toinen sanoo, ettei ole kuullut moisesta ongelmasta, ja kuiviahan ne ovat ennen kuin jäätyvät. Toinen sanoo, et kandeis lämmittää mökkiä koko vuosi. Nounou, sanoin minä. Nyt on saatava oikeanlaiset laatat ja äkkiä, sillä laatoittaja tulee tiistaina (siis huomenna).

Pukkila on kotimainen valmistaja, joka varmasti ymmärtää pakkasta. Soitto Pukkilaan todisti, että esimerkiksi Natura-sarjan laatat ovat oikein hyvä vaihtoehto. Mutta ne pitää tyypillisesti tilata, koska kauppojen varastoissa niitä ei ole. Värimallit kannattaisi tarkistaa jälleenmyyjällä.

Soitto heinolalaiselle jälleenmyyjälle: heillä ei ole malleja. On siis soitettava ja lähdettävä Lahteen.

Samalla kun selvisi, missä Lahdessa näkee Pukkilan malliston, ilmeni että Lahden Kaakeli on hyvä liike. Soitin sinnekin. Sanoin myyjälle, et jos teillä on kauniita pakkasenkestäviä laattoja varastossa, myy ne meille nyt. Ja niinhän hän myi.

Ajelimme takaisin Heinolaan takakontti laattoja ja saneerauslaastia täynnä. Ongelma ratkaistu.

Illalla saapui remonttireiska valmistelemaan huomisen kaakelointia. Kerroin pikkuepisodistamme. Hän: onhan se saneerauslaasti pakkasenkestävää?

Arrggh! (No oli se.)

Asfalttia

Ihanaa olla vaihteeksi kaupungissa. Kun kävin iltapäivällä postissa hakemassa saapuneita lähetyksiä, kävelin hitaasti ja nostin katseeni tavanomaista korkeammalle. Ihailin vanhoja kivitaloja, ja haistelin ilmaa. Aurinko paistoi paljon kuumemmin kuin Heinolan metsissä.

Jos olisimme jääneet raksalle (onpa epäkunnioittava nimitys Etelärinteelle), olisimme viimeistelleet jo pukuhuoneen panelointeja. Maanantaina alkaa kosteuseristyksen laittaminen kylpytiloihin. Mutta kaupungissakin pitää käydä, ei vähiten siksi, että mies on aika lailla uupunut ja itse asiassa vilustunutkin. Nyt levätään hieman ennen seuraavaa rutistusta. Meikä tietty pyykkää samalla.

Hyvä merkki on se, että katselin tänään keittiön hyllyjä sillä silmällä. Vanha ruoanlaittoinnostus saattaa palata. Asioilla kun on luonnollinen kulkunsa, ja nyt pari vuotta on kokkaus ollut alamaissa. Kyllä se sieltä vielä palaa...

Nopeita ruokia

En ole edes uskaltanut katsoa, millaisia herkkuja ruokablogeissa on tarjoiltu tänä kesänä. Meillä kun syödään hyvin nopeita aterioita, jotta aikaa jää rakentamiseen ja lepäämiseen. Hyvä esimerkki - ja nimenomaan siis hyvä - on Knorrin valmiskeittosarja. Porkkanakorianterikeitto on oikein passeli.

Kaupungissakin on luotettu muiden apuun eli syöty usein ulkona. Kämpin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa oleva Strindbergin Bakficka yllätti jo olemassaolollaan. Harva muukaan tuntuu paikasta tietävän, sen verran tyhjää siellä oli. Kävimme kuitenkin pikalounaalla siellä nauttimassa jättikokoisen leivän ja ruokaisan salaatin. Paikka on valoisa ja rauhallinen, joten sinne vaan kaikki alennusmyyntien uuvuttamat kiertelijät toipumaan.

Odotan syksyä, jolloin ehdimme syödä jotain hitaasti itse valmistettua, jopa jonkin ohjeen mukaan tehtyä.

Ekologinen lokero

Ruokakulttuurit yhtenäistyvät

Kuten mainitsinkin, pistäydyin Suomen rajojen ulkopuolella, tarkemmin ottaen Pohjois-Englannissa. Tuli samalla todetuksi, että kaikkialla saa nykyään samanlaisia ruokia. Esimerkiksi kalafile, juurespyre, uuden maailman valkoviini ja jälkiruoaksi omenapiirakka - eipä juuri paikallisuus tunnu.

Itse söin maaseutupubissa thairuokaa, kun olin jo korviani myöten täynnä paistettu proteiini plus höyrytetty vihannes -yhdistelmiä.

Aamiaiset ovat Britanniassa ennallaan. Päädyin todellakin nauttimaan aamuisin papuja, paistettuja kananmunia ja paahtoleipää, koska pelkällä hedelmäjogurtilla ei jaksanut kello yhteen, jolloin vasta saimme lounasta. Loppuviikosta aloinkin jo näyttää punakalta paikallisväestön tapaan - ilmeisesti verenpaine ehti nousta suolan, rasvan ja tiukan työtahdin seurauksena :-)

Toisaalta olen UK:ssa oppinut arvostamaan makean, suolaisen ja rasvaisen liittoa. Keksin kerran aamiaisella nimittäin kokeilla, miltä hillo maistuu kananmunien ja leivän kanssa. Oli yllättävän hyvää, varsinkin kun en syö hilloja koskaan muutoin. Marmeladikin maistuu vain Lontoonmatkoilla.

Ihmisluonteen ihmeellisyydet

Vietin viime viikon ulkomailla työasioissa, ammatillisilla kursseilla tarkemmin sanottuna. Työt etenivät mökillä rivakasti tästä huolimatta. Minähän olen raksalla lähinnä siivonnut ja kokannut omia maalaus- ja vahausurakoita odotellessani. Lisäksi autan mielelläni tiedonhankinnassa ja tinkimisessä sekä toimin sparraajana ja mielipideautomaattina ;-) Mutta takaisin tähän ulkomaa-asiaan.

Reissussa tapasin mielenkiintoisia ihmistyyppejä. Oli muun muassa klassinen tapaus, jossa kolmikymppinen ilmeisen lahjakas ja hauskannäköinen nainen ihan muka viattomasti kietoi pauloihinsa kurssia vetävän kuusikymppisen miehen. Kaksikon fyysinen etäisyys alkoi olla aika lyhyt torstain illallisella... Lieneekö siinä sovittu jo jatko-ohjauksestakin.

Oli toinenkin tuttu juttu. Kaksi osallistujaa otti yhteen ryhmätyössä niin, että toisen oli loppujen lopuksi poistuttava hetkeksi. Kyse oli sanasodasta aivan kirjaimellisesti. He eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko yksilöllisyyttä korostava yhteiskunta vapaa vai vastuuton.

Meidän tiimin työ sujui suuremmitta välikohtauksitta, joskaan aluksi kirjurimme ei olisi halunnut kirjata, mitä tiimi kirjoitti. Hän väkisin halusi vaihtaa jutut oman mielen mukaiseksi. Tämä onneksi huomattiin ajoissa.

Saunaraksa on niin toinen maailma kuin tuo kurssi. Täällä vallitsevat fysiikan lait. Puutavara on painavaa ja maan vetovoima kova. Mitä ilmeisimmin matalapaineen takia olen myös kroonisen unelias.

Uutisiakin on luvassa parin viikon päästä. Veimme vesinäytteen tutkittavaksi. Porakaivovetemme on todennäköisesti hapanta ja rautaista. Nyt se kuitenkin saadaan selville mittaamalla, ei arvaamalla.

Työ kuvina

Mikä ei kuulu joukkoon?

Kuusi sukeltelevaa kuikkaa, metsänpohjaa nuuskiva supikoira, karut kalliorannat - ja jäätelöauton pimputus.

En tiedä, mihin se jäätelöauto tarkkaan ottaen parkkeerasi mutta tidididi-tidididi-diddididdidi kuului sisään asti. Käsittämätöntä.

Lisää nisäkkäitä pliis

Nyt hieman listoja.

Etelärinteessa pongatut lajit: linnut

laulujoutsen
härkälintu
kurki
kuikka
kalalokki
tiira
sinisorsa
sepel- tai uuttukyyhky
räkättirastas
peippo
kirjosieppo
mustarastas
kuhankeittäjä (kuultu)
käpytikka
punarinta
västäräkki
käki (kuultu)
tervapääsky
kanadanhanhi
metsäkirvinen (ehkä)


Etelärinteessä pongatut lajit: nisäkkäät

rusakko
supikoira

Hyönteisiä emme ala luetteloimaan. Kaloja ei olla vielä saatu. Kasvit vaativat opiskelua.

Saunan hahmo valmis

Vesikatossa ollaan, ja on syytäkin. Jatkuvasti sataa.

Tältä näytti muutama päivä sitten. Tämän jälkeen on tapahtunut rakennuksen sisällä kaikenlaista. Muun muassa lattiavasat ja rossipohjan kannatusrimat on asennettu. Huomenna laitetaan lattiaan levyt ja villat ainakin pesutilojen puolelle.

Ikkunatkin ovat jo paikoillaan. Ikkunalaudat ovat kauniit - en tiennyt, että ne ovat niin koristeelliset.

Grillimarinadeista

Juhannuksena marinoitiin vihanneksia ja hieman lihaakin öljyn, balsamicon, yrttien ja pippurin avulla. Grillasimme myös ilman marinadeja.

Jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Kun ruokaan joka tapauksessa laitetaan pippuria, yrttejä ja öljyä jälkeenpäin, etukäteen ei niin tarvitse läträtä. Toki liha vaatii valmistelut, mutta vihannesten kanssa on toisin.

Johtopäätökset: Panosta hyvään oliivi- tai rypsiöljyyn. Rouhi pippuri juuri ennen ruoan valmistumista. Nauti vihannesten raikkaudesta.

Tekniikkavinkki: Jamie Oliverin hölskyteltävä maustehakkuri on oiva peli nimenomaan mökillä. Sillä voi heilutella pippurien lisäksi myös yrtit kivaksi tahnaksi esimerkiksi öljyn sekaan. Saimme vempeleen lahjaksi, joten emme tiedä, mistä niitä saa tai mitä ne maksavat. Niillä näkyy kyllä olevan oma sivunsa, joten markkinointi on voimallista.

Loma!

Tältä näyttää maailma pihakeinussa maaten.

Vihannes poikineen

Juhannuseväät

Kroppaa kolottaa, päivän työ on valmis, ja on aika aterioida. Tänään syödään samaa kuin huomenna. Mitään varsinaisia reseptejä ei ole, vaan joka päivä grillaamme jotain seuraavasta listasta.

1,5 kg sikureita
1 kg punaista paprikaa
1 kg keltaista paprikaa
1 kg fenkoleita
3,5 kg kesäkurpitsoja
2 kpl entrecoteita
500 g karitsan sisäfileitä
250 g raakamakkaraa
450 g t-luupihvi

Marinadina on rypsiöjyä, pippureita ja yrttejä, joskus seassa on balsamicoa, joskus jopa chiliä. Paprikoihin ei edes laiteta mitään.

Juomina on luottonimiä. Peter Lehmannin Barossa on ehkä hieman liian jytkyä vihanneksille, mutta on meillä valkoviiniäkin, luomuisaa Custozaa Italiasta. Tätä kirjoittaessani siemailen valkoista vermouthia.

Kyllä nyt kelpaa. Hyvää jussia kaikille! Ciao!

On kaksi tapaa

Olemme menossa sateenkin uhalla pönöttämään mökkiimme. Jotkut muut viettävät juhannuksen kaupungissa. En ihmettele, olemme itsekin harrastaneet parvekejusseja. Helppoa, kotoisaa, lämmintä.

Me aloitamme juhannuksenvieton varmaankin takkatulella, jotta tunnelma on sopiva -ja sisäilma kuivuu. Jos sataa, unohdamme saunaprojektin hetkeksi ja luemme kirjoja. Takaraivossa tietysti tikittää kello, joka kertoo, ettei hirsi saisi olla homesuojatta ainakaan kahta viikkoa pidempään. Näin kosteilla ilmoilla pilkkuja ilmaantunee pikemminkin. Mutta nyt en ajattele sitä, koska mitään en voi asialle tehdä.

Ette muuten usko!

Hyvä jos uskoimme itsekään. Nimittäin: raksalla tuli tänään totaalitenkkapoo. Perustus on osin vääränkokoinen. Siihen jäi rungon pystytys.

Monenko lukijan silmät pullistuivat?

Vika ei ollut perustustentekijän eikä perustuskuvien tekijänkään. Talofirman antamat perustusten mittapiirroskuvat olivat vinksallaan. Kaikki niitä seuranneet menivät metsään. Näin ainakin nyt olemme tietävinämme.

Onneksi olin minä puhelimessa eikä mies. Olin kyllä juuri iltapäivällä töissä sanonut, että varmaan kaikki sujuu hyvin, kun kukaan ei soita. Hiljaisuus johtui kuitenkin siitä, että vastaava odotti sopivaa hetkeä soittaa. Ilmeisesti ajatteli, että työpäivää ei passaa häiritä. Odottivat myös talovalmistajan kantaa, jota ei kuitenkaan tämän päivän aikana kuulunut.

Huomenna kuulemme, kuinka tästä eteenpäin. Voi korjaantua pieninkin keinoin. Virhe on ilmeisesti vain jossain tukipilareissa, ei koko sokkelissa.

Raportoin puolestani vastaavalle työnjohtajalle meille saapuneista perustusvaiheen laskuista. Hyvä että avasin suuni. Yhdestäkin oli jäänyt pois 25% alennus. Asia korjataan huomenna.

Näin meillä. Toivottavasti teillä menee paremmin. Jos haluatte elämäänne haasteita, alkakaa toki rakentaa.

Lähin naapurimme

Viikonlopun makupaloja

Ostimme perjantain Heila-käynnillä Hans Peteriä. Kyse on Lumola-juustosta, jota valmistetaan Kiuruvedellä. Lehtijutun mukaan sitä on Linnan juhlissakin syöty. En ihmettele.

Ostimme myös perinteisen Muorin rusinapitkon, jossa selvästi on rasvaa enemmän kuin kotipullissa. Kyllä näillä saa kolesterolin kohoamaan :-)

Lisäapuna on ollut pientuottajien makkaroita ja nyt vielä Sahlmanin viljatoffeeta. Juu, viljatoffeeta. Se on intiaanisokerista, luomuviljoista ynnä muusta luontaisesta keitetty toffee, jota sitäkin saa Heilasta. Todella vahva maku, enemmän kuin rustiikkinen!

Testasimme toista Pihamaa-viiniä, Tyrniä. Nyt sattui kohdalle sellainen, josta nimenomaan emme pidä. Olen aivan varma, että vanhempiemme ikäpolvi kyllä pitäisi. Jatkossa Pihamaan Tyrniä viedään tuliaisena lähipiiriin, itse pitäydymme Kuivassa Pihamaassa.

Kasvia pukkaa

Koivujen katveesta

Tämä tontti on kuin viidakko. Tarkemmin ajatellen tämä on viidakko. Viidakko-sana viittaa viitaan, näin ollen Suomessakin voi olla viidakko. Meillä on.

Ajatus kirposi sademetsän suuntaan eilen, kun saavuimme kuuden jälkeen maalle. Metsän metakka oli huumaava: kaikki linnut huusivat kilpaa. Osa äänistä muistutti apinoiden kiljumista. Mitään ei kuitenkaan näy, koska puiden lehdet ovat niin suuret ja linnut maastopuvuissa.

Tänä aamuna raivasin nurmikentän laidan tiheikköä viikatteella. Miehen aika menee nyt tyttöystävästään eronneen kaverin terapointiin puhelimessa. Saattaa jäädä tänään laituri korjaamatta.

(En saa kuvia ohuen verkkoyhteyden yli Bloggeriin, yritän myöhemmin uudelleen.)

Joskus näinkin

Perustus on valmis etuajassa. Nyt vain odottelemme itse hirsipaketin ja pystytysporukan saapumista ensi viikolla.

Odotellessa tietysti tilailemme terassilautoja ja kalusteita.

Tralalaa.

Saunan perustus

Kuhankeittäjä, vasara ja van gogh

Terveiset lintuparatiisista. Paraikaa kuhankeittäjä ja käki kilpailevat alueen akustisesta hallinnasta rastaiden kanssa. Luonnonääniin sekoittuu alkava perunoiden keittoporina ja ruosteisten naulojen nitinä.

Istun jälleen täällä mökkisohvalla raportoimassa tapahtumia. Mies irrottaa jättimäisen ponttonilaiturimme hapertuneita lautoja, ja minä aloin laittaa lounasta. Teimme eilenillalla myöhäisen pikavisiitin Heilaan: konjakkigraavattu lohi saa seurakseen keltaisia vangogh -pottuja. Perunat on pakattu sympaattisesti paperinarulla suljettuun paperipussiin. Jälleen lähiruokaa - tuottaja on Nastolasta.

Luksustelimme aamiaisella. Söimme sitä aiemmin mainittua Pusan paholaisenkankkua, maustepiimäkakkua siis. Hyvänen aika mikä aikamatka. Humahdimme molemmat maun myötä seitsemänkymmenluvun lapsuuteen. Eikö ole muuten luottamustaherättävää, että tuottaja on laittanut nimensä ja kännynumeronsa kakkupakkauksen etikettiin? Eivät selvästikään pelkää valituksia. Pitäisikö laittaa kiitostekstiviesti? Mieli tekisi.

Revin äsken itsekin (uudella vasaralla :-) nauloja irti laiturin laudoista sen, minkä kroonisen aralla peukalollani pystyn. Teen lähinnä kantohommia ja kaikkea sellaista, johon riittää vasen käsi. Nurmikonleikkuun jätän kuitenkin ensi viikonloppuun. Vihermattomme ei selviä, jos jyrsin sen liian lyhyeksi, sen verran kuivaa on ollut. Niinpä voin jatkaa nokkosten ja koiranputken kitkemistä koristekasvien seasta.

Totta puhuen, viikonlopun aikana pitäisi tehdä yksi powerpoint-presis valmiiksi... Töin työkoneen tänne.

Äsken muuten mies soitti rannasta kännykällä. Käski äkkiä ottaa kiikarit ja tarkastaa, mitä vastarannalla purjehtii. Kanadanhanhipari poikasineen siellä mennä nyykötti eteenpäin. Missähän ne ovat aiemmin luuranneet, kun ei olla tavattu? Onneksi ei olla, lintukirjamme mukaan kyseinen laji saattaa tykätä huonoa, jos ihminen häiritsee pesimistä. Huomattakoon vielä, että ne siis eivät ole valkoposkihanhia, niitä kaupunkirantojen kakkajia vaan vielä suurempia samannäköisiä otuksia.

No niin, potut ovatkin juuri kypsymässä, nyt vain kala pöytään ja popsimaan. Hyvää viikonloppua kaikille.

Ujo vasara?

Hei Heinolasta Heilan minä löysin

Eilen vihdoin pääsimme Heinolan Heilaan. Jos joskus olen silmät vesissä maistellut ravintolaruokaa, nyt liikutuin ideoiden ja tuotteiden runsaudesta. Miten kekseliäitä ja innokkaita ruoan pientuottajia Suomessa onkaan!

Heilan laadukas liha- ja kalatuotetiski on vain murto-osa tarjonnasta. Myytävänä on erilaisia leivonnaisia, upeita leipiä, kuivatarvikkeita (mm villivihanneskeitto - lisää vain vesi :-), luomumaitoa, vihanneksia, tuoreita mansikoita, makkaroita ja oikea shop-in-shop, jossa myydään tilaviinejä. Emme todellakaan lähteneet tyhjin käsin. Eikä tuo lista ole kattava.

Oli jännittävää katsella valmistajien osoitteita pakkauksista. Useimmat olivat Itä-Hämeestä tai sen naapuripitäjistä. Heinolalainen Dorrit on Kalkkisissa sijaitsevan Pihamaan ohella ehkä kuuluisin tuottaja. Tämä tietysti voi olla päijät-hämäläinen perspektiiviharha...

Ilahduin erityisesti hauskoista tuotenimistä. Ostimme Kaesan kuitupiikkejä ja Pusan paholaisenkankkua. Kaesat ovat puolukalla höystettyjä ruistikkuja, jälkimmäinen on maustekakku :-)

Mukaan lähti myös hauskasti pakattuja keittoaineksia ja Kuivaa Pihamaata. Kuiva Pihamaa on viini, joka ei tietenkään ole samanlaista kuin välimerelliset herkut mutta erittäin erittäin kelvollinen ruokaviini. Yllätysvieraamme nauttivat Kuivaa sellaisenaan ja vaikuttivat ilahtuneilta.

Poiketkaa ihmeessä Heilaan, jos ajatte Heinolan sivuitse moottoritietä. Heilahan sijaitsee kätevästi Heinolan pohjoisen liittymän kupeessa. Nyt saatte te lähiruoan ja luomun puolesta puhuvat kuluttajat näyttää, että teette niin kuin sanotte. Kuluttajatutkimuksissahan usein ilmenee, että luomua halutaan ja siitä ollaan valmiita maksamaankin - mutta kaupat kertovat ihmisten sittenkin ostavan sitä halvempaa.

Heilaan on päästävä joka perjantai! Näin sitä alkaa taas Rinsu kirjoittamaan ruoastakin ;-)

Yhteydet toimivat

Istun mökkisohvassa ja kirjoitan tätä. Sain vartti sitten langattoman internetyhteyden toimimaan. Nyt alkavat e-raportit Etelärinteestä.

Tänään emme ole tehneet mitään. Yllätysvieraat saapuivat nauttimaan terassimme rauhasta. Päivä on kulunut kellotta. Kohta tosin täytyy harkita illallisen valmistamista.

Maanantaina tämä rauha ratkeaa, sillä kaivinkone alkaa perustusten kaivuun. Viikon kuluttua tontti on aika erinäköinen. Veimme tänään avaimen työnjohtaja-valvojalle, jotta he pääsevät portista.

Unohdin muuten taannoin kertoa, miten kipeäkätisenä selvisin siivouksesta. Ratkaisu oli anoppi! Hän on supertarmokas ja siivoaa mielellään. Niinpä mökki raikaistui kertaheitolla.

Tapahtui viikko sitten

Rakennuslupa tuli.

Kesäuutisia

Kaksi uutista vaikuttaa Etelärinteen kesäkokemuksiin. Ensinnä, koivun kierrelehtitauti uhkaa ihanaa pikkumetsäämme. Toiseksi, kesästä on tulossa lämmin.

Voi ja oi.

Vinkkejä ensi talveksi

Ensi talvena Etelärinne on kylmillään. (On tämäkin hetki alkaa suunnitella ensi talvea :-)

Sain tänään vinkin, kuinka välttää vessanpytyn ja lattiakaivon vesilukkojen jäätyminen. Merisuolaa sekaan niin, ettei vesi voi enää jäätyä. Ei tarvitse pumpata ja pyyhkiä laitteita kuivaksi - sehän ei kuitenkaan onnistuisi sataprosenttisesti. Ei tarvitse laittaa pakkasnestettäkään, joka ei ole hyväksi ekosysteemille.

Arvaa mitä mä just näin

En millään malta olla toitottamatta mökilläolon ihanuutta kaikille, joille vain kehtaan soittaa myöhäiltoina. Kun päivä on pulkassa, ateria nautittu ja työhiet suihkutettu harmaavesisysteemiin, tekee heti mieli valistaa ystäviä maaseudun ihmeistä. (Ikään kuin he eivät tietäisi :-)

Lauantain fantastisin kokemus sattui avohakkuun laidalla. Olin mökkitiellä ällistelemässä revittyä maisemaa. Sotatantereet varmaan näyttävät samalta kuin metsätyökoneenkäyttäjän työmaa. Kaikki on nurin ja rikki.

Mutta hakkuiden lomassa on elämää - muun muassa matalassa ojassa uiskentelevia sammakonpoikasia, jollaisia en olekaan nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Kyykin tuijottelemassa kaikessa rauhassa noita yksioikoisia pyrstökkäitä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihmeellistä kahahtelua yläpuolelta. Nostin katseeni ja silmät taatusti revähtivät lautasiksi. Kurki heilutti laiskasti siipiään muutaman metrin korkeudessa!

En ole koskaan ennen nähnyt kurkea luonnossa. Nyt sain ihastella sen huikeita värejä ja valtavaa kokoa hyvinkin läheltä. Lintupolo ei ollut tajunnut, että ihminen kykkii maisemassa. Ryntäsin takaisin mökille. Mies seisoo järven rannassa silmät lautasina ja sanoo: Arvaa mitä mä just näin. Kurki lensi tosta muutaman metrin päästä.

Luonto: syventävät opinnot

Käväisin kotimatkalla Akateemisessa "tuhoisin" seurauksin. Iltaluettavaa:
- Mossberg & Stenberg, Maastokasvio (Tammi 2007)
- Koskimies, Suomen lintuopas (WSOY 2005)
- Pretor-Finney, Pilvibongarin opas (Atena 2008)

Tarttui neljäskin, hieman vakavampi kirja, joka on erittäin mielenkiintoinen: Kuhmonen & Niittykangas, Maaseudun tulevaisuus Ajattelun käsikirja (Maahenki 2008)

Luonnon lumoissa

Sunnuntain HS kertoo Helsingin Vartiosaareen muuttaneesta nunnakunnasta, joiden hiljaisuusretriiteissä tarkkaillaan luontoa ja kontemploidaan.

Olin ilahtunut jutusta. Tein nimittäin täsmälleen samaa itse mökillä: hiljakseen tallailin ympäri tonttia ja pysähdyin katselemaan kasveja ja kuuntelemaan lintuja. Istuin teekuppi kädessä rannassa, ja niin alkoivat eläimet tottua minuun. Kaikenlaisia visertäjiä liikkui yläilmoissa ja maanpinnassa, ja vedessä kääntyilivät erikokoiset kalat.

Korkealla koivun oksanhaarukassa oli isokokoisen lintuparin pesä. Luulin ensin heitä rastaiksi, mutta sitten päädyin kyyhkytulkintaan. Ilmeisesti ne eivät ole niitäkään, ainakaan jos uskon pesimäpaikkatietoja. Lienee hankittava kiikarit. Pidän pesää silmällä jatkossa ja raportoin :-)

Järvenlahdella sukelteli iso lintu, jota en ilman opaskirjan esiintymistietoja saanut heti tunnistettua, vaikka tutunkuuloinen ääni kuuluikin. Nyt tiedän: se oli kuikka (no niihinhän me olemme tottuneet) eikä siis kaakattava kaakkuri. Kuikkamme pesii vastarannalla.

Joutsenet puolestaan olivat häipyneet näkymättömiin. Saattaa johtua naapurien takaisesta naapurista, joka rakentaa mökkiä hyvin satunnaisesti mutta sitäkin meluisammin. Voimallinen traktorin möyke ilahdutti meitä muun muassa lauantai-iltapäivänä. Sunnuntaiaamuna sen sijaan heräsimme toisen traktorin ääneen: viljelijä oli peltotöissä pienen metsän takana. Emme tietenkään oleta, että maata viljellään härkien vetämin auroin, joten emme siis valita :-)

Jälkientunnistusoppaan avulla tein 99% varman havainnon ketunjäljestä. Tassu oli sattunut pehmeään mutaan, joten jälki oli erinomainen. Kettu lienee myös pöllyttänyt västäräkin pelkiksi höyheniksi. Käsittääkseni petolinnut jättävät enemmän jätettä kuin sulat ja untuvat...

Niin, oli Suomen kesä parhaimmillaan, vaikka vasta on toukokuun alku. Mitähän kaikkea vielä näemme?

Kevyin rantein

Etelärinteen remontti- ja rakennushuolet ovat jättäneet varjoonsa sen, että meillä on mökki. Siis että nyt vihdoin on paikka, jonne mennä jopa vain oleskelemaan. Viimeaikaiset työleirit tosin eivät ole ihan sellaisia rentoutumisen muotoja, joista olemme haaveilleet :-)

Pakkasimme vapun alla kaupunkikeittiöstä kattiloita, vateja, säilytysrasioita ja muita keittiötarvikkeita mökille vietäväksi. Nyt viikonloppuna jatkan kesään valmistautumista valikoimalla petivaatteita. Samalla mietitään, kuinka päästään eroon huonekaluista, joita edelliset omistajat meille jättivät. Ne ovat markkeeranneet toimintojen paikkaa - tässä syödään, tässä istutaan - mutta eivät todellakaan ole makumme mukaisia.

Mökkikeittiö kuitenkin avataan vasta perusteellisen pesun jälkeen. Hiiret kun ovat jättäneet näyttäviä jälkiä ympäriinsä. Tätä kesänavausta kuitenkin hidastaa se, että sain juuri äsken siteen ja tuen oikeaan käteeni. Työperäinen rasitusvamma yritetään saada kuntoon ennen kuin se varsinaisesti edes alkaa pitämällä kättä levossa.

Kukas nyt hankaa kloriitilla keittiön??? Vastaus tähän ja muihin kiperiin kysymyksiin seuraavassa kirjoituksessa :-)

Jäät lähtivät Etelärinteestä

Melkein näyttää kesältä.

Itä-Häme luettavana

Itä-Häme on "Heinolan, Hartolan, Sysmän, Joutsan ja Pertunmaan paikallislehti". Näin on präntätty lehden sivun kaksi ylälaitaan.

Koska mökkimme sijaitsee yhdessä näistä kunnnista, saamme lehden kotiosoittteeseemme Helsinkiin. Näin suhteemme mökkipitäjään vahvenee. Sitä paitsi olen ollut nuorena töissä Esan kirjapainossa, joka Itä-Hämettäkin julkaisee, joten suhdetta kyllä piisaa.

9. huhtikuuta julkaistu Itä-Häme otsikoi muun muassa seuraavasti:

Vierumäki hyvällä kasvu-uralla
Kaksi ehdokasta Heinolan kappalaiseksi
Mökkiläiset haluavat äänensä kuuluville
Nykymökki sisustetaan kuin kaupunkikoti
Kelirikkokaudesta tulossa vaikea
Mika Waltaria muistellaan Sysmän kirjastossa

Lehdessä on 44 sivua, joten ihan vaatimattomasta läpyskästä ei ole kyse. Itä-Häme on verkossakin.

Etelärinteen halkopino

Kevään merkit ja pari nimmaria

Tapasimme lauantaina kolme naapuria neljästä. He tutkivat rakennuspiirustuksia ja kuulivat sepustustani. Lopputulos: nimet piirtyivät paperiin. Vain yksi nimi puuttuu. Tämän espoolaisen tapaamme alkavalla viikolla.

Minun rämpiessäni naapurien tonteilla (oikeastaan vain toinen niistä oli hankalan matkan päässä: meidän tonttimme toinen pää on aika ryteikköinen, ja maiden välissä on oja) talkooväki raivasi pihaa. Anoppi leikkasi oksasaksilla korkeita tuntemattomia kasveja, jotka kuulemma pitää leikata joka kevät maan tasalle. Appi auttoi poikaansa koivunrunkojen katkomisessa. Meikäläisen faija karsi isoja oksia vesurilla, meikä itse silppusi pieniä oksia oksia murskaimella.

Aika hevi viikonloppu. Molemmat päivät paiskottiin töitä. Näin esteet ylimaallisen saunakokemuksen tieltä yksitellen kaatuvat.

Mutta se murskain on kuulkaa kiva peli. Rutsruts, sanoivat oksat ja muuttuivat hakkeeksi.

Kynsienpureskelua

Viikonloppuna oli määrä kiertää naapurit ja saada kaikkien hyväksyntä rakennuslupahakemuksen toiselle puolelle. Kun kuulimme lauantaina, ettei 1,90-metrinen ulko-ovemme ehkä menisi läpi rakennustarkastuksessa, jätimme naapurit kiertämättä. Koska Heinolan tarkastajat ovat niin sanotusti notorious, emme ottaneet riskejä. Olisi parasta näyttää naapureille lopullisia kuvia. Liian varhain päivätty hyväksyntäallekirjoitus olisi saattanut pysäyttää hakuprosessin.

Nyt on selvinnyt, ettei oven korkeutta tarvitse muuttaa. Näin ollen julkisivu - tai koko rakennuksen design itse asiassa - on aiempien kuvien mukainen. Olisimme hyvin voineet kiertää naapurit. Eikö mitä, nyt saatiin tästäkin viikon viive. Niitähän me kaipaamme. Jo vain.

Lisähuolia aiheutti viikon aikana myös se, ettei yksi naapureista enää vastannut puhelimeen! "Numeroon ei saada yhteyttä." Visioin jo uusia ongelmia: yksi nimi puuttuu, siis ei rakennuslupaa. Tänään yhteydenotto kuitenkin onnistui. Hän ei ollut joutunut sairaalaan eikä kuollut (!). Puhelin vain oli ollut epäkunnossa. Ensi lauantaina tapaamme.

Noh. Ei tässä vielä kaikki.

Koska Honkan kuvissa oli kaikenlaisia epätäsmällisyyksiä, olemme pyytäneet uusia kuvia luvanhakuun. Emme esimerkiksi halua rakennustarkastajien ajattelevan, että rossipohjamme varaan muurataan muuri. Tai että lauteiden alla on boileri (joka vaatisi aivan omanlaisensa jätevesikäsittelyn nykyisellään kaavaillun saunapallon sijaan).

Kuvia ei kuitenkaan kuulu. Tai siis vastausta kysymykseen, milloin kuvat tulevat, ei kuulu. Myyjä ei vastaa soittoihini. (Ei taida tietää, että bloggaan tästä :-) Huomenna soitan jostain vieraasta numerosta. Emme todellakaan aio käyttää nykyisiä kuvia hakemuksessa. Naapurikierroksella niitä voidaan käyttää, koska tarvittavat muutokset eivät koske julkisivua.

Olo projektin onnistumisen suhteen on tällainen:

Kääk. Kolme kertaa kääk.

Huhhuh, sanon. En ihan heti jaksa mennä rakennusprojektin käänteisiin - joita siis piisaa - vaan raportoin ensin pihatöistä.

Kaadoimme lauantaina viisitoista puuta. Puita jymähteli tantereeseen tasaiseen tahtiin, kun metsätöistä innostunut ystävämme kaatoi niitä. Minun tehtävänäni oli karsia vesurilla pikkuoksia latvoista ja isoista oksista. Se on muuten erittäin palkitsevaa puuhaa.

Jatkan karsimista ensi viikonloppuna, koska ihan kaikki risut eivät ole vielä omillaan vaan pitävät vielä kiinni emo-oksastaan. Tavoitteena on saada kolmenlaisia kasoja: moottorisahaa ja halkaisukonetta vailla olevat runkopuut, kirveellä katkottavat pikkuklapit, hakekonetta odottavat risut. Kun tämä isojako on valmis, koneet rahdataan paikalle. Varmasti halkoja hakataan kesän aikana käsinkin, mutta kunhan nyt saadaan suurin urakka läpi ja piha tyhjäksi ennen rakennustöitä.

Viikonloppuna paikalla kävivät myös vastaava työnjohtaja ja maaperätutkija. Molemmilla oli huonoja uutisia. Ensinnäkin maaperä on vääränlainen. Edullista ja nopeaa ruuviperustusta ei voida käyttää, koska maa on savimoreenia. Siellä on liikaa kiviä. Ne estävät ruuvien kääntämisen maahan - edessä on vähän väliä iso musa. Lisäksi vesi on aika pinnassa. Laatta ei olisi hyvä ratkaisu. No, sitä emme ole missään vaiheessa edes harkinneet.

Vastaava taas valaisi meitä rakennuskuvissa olevista ongelmista. Nyt alkaa puhelin- ja sähköpostirumba asioiden korjaamiseksi. Rakennuslupaa ei siis vieläkään voida hakea. Tiukoille menee, varsinkin kun perinteinen pilariperustus vie enemmän aikaa (ja rahaa) kuin ruuviperustus. Tuli siis tuplaviivästys. Viikko 25 häämöttää jo, ja sitä ennen pitäisi kaiken olla tehtynä, jotta pystytysporukka voi aloittaa oman työnsä.

Olen silti optimisti. Pysymme alkuperäisessä aikataulussa. Mies ei usko tätä. Kumpi voittaa?

Messukuulumiset

Viime viikonlopun Oma Mökki -messut tarjosivat paljon kivaa katseltavaa. Siellä joutui oikeastaan jonkinlaisen kulutushurmoksen partaalle: teki mieli vaikka mitä tarvikkeita omalle mökille. Laitureita, kompostoivia vessoja, terassirakenteita, puutarhakasveja, uudenlainen mattoteline, takkoja. Ja rantasuihku!

Jotain ostimmekin: Beefeaterin grillin! Tosin noudammme sen vasta viikolla Kaasuvalon Unioninkadun myymälästä.

Oli oikein mieltälämmittävää löytää laitureita, joita ei tehdä painekyllästetystä puusta vaan Lunawoodin lämpökäsitellystä puusta. A-laitureiden sinänsä passelit laiturit hävisivät pelin saman tien. Lunawoodin puuta olemme ostamassa myös terassiimme. Terassinpuut jätettiin saunapaketista kokonaan pois. Honka toimittaa tyypillisesti vain painekyllästettyä puuta.

SpaDealers tuo ja myy hauskaa rantasuihkua, jossa voi pistäytyä uimisen jälkeen - tai miksei muulloinkin, jos niin haluaa. Vesi suihkuun tulee helpoiten puutarhaletkusta. Mustan korkean muovirakenteen sisällä se lämpiää käyttökelpoiseksi - pelkän auringonvalon voimin. Tietenkään suihkussa ei voi rampata koko ajan, vesi ei lämpiä ihan niin nopeasti. Mutta jalkoja voisi huuhdella useampikin uimari.

Ihastuin myös hyvinsuunniteltuun Kombirenkiin, joka on kodinhoidon yleisapu. Samaan vempeleeseen saa ison ja pienen pyykin kuivumaan, petivaatteet tuulettumaan ja matot puisteltaviksi. Laitteen päässä olevan Mattokaverin avulla mattoja saa heiluteltua tehokkaasti myös yksin. Ei kannata kokeilla sitä kuitenkaan silloin, kun lakanat kuivuvat vieressä :-) Ilahduttavaa oli sekin, että tämä tuote valmistetaan Suomessa. Grillithän ilmeisesti kaikki tehdään Kiinassa, jopa se meidän ostamamme.

Tällä kertaa pääsimme kirjamyyjien ohi ostamatta mitään, mutta esitteitä tuli puoli reppua. Niitä luettiin koko sunnuntai.

Hurmaava Olo

Söimme illallisen Olossa hyvän ystävän seurassa. Kyllä kannatti: yrttimenussa juomineen on hinta-laatu-suhde ehkä kaupungin paras. Lisäksi Olo on välttänyt joitain muita huippuravintoloista vaivaavan ynseän palvelun - henkilökunta oli fantastisen ystävällinen mutta silti luonteva.

Koska annokset ovat pieniä, jaksaa Olossa syödä kahdeksankin ruokalajia. Me tosin söimme vain viisi. Vastaavasti viiniannokset ovat pieniä - viiden viinin paketin jälkeen on edelleen toimintakuntoinen, vaikka olisi niiden lisäksi juonut alkudrinkinkin. Menu viineineen maksoi 90 euroa per henkilö.

Skandinaavista linjaa noudattava Olo vaalii mietoja makuja. Kuvassa hauskan pastapeiton alla piileskellyt lammasannos, joka suli suussa.

Viime lauantaina lunta riitti

Vähän lunta, paljon suunnitelmia

Kävimme mökillä eilen. Paikalle saapuivat myös LVI-suunnittelijamme ja asemakuvan piirtäjä, joka on auliisti vastaillut muihinkin kysymyksiin :-)

Lunta oli niin vähän, että pääsimme autolla pihaan asti. Aurinko paistoi kirkkaasti. Oli riittävän lämmintä terassilla istumiseen, joten palaveri pidettiin siinä. Koska mukaan ei tullut juomakelpoista vettä, emme keittäneet kahveja. Lumesta olisi tietty voinut sulattaa, mutta koska olimme paikalla varsin lyhyen aikaa, miitinki pidettiin kuivin suin.

Saunan paikka on aika lailla selvillä. Kunnan virkamiehet sen toki aikanaan merkitsevät, mutta teimme omia mittailuja, jotta voimme kaataa lisää puita oikeasta kohtaa. Kyllä tulee taas halkoa kaupunkikakluuniin! Ei tietenkään ensi talveksi, mutta sitä seuraavaksi. Ensi talven elelemme vanhan halkovaraston lämmittäminä.

Pohdimme myös vesiratkaisuja - tai lähinnä jaoimme samansuuntaisia näkemyksiämme... Mahdollisimman luonnonmukaista. Saunan vesi tulee järvestä käsipumpulla, ja sitä lämmitetään padassa. Saunan alle tulee saunakaivo, josta vesi imeytyy maahan. Ei suihkuja, ei boilereita! Ne jotka välttämättä haluavat modernin kylpyhuonekokemuksen pysytelkööt päämökissä. Tai kaupungissa ;-)

Mökin takana olivat mielenkiintoiset jäljet. Ilves tai susi. Sääli ettei Mikä tästä meni -kirja tullut mukaan! Varmaan vieras oli metsästämässä rusakoita tai metsähiiriä, joiden myös havaitsimme kulkeneen hangella. Yhdet oravan jäljet pantiin myös merkille. Sen sijaan kirkkaasti sirkuttavat linnut jäivät tunnistamatta.

Avanti, etiäpäin!

Mitä opimme tästä saunahankkeesta? Ettei kannata olla liian järkevä. Että menee vaan ja ostaa.

Joidenkin mielestä meidän ei ehkä kannata oppia moista, koska mökkikin mentiin vaan ja ostettiin, ja sitten tuli pieniä vesivahinkomutkia matkaan.

Toisaalta olemme hankkineet samalla menetelmällä kaksi asuntoa, ja ne olivat molemmat oikein kivoja. Työpaikkoja on tullut valittua yhtä reippaalla otteella, ja nekin ovat olleet oikein kivoja. Löysimme itse asiassa toisemmekin yhtä vauhdikkaasti, ja kohta on viisitoista vuotta mittarissa.

Että näin.

Vauhdikasta pääsiäistä!

Ki-sum-ma

Kuulin tänään, että sumerinkielinen puutarhaa merkitsevä sana ki-sum-ma on tarkkaan ottaen sipulien paikka.

Saunakaupat tehty

Sanoimme tänään kyllä Honkarakenteen Jälkipeli-nimiselle saunalle. Mallia hieman muutellaan meidän makuumme. Ennen kaikkea se ei ole pyöröhirttä. Toisekseen, terassin päälle tulee kattoa, ja huonettakin pidennetään.

Kilpailija nimeltään Tervapääsky jäi kakkoseksi. Se on toki kaunis mutta valintaan vaikuttivat muutkin syyt, muun muassa hinta.

Pystytysporukka tulee Honkan kautta. Päästään siitäkin murheesta. Viikolla 25 nousee saunanen meidän rantaan. Juhannuksena ei vielä saunota, koska meille jäävät kaikki sisätyöt heinäkuun loman ajaksi.

Nyt alkaa muu suunnittelu ja lupien hakeminen.

Rutistusta ja lepoa

Vielä kerran tarjoukset kahdelta hirsisaunafirmalta. Ihan kohta ratkeaa.

Nyt kamomillateetä vilkkaan päivän iltaan, että saa unen tarpeeksi varhain ja on virkeä huomenna 10 tunnin työpajassa. Flow-viikko. Kaikki virtaa eteenpäin.

Rakennusprojektin tila

Vastaava työnjohtaja löydetty. Pääsuunnittelijaa ei saunaan tarvita mutta asemapiirroksen ja perustuksen kuvat tekevät henkilö on löydetty. LVI-suunnittelijalle soitan huomenna. Sähköt tekee faija.

Perustustentekijä esittää niin korkeaa arviohintaa, että aloimme tänään etsiä vaihtoehtoja. Siirrymme luultavimmin teräsruuveihin tavanomaisten tolppien sijaan. Ja vaihdamme porukkaa.

Saunamalli on jo miltei valittu. Viimeinen tarjouksenviilaus alkaa huomenna.

Muita viikon sanoja: Biolan, ekovilla, korkki.

Kokemuksia Uudelta mantereelta

Ihanaa olla kotomaassa! Saa leipää ja kasvisruokia.

Olin USA:ssa työmatkalla ja kärvistelin megarasvaisten aamiaisten ja lounaiden parissa. Continental breakfast sisälsi teetä, tuoremehua ja - korkeakiiltoisia viinereitä. Argh. Eurooppalainen croissant on terveysruokaa niihin rasvakokoelmiin verrattuna.

Viimeisenä päivänä tuli hyvääkin ruokaa: salaattipetejä, raikkaita kolmioleipiä ja suklaakuorrutteisia mansikoita. Kaiken huipuksi söimme katetulla ulkoterassilla, joten saimme nauttia auringosta kesken hämärän konferenssipäivän. Ah kevättä.

Jos matkoilla ei pääse kauppaan, joutuu kyllä aineenvaihdunta koville. Ainetta on kerrassaan liikaa, ja ennen kaikkea se on vääränlaista. Laktoositabletit loppuivat samaan aikaan käyntikorttien kanssa.

Hedelmäinen

Lyhyesti. Hyvä valkoviini: Gavi La Luciana Piemontesta Italiasta.

Hyperterveellinen ei enää myy

Rasvattomuus on ollut melkoinen ruokatrendi. Nyt palataan kuitenkin takaisin aiempiin tottumuksiin. Ruotsissa kuluttajat haluavat syödä rasvaisempia ruokia kuin ennen. Tässä vinkki suomalaiselle elintarviketeollisuudelle.

Mutta ehtikö Suomen maaseudulla mikään edes muuttua? Eikö punainen maito ole ollut siellä kestosuosikki? Näin olin ainakin viime maaseutureissulla näkeväni.

Foxy on timantti

Piipahdimme perjantaina Foxy Wine Housessa. Olemme olleet tietoisia sen olemassaolosta mutta ei vain ole tullut mentyä. Vahingossahan sinne ei löydä - sijainti isorobalaisessa sisäpihassa ei koukuta uusia asiakkaita.

Mutta kun Foxyn on kerran löytänyt, sinne on päästävä uudelleen! He nimittäin tarjoavat omintakeisia viinejä, jotka on hauskasti kuvattu viinilistan teksteissä. Pientä syötävääkin saa, lähinnä varmaan siksi, että viineistä saa enemmän irti. Ja tuleehan juodessa helposti nälkä :-)

Huomionarvoista Foxyssa on, ettei paikkaa ole ylisisustettu. Seinät ja lattia ovat lievästi sanoen käytetynnäköiset. Mukavilla uusilla elementeillä, kuten massiivisilla valaisimilla, kapea ja korkea tila on kuitenkin otettu haltuun. Pidän myös Foxyn webbisivuista! Veikeät.

Lisää tällaisia paikkoja!

Aasialaisen oloinen munakas

Sunnuntaisin syödään mitä on, ennen kuin mennään kauppaan täydentämään varastoja. Tänään söimme munakkaan, johon oli piilotettu yllättäviä makuja. Minähän en tiennyt, mitä tulossa on ennen kuin pääsin maistamaan :-)

- 2 porkkanaa kolikoiksi leikattuna
- 1 salaattisipuli (muutkin sipulisortit käyvät)
- muutama kirsikkatomaatin puolikas
- 4 kananmunaa
- desi maitoa
- muutama pyöräytys mustapippuria ja minimaalisesti suolaa
- luraus soijaa (meillä oli vähäsuolaista)
- 3 senttiä wasabia

Sekoita kulhossa kananmuniin maito ja mausteet. Kypsennä sipulia ja porkkanakiekkoja öljytyllä pannulla viitisen minuuttia. Porkkanoiden ei tule alla täysin pehmeitä. Kaada seos päälle, heitä tomaatinkappaleet sekaan ja anna hyytyä. Tarjoa esimerkiksi tomaattisalaatin ja hyvän leivän kanssa.

Tässä ideana on tietysti tuo wasabin terästävä teho. Kävelimme sen voimin pitkän sunnuntairetken ympäri kaupunkia.

Ei tarvitse? Entäs jos haluaa?

Hesari kertoo tänään F-osassaan (HS 17.2.2008), että Ruotsissa lämpöpumppujen suosio on saanut lämmitysöljyn kulutuksen laskemaan kolmasosaan alkuperäisestä. Lämmityssähkön kulutus on pienentynyt neljänneksellä. Suomessa ilmalämpöpumppujen myynti lisääntyi viime vuonna 25%.

Näin sitä pitää. Vielä tehokkaammin saa säästettyä energiaa, kun rakentaa matalaenergiatalon - tai passiivitalon, kuten samainen Hesari kertoo toisessa jutussaan. Passiivitalo on niin paksusti eristetty, ettei varsinaista lämmönlähdettä tarvita lainkaan. Asukkaat ja sähkölaitteet tuottavat tarvittavan lämmön. Tulisija on apuna kovilla pakkasilla.

Olimme kiinnostuneet tällaisesta rakentamistavasta aloittaessamme saunanrakennusprojektia. Kysyimme tunnetun hirsitalovalmistajan myyjältä mahdollisuutta lisäeristää tarjotun hirsipaketin seinät niin, että saisimme matalaenergiatalon. Mitä sanoi myyjä? Ei tarvitse. Tarvitsemisella hän viittaa rakennusmääräyksiin: riittää kun on x senttiä paksuutta. Sen mukaan mennään.

Rakennusala ei osaa tässäkään vaiheessa tunnistaa asiakkaiden toiveita. Tästä ilmastonmuutoksestakin on kuitenkin kohkattu aika kauan. Miten on voinut mennä ohi? Miksei myyjä sanonut toki - sillä se todellakin on helppoa kuulkaa se lisäeristäminen.

Hesarin esittelemä Eilolan passiivitalo on toki omanlaisensa erikoistapaus, joka ennakoi matalahiiliyhteiskuntaa. Oulun rakennusvalvonta ilmeisesti käyttää sitä esimerkkinä - he seuraavat muun muassa seinien kosteuslukuja.

Ehkä saamme aikanamme uusia standardeja rakentamiseen. Niitä odotellessa olemme edelleen sillä kannalla, että saunamökistämme tulee tavallista tiiviimpi. Se tulee säännölliseen talvikäyttöön. Sitä on voitava lämmittää hyvillä mielin - ei harakoille vaan meille.

Husmanskostia ulkona

-edit: otsikkoon yksi kirjain lisää-

Perjantainen Sundmans Krog oli kotoisa. Miljöö on arkisia ruokapaikkoja hienompi koristemaalattuine holvikattoineen, mutta salin koko pitää paikan sympaattisena. Ruoka oli linjassa kodikkuuden kanssa: kohtuullisen kokoisia annoksia, joista ei jää nälkä. Mutkatonta, kuten heidän oma webbinsä ilmoittaa.

Alkuun valitsemani etana-annos oli yllättävä: alkuruokaa oli kevennetty vihanneksin, eikä annos todellakaan näyttänyt tai maistunut siltä miltä tavanomaiset etanapannut muualla. Hyvää se oli - voisi sopia etanoita kammoksuville pehmeäksi laskuksi.

Pääruokana söin peurapullia, jotka olivat oikein maukkaita. Potin räjäytti kuitenkin lämmin suklaakakku-jäätelö-kirsikkakompotti -triangeli, jonka seuraksi suorastaan unohdin siemailla porttia, koska annos vaati kaiken huomion. No, portti kävi sitten neljännestä lajista.

Kokonaisvaikutelma Krogissa oli ehkä liiankin kotoinen. Hinnat kuitenkin ovat yleistä helsinkiläistä tasoa. Mukanamme ollut syntymäpäiviään juhliva herra oli tyytyväinen, mutta hänet Helsinkiin tuonut vaimo olisi saattanut toivoa hieman erikoisempia ruokia juhlaa korostamaan. Siinä mielessä valintana olisi voinut olla vaikka Ateljé Finne.

Kiinteistöbisneksistä

Rakentamisen laadusta ollaan huolissaan muun muassa Iltasanomissa. Lieneekin parasta odotella oman kodin ostamisen kanssa - tai ostaa vanhasta talosta.

Saunamökkiprojekti sen sijaan on liikahtanut taas hieman. Meillä on potentiaalisia pääsuunnittelijoita. Meillä on potentiaalisia saunamökkipaketteja. On vielä arkkitehtejakin. Koska kaikki osat liikkuvat - eli ketään ei ole valittu ja kaikkien aikataulut ovat erilaisia - pian alkaa sumpliminen. On päätettävä, mitä haluaa ja sitten, kuka sen parhaiten tekee. Vai oliko se toisin päin :-D ?

Olemme verranneet Honkan Jälkipeliä ja Rantasalmen Tervapääskyä. Lisäksi mukana on ajatus meille piirretystä rakennuksesta, joka olisi uniikki. Sen hinta ei välttämättä olisi kauheasti kalliimpi. Tuosta Jälkipelistä taas vaihdettaisiin ehdottomasti pyöröhirsi pois...

Btw, mökkien hinnat ovat nousseet viime kesästä. Huomasimme, että oman paikkamme hintaan - tai siis arvoon - on saattanut vajaassa vuodessa tulla 50 000 euroa lisää. Löysimme nimittäin ilmoituksen, jossa myytiin samankokoista tonttia suhteellisen läheltä samoilla varusteilla kuin omamme. Rantasaunakin heillä on jo. Hintapyyntö oli 140000 euroa enemmän kuin mitä me maksoimme omastamme 2007. Toki vähensimme tuosta pyynnöstä 30 000 euroa ihan realismin vuoksi, sitten arvioimme mitä saunantekoon menee, ja viimeiseksi arvelimme oman mökkimme sijainnin hieman halvemmaksi. Eli 90 000 euroa pois. Silti jäi jäljelle yllättävän suuri summa. Ihan kivat tuotot investoinnillamme!

Mutta kauanko hinnat pysyvät näin korkealla - se onkin ihan eri juttu! Joidenkin mukaan kauan, koska maata eikä varsinkaan rantatontteja enää valmisteta :-) Jos taas tulee lama - tai loma-asuntoja ja yksityisautoilua aletaan verottaa entistä kovemmin, mökit eivät enää ole niin haluttuja. Silloin voisi käyrä kääntyä alaspäin.

Noh, mehän ei myydä. Me oleskellaan.

Loistava Henriks

Kävin ennen joulua Tampereella syömässä paremmin kuin aikoihin. Hella&Huone sai siis arvoisensa kilpailijan kotikaupungissaan, saattoipa tämä toinen mennä ohikin :-) Olen käynyt samassa paikassa kerran aiemmin, muistaakseni 1987 tai 1988. Silloin mukanani oli eräs arkkitehtiopiskelija, joka oli hieman gourmet-orientoituneempi kuin itse olin. Tajusin toki, että hienossa paikassa ollaan :-)

Mikä paikka on kyseessä?

Henriks.

Koska olen työpaikan vaihdon myötä joutunut siirtymään entistäkin huonompaan kameraan (kännykkä on nyt sähköposteja, ei kuvaamista varten), en edes viitsi laittaa tähän otoksiani.

Söin menu Finlandin, koska seurue oli siitä kovin kiinnostunut eikä sitä myyty kuin koko pöydälle. Taivuin. Olisin mieluummin ottanut Pirkanmaa-menun, joka on kevyempi ja enemmän omaan makuuni. Tosin menu Finlandin alkupalat olivat kerrassaan ainutlaatuisia! Tyrmäävä aloitus. Maa-artisokkakeitto taas oli minun makuuni turhan kermainen, mutta kavereille kyllä maistui. Suomen pohjoisimman paliskunnan poro oli ylivoimaisen upeaa! Juustot saivat kielenkannat kirpoamaan, ja lopun kruunannut tyrnimarjavaahto oli komea lopetus. Portviiniäkin nautittiin vielä hännänhuipuksi.

Samaan aikaan Henriksissä oli eräs tunnettu ruokakriitikko, jonka henkilöllisyyttä tosin pitkään arvuuttelimme. Keittiömestarin käytös paljasti, että kyseessä oli VIP mutta yksi meistä sai hänen nimensä päähänsä vasta noin puolen tunnin pähkimisen jälkeen. Hän - siis jos se nyt hän oli - jututti henkilökuntaa. Lähiruoasta puhuivat.

Niin... Miinusta Henrik'sissä on akustiikka. Sali on kova eivätkä äänet vaimene: kaikki kuuluu kaikille. Lähtiessämme tosin huomasimme, että heillä on runsaasti kabinetteja. Sellainen olisi sopinut meillekin - naisporukallamme kun on tapana olla aika rehellinen kannanotoissaan ;-)

Btw, huomasin että Hella&Huone on vaihtanut omistajaa. Tiloihin on ravintolan oheen kaavailtu kokkikoulua. Varmaankin elämyskoulua asiakkaille? Hmm. Taasko on lähdettävä Manseen?

Dieetti tehosi ilmiömäisesti

Juuston poisjättäminen ja vihannesten (ja Becelin) lisääminen ruokavalioon tekivät ihmeitä kolesterolilleni. Se on muutamassa kuukaudessa pudonnut 6:sta 4,4:ään. Jes! Kaikki muutkin veriarvot olivat erinomaisia. Verenpaine oli 78/114.

Palkitsin itseni juuri leipäjuustolla, jota en ole sitten viime kesän syönyt. Enkä osta ennen kesää.

Nopea mökkikommentti

Yksi arkkitehti ehtii aloittaa jo huhtikuussa, jos haluamme häntä käyttää. Pääsuunnittelijoita tiedossa. Talvisauna saatanee näin jouluksi. Kesän voi kylpeä paljussa.

Nopea suklaakommentti

Fazer on tehnyt hyvin fazermaisen tumman suklaan. Suklaassa on nimittäin maidon maku taittamassa kaakaon mustuutta. Karl Fazer Exclusive 70% Thin Dark lukee sinivalkoisen pakkauksen päällä, jos haluatte kokeilla.

Oikeastaan yhdistelmä on hyvä, varsinkin jos on syönyt pitkään vähintään 70%:siä suklaita, joissa ei ole maitoa. Green&Black's on silti edelleen suosikkini.

Saunaprojekti alulle

Olemme olleet aikeissa hankkia jonkin hirsivalmistajan saunamökkipaketin. Taas kävimme tapaamassa toista mielikkivalmistajaa, ja saimme tarjouksen. Muuten kiva, mutta saan aina allergisen kohtauksen, kun luen paketin sisältävän painekyllästettyä puuta. Terasseita ei muista materiaaleista tarjota. Miksi ei?

Tiedän syyn. Valmistajat tarjoavat sellaista, jota on myyty ennenkin, jonka alihankkija on tuttu ja pystyy tarjoamaan suuria eriä, ja joka ei nosta paketin hintaa. Lehtikuusta ei siis tarjota, ellei erikseen vaadi. Unohdin vaatia.

Toisekseen - ja tämä on vakavampaa - aloin epäillä saunan sopivuutta tontille, En siis epäile saunoja yleensä vaan juuri tätä mallia. Onkohan se liian korkea, kun laitamme siihen reilun sokkelin? Törröttääkö se rannassa rumasti? Korkea sokkeli tarvitaan jätevedenpuhdistusta varten - sinne alle tulee suodinlaatikoita, mahdollisesti. (Koska emme ole löytäneet pääsuunnittelijaa, emme ole voineet kaikkia teknisiä asioita vielä päättää.)

Päädyimme aika pian siihen, että on parempi ottaa hankkeeseen mukaan ekologiseen rakentamiseen perehtynyt arkkitehti. Haluamme tukihenkilön, joka kuuntelee tarpeitamme ja hakee niihin ratkaisun. Koska saunarakennuksen neliöt ovat vähäiset, tila on käytettävä huolellisesti. Lisäksi itse rakennus on saatava sopimaan maisemaan. Kolmanneksi - olisi ihanaa saada tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja.

Soitin tänään myös asumisjuttuja tekevälle toimittajaystävälle. Hänen kantansa oli, että arkkitehdin käyttäminen maksaa itsensä takaisin myyntivaiheessa.

Aloinkin metsästämään arkkitehteja tänään. Löysin muutaman, joista kaksi on kiinnostunut. Kellään ei kuitenkaan ole mahdolisuutta tehdä projektia ennen kesää. Tenkkapoo.

Villejä visioita

Olemme katselleet rakennusalaa sivusta asiakkaana kolmeen otteeseen. Vallilan kämpässä remontoitiin kylpyhuone täysin. Hertsikkaan muutettiin uuteen asuntoon, jossa oli huomautettavaa ja jota rakennuttaja sitten korjasi pariinkin otteeseen. Mökkiprojektin alussa keskustelimme talopakettien myyjien kanssa harkitessamme rakentamista ja perehdyimme tarjontaan. Samalla opiskelimme rakennusprojektinhallintaa muun muassa ilmaisilla kursseilla.

Oikeastaan olemme selvinneet hyvin - mitään mahdottomia tapauksia emme ole kohdanneet. Toisaalta emme ole varsinaisesti rakentaneetkaan! Vielä ;-) Tätäkin aina välillä pohditaan. Omanlainen talo olisi kiva.

Kokemuksemme mukaan rakennusalalla on kysyntää tekijöille, jotka ymmärtävät asiakasta ja osaavat kommunikoida. Aina ei nimittäin näin ole. Myydään sitä, mitä muillekin on myyty, kun se on niin helppoa.

Tulikin mieleen, että uudelleenkouluttautuminen rakennusalalle olisi oiva veto. Voisi perustaa rakennusfirman, joka tekisi pienen mittakaavan projekteja. Etsisi hyvät ammattilaiset ja keskittyisi oikeanlaiseen myyntiin ja projektinvetoon. Itse voisi siis budjetoida, myydä ja koordinoida. Alkuvaiheessa voisi myös tehdä esimerkiksi purkutöitä ja hanslankarin hommia, jolloin kallista ammattilaista tarvittaisiin vain kriittisiin kohtiin. Myynnin kohetessa voisi jättää senkin muille, jos siis olisi siihen varaa.

En osaa arvioida, kuinka moni teistä nyt makaa lattialla nauramassa kippurassa (Ilari ainakin :-), mutta ei se mitään. Tämähän oli vain visio. Kaikenlaista on lupa kuvitella :-) Sitä paitsi olen paatunut projektiasioissa toimittuani jonkin aikaa aasialaisten alihankkijoiden kanssa... Saattaisin osatakin.

Mutta oikeasti uskon suomalaisten alkavan vaatia enemmän remontin- ja talontekijöiltä. Yhä harvempi osaa tehdä näitä hommia itse, ja samaan aikaan makuasiat menevät yhä kirjavampaan ja hienovireisempään suuntaan. Kunnon työtekniikat ja kestävät ja tyylikkäät materiaalit ovat tärkeitä kuluttajalle, joka ei halua standardiratkaistua elementtipytinkiä. Ennen kaikkea kaivataan selkokielistä ja -mielistä projektinvetoa.

Mökin sähkölasku ajatteluttaa

Tuli toinen sähkölasku mökiltä. Lasku kattaa kolme kuukautta, jona aikana mökissä on pidetty pientä peruslämpöä.
Summa hirvitti ensikatsomalta. 240 euroa! Kraaah! Onko talossa eristeitä lainkaan?? Lainaako joku sähköä johdoistamme???

Tarkemmalla tarkastelulla ilmeni, ettemme me itse asiassa sähköstä tuota summaa maksa. Maksamme pelkästä siirrosta 121 euroa. Sille taas ei voi mitään, paitsi sähkönkäyttöä pienentämällä, mutta nyt on jo vedetty aika lailla minimiin.

Onhan laskussa mukana myös työkoneiden kulutus, muun muassa betonimylly ja työmaavalaisin. Toinen juttu ovat vanhat sähköpatterit, jotka eivät liene kovin tehokkaita muuntamaan sähköä lämmöksi.

Tämä on toki ainoa talvi, jolloin mökki on peruslämmöllä. Tällainen meno ei ole ekologisesti kestävää. Jatkossa pieni saunamökki (jota siis ei vielä ole) pysyy talvilämpimänä ja iso mökki ei. Ison mökin putkista otetaan vedet niin huolella pois kuin mahdollista. Sitten sen voi päästää täysin kylmäksi. Nyt sinnitellään.

Keskiajan ruokia

Arkkitehtien piparkakkutalojen lisäksi ostimme joulukuussa Hannele Klemettilän kirjoittaman Keskiajan keittiön (Atena 2007). Nimenomaan kirjoittaman, koska ohjeiden seurana on johdatus keskiajan ruokakulttuuriin.

Tämäpä se vasta kiva keittokirja on. Sukellukset muihin kulttuureihin ja erityisesti menneisiin aikoihin ovat mieleeni. Lisäksi ruokien nimet ovat usein kutsuvia: saraseenikana, jakobiinikeittonen, Pariisin puuro.

Keskiajan ruoat vaatisivat oikein juhlat, pienet pidot siis, joissa olisi usea ruokalaji. Edelleen kuitenkin haaveilen isommasta keittiöstä, jossa olisi laskutilaa. Lisäksi tarvitsisimme tilaa isolle ruokapöydälle. Edelliseen kotiin ostettu jättikokoinen tammipöytä on nyt kappaleina odottamassa loistavampaa tulevaisuuttaan. Nykyään syömmekin sohvapöydältä.

Parempia aikoja odotellessa laitan kuitenkin seuraavan ohjeen Keskiajan keittiöstä laajempaan jakeluun. Nauttikaa te.

Toscanalaiset sienet

600 g metsäsieniä
2 sipulia
oliiviöljyä
1 tl mustapippuria
1 tl inkivääriä
1/2 tl muskottia
2 tl korianteria
suolaa

Paista silputtuja sieniä pannussa, kunnes neste on poistunut. Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää sienet, paista hetki. Mausta. Hauduta kannen alla noin vartti. Tarjoa liharuoan lisukkeena. (Mikään ei varmaan estä syömästä tätä esimerkiksi riisin tai ohran kera.) Klemettilä neuvoo myös korvaamaan osan metsäsienistä herkkusienillä, jos kukkaro ei anna myöten pelkkiin metsäsieniin.

Ruoan idea on ehdottomasti mausteissa. Kukapa ei olisi aiemmin sieniä ja sipulia paistellut. Keskiajan maustemaailmassa näkyvät itämaiset vaikutteet.

Ohje on muuten peräisin 1300-luvun keittokirjasta! Näinköhän meidän (ruoka)blogaajien ruokaohjeet säästyvät jälkipolville seitsemänsadan vuoden yli?

15 senttiä sinne tai tänne

Kaupunkitalostamme on julkaistu pieni historiikki, jota olemme iltaisin lueskelleet. Opimme siitä muun muassa, että asuntojen huonekorkeus on vahinko. Piirustuksiin oli merkitty ohje vähentää jo reilua huonekorkeutta 15 senttimetrillä. Rakentajat tulkitsivat jostain syystä ohjeen päinvastoin ja lisäsivät nuo sentit. Lopputuloksena on noin 3,75 metriä korkeat huoneet. Monessa asunnossa onkin parvi, meillä niitä on kaksi.

Olemme asunnossamme vuokralla, mutta sijainti on niin mieluisa, että voisimme ajatella ostavamme näiltä kulmilta jotain. (Realismi sikseen :-) Tästä talosta emme ole aivan niin vakuuttuneita, osin sen takia, ettei kerrostalossamme ole keskuslämmitystä. Voitteko kuvitella? Meillä on sähköpatterit, ja jokainen lämmittää asuntonsa mieleisekseen. Näin siis Ullanlinnassa.

Lämmitysapuna on kakluuni, mutta puuta menee niin paljon, ettei riittävää määrää voi mitenkään säilyttää asunnossa. Niitä pitäisi ajaa hakemaan joka viikko jostain kauempaa. Se taas ei ole mitenkään mielekästä, vähiten pakokaasupäästöjen takia. Lisäksi pienissä erissä ostettu puu on kohtuuttoman kallista. Talomme kellari taas on puulle liian kostea, ja ullakko on vuokranantajien käytössä. Ei sinnekään varmaan moista palokuormaa saisi säilöä.

Nyt tuomme puita mökiltä silloin kun siellä käymme. Talvella puut loppuvat melko varmasti. Joka tapauksessa toimiva kakluuni on hemmottelun huippu. Tuntuu, että seuraavassakin kodissa on oltava tulisija.

Lomatorni

Joulun alla ostin varmuuden vuoksi yhden kauden kiinnostavimmista kirjoista. Koska sekä keittiö että rakennettu ympäristö ovat sydäntämme lähellä, oli saatava Jetsosten Arkkitehtien piparkakkutalot (Tammi 2007)

Kuten sanottu, ostin sen varmuuden vuoksi. Joskus jouluisin saattaa joutua tilanteeseen, jossa on loihdittava lahja noin vartissa, jos vaikka joku yllättävä taho ilmaantuu kotiovelle tuomaan omaa lahjaansa. On hyvä olla jotain käsillä. Piparkakkutalokirja oli tätä varten.

Muutoin annoimme lahjaksi aineetonta iloa. Kustansimme Toisenlaisen lahjan kautta ruokaa tuhannelle lapselle. Omat aikuiset sukulaiset saivat vain sähköisen tiedonannon tästä. Kolme lähipiirin lasta sen sijaan saivat leluja tai kirjoja.

Piparkakkutalokirja on edelleen meillä, koska hätätilannetta ei tullut. Emme ole koskaan tehneet piparkakkutaloja, joten kokemusta ei ole. Innostusta on nyt aiempaa enemmän. Lienee kuitenkin tehtävä ensin jokin vaatimattomampi maja, ennen kuin ryhtyy kokeilemaan Jetsosten kuvaamia arkkitehtonisia ihmeitä.

Kirjasta löytyi kuitenkin aivan ihana oikea talo. Osa kirjan malleista nimittäin on ns toteutumattomien unelmien piirroksia, joita ei ole koskaan toteutettu muuksi kuin piparkakkuminiatyyreiksi. Talo jonka haluaisin on Laura Arpiaisen tekemä tornimainen huvila, joka on otsikoitu kotkien ystävän mökiksi. Siinä on kaikki, kaksi parvekettakin.

Noin korkeat pytingit eivät vain taida saada rakennuslupaa ainakaan maaseudulla.