Jäät lähtivät Etelärinteestä

Melkein näyttää kesältä.

Itä-Häme luettavana

Itä-Häme on "Heinolan, Hartolan, Sysmän, Joutsan ja Pertunmaan paikallislehti". Näin on präntätty lehden sivun kaksi ylälaitaan.

Koska mökkimme sijaitsee yhdessä näistä kunnnista, saamme lehden kotiosoittteeseemme Helsinkiin. Näin suhteemme mökkipitäjään vahvenee. Sitä paitsi olen ollut nuorena töissä Esan kirjapainossa, joka Itä-Hämettäkin julkaisee, joten suhdetta kyllä piisaa.

9. huhtikuuta julkaistu Itä-Häme otsikoi muun muassa seuraavasti:

Vierumäki hyvällä kasvu-uralla
Kaksi ehdokasta Heinolan kappalaiseksi
Mökkiläiset haluavat äänensä kuuluville
Nykymökki sisustetaan kuin kaupunkikoti
Kelirikkokaudesta tulossa vaikea
Mika Waltaria muistellaan Sysmän kirjastossa

Lehdessä on 44 sivua, joten ihan vaatimattomasta läpyskästä ei ole kyse. Itä-Häme on verkossakin.

Etelärinteen halkopino

Kevään merkit ja pari nimmaria

Tapasimme lauantaina kolme naapuria neljästä. He tutkivat rakennuspiirustuksia ja kuulivat sepustustani. Lopputulos: nimet piirtyivät paperiin. Vain yksi nimi puuttuu. Tämän espoolaisen tapaamme alkavalla viikolla.

Minun rämpiessäni naapurien tonteilla (oikeastaan vain toinen niistä oli hankalan matkan päässä: meidän tonttimme toinen pää on aika ryteikköinen, ja maiden välissä on oja) talkooväki raivasi pihaa. Anoppi leikkasi oksasaksilla korkeita tuntemattomia kasveja, jotka kuulemma pitää leikata joka kevät maan tasalle. Appi auttoi poikaansa koivunrunkojen katkomisessa. Meikäläisen faija karsi isoja oksia vesurilla, meikä itse silppusi pieniä oksia oksia murskaimella.

Aika hevi viikonloppu. Molemmat päivät paiskottiin töitä. Näin esteet ylimaallisen saunakokemuksen tieltä yksitellen kaatuvat.

Mutta se murskain on kuulkaa kiva peli. Rutsruts, sanoivat oksat ja muuttuivat hakkeeksi.

Kynsienpureskelua

Viikonloppuna oli määrä kiertää naapurit ja saada kaikkien hyväksyntä rakennuslupahakemuksen toiselle puolelle. Kun kuulimme lauantaina, ettei 1,90-metrinen ulko-ovemme ehkä menisi läpi rakennustarkastuksessa, jätimme naapurit kiertämättä. Koska Heinolan tarkastajat ovat niin sanotusti notorious, emme ottaneet riskejä. Olisi parasta näyttää naapureille lopullisia kuvia. Liian varhain päivätty hyväksyntäallekirjoitus olisi saattanut pysäyttää hakuprosessin.

Nyt on selvinnyt, ettei oven korkeutta tarvitse muuttaa. Näin ollen julkisivu - tai koko rakennuksen design itse asiassa - on aiempien kuvien mukainen. Olisimme hyvin voineet kiertää naapurit. Eikö mitä, nyt saatiin tästäkin viikon viive. Niitähän me kaipaamme. Jo vain.

Lisähuolia aiheutti viikon aikana myös se, ettei yksi naapureista enää vastannut puhelimeen! "Numeroon ei saada yhteyttä." Visioin jo uusia ongelmia: yksi nimi puuttuu, siis ei rakennuslupaa. Tänään yhteydenotto kuitenkin onnistui. Hän ei ollut joutunut sairaalaan eikä kuollut (!). Puhelin vain oli ollut epäkunnossa. Ensi lauantaina tapaamme.

Noh. Ei tässä vielä kaikki.

Koska Honkan kuvissa oli kaikenlaisia epätäsmällisyyksiä, olemme pyytäneet uusia kuvia luvanhakuun. Emme esimerkiksi halua rakennustarkastajien ajattelevan, että rossipohjamme varaan muurataan muuri. Tai että lauteiden alla on boileri (joka vaatisi aivan omanlaisensa jätevesikäsittelyn nykyisellään kaavaillun saunapallon sijaan).

Kuvia ei kuitenkaan kuulu. Tai siis vastausta kysymykseen, milloin kuvat tulevat, ei kuulu. Myyjä ei vastaa soittoihini. (Ei taida tietää, että bloggaan tästä :-) Huomenna soitan jostain vieraasta numerosta. Emme todellakaan aio käyttää nykyisiä kuvia hakemuksessa. Naapurikierroksella niitä voidaan käyttää, koska tarvittavat muutokset eivät koske julkisivua.

Olo projektin onnistumisen suhteen on tällainen:

Kääk. Kolme kertaa kääk.

Huhhuh, sanon. En ihan heti jaksa mennä rakennusprojektin käänteisiin - joita siis piisaa - vaan raportoin ensin pihatöistä.

Kaadoimme lauantaina viisitoista puuta. Puita jymähteli tantereeseen tasaiseen tahtiin, kun metsätöistä innostunut ystävämme kaatoi niitä. Minun tehtävänäni oli karsia vesurilla pikkuoksia latvoista ja isoista oksista. Se on muuten erittäin palkitsevaa puuhaa.

Jatkan karsimista ensi viikonloppuna, koska ihan kaikki risut eivät ole vielä omillaan vaan pitävät vielä kiinni emo-oksastaan. Tavoitteena on saada kolmenlaisia kasoja: moottorisahaa ja halkaisukonetta vailla olevat runkopuut, kirveellä katkottavat pikkuklapit, hakekonetta odottavat risut. Kun tämä isojako on valmis, koneet rahdataan paikalle. Varmasti halkoja hakataan kesän aikana käsinkin, mutta kunhan nyt saadaan suurin urakka läpi ja piha tyhjäksi ennen rakennustöitä.

Viikonloppuna paikalla kävivät myös vastaava työnjohtaja ja maaperätutkija. Molemmilla oli huonoja uutisia. Ensinnäkin maaperä on vääränlainen. Edullista ja nopeaa ruuviperustusta ei voida käyttää, koska maa on savimoreenia. Siellä on liikaa kiviä. Ne estävät ruuvien kääntämisen maahan - edessä on vähän väliä iso musa. Lisäksi vesi on aika pinnassa. Laatta ei olisi hyvä ratkaisu. No, sitä emme ole missään vaiheessa edes harkinneet.

Vastaava taas valaisi meitä rakennuskuvissa olevista ongelmista. Nyt alkaa puhelin- ja sähköpostirumba asioiden korjaamiseksi. Rakennuslupaa ei siis vieläkään voida hakea. Tiukoille menee, varsinkin kun perinteinen pilariperustus vie enemmän aikaa (ja rahaa) kuin ruuviperustus. Tuli siis tuplaviivästys. Viikko 25 häämöttää jo, ja sitä ennen pitäisi kaiken olla tehtynä, jotta pystytysporukka voi aloittaa oman työnsä.

Olen silti optimisti. Pysymme alkuperäisessä aikataulussa. Mies ei usko tätä. Kumpi voittaa?

Messukuulumiset

Viime viikonlopun Oma Mökki -messut tarjosivat paljon kivaa katseltavaa. Siellä joutui oikeastaan jonkinlaisen kulutushurmoksen partaalle: teki mieli vaikka mitä tarvikkeita omalle mökille. Laitureita, kompostoivia vessoja, terassirakenteita, puutarhakasveja, uudenlainen mattoteline, takkoja. Ja rantasuihku!

Jotain ostimmekin: Beefeaterin grillin! Tosin noudammme sen vasta viikolla Kaasuvalon Unioninkadun myymälästä.

Oli oikein mieltälämmittävää löytää laitureita, joita ei tehdä painekyllästetystä puusta vaan Lunawoodin lämpökäsitellystä puusta. A-laitureiden sinänsä passelit laiturit hävisivät pelin saman tien. Lunawoodin puuta olemme ostamassa myös terassiimme. Terassinpuut jätettiin saunapaketista kokonaan pois. Honka toimittaa tyypillisesti vain painekyllästettyä puuta.

SpaDealers tuo ja myy hauskaa rantasuihkua, jossa voi pistäytyä uimisen jälkeen - tai miksei muulloinkin, jos niin haluaa. Vesi suihkuun tulee helpoiten puutarhaletkusta. Mustan korkean muovirakenteen sisällä se lämpiää käyttökelpoiseksi - pelkän auringonvalon voimin. Tietenkään suihkussa ei voi rampata koko ajan, vesi ei lämpiä ihan niin nopeasti. Mutta jalkoja voisi huuhdella useampikin uimari.

Ihastuin myös hyvinsuunniteltuun Kombirenkiin, joka on kodinhoidon yleisapu. Samaan vempeleeseen saa ison ja pienen pyykin kuivumaan, petivaatteet tuulettumaan ja matot puisteltaviksi. Laitteen päässä olevan Mattokaverin avulla mattoja saa heiluteltua tehokkaasti myös yksin. Ei kannata kokeilla sitä kuitenkaan silloin, kun lakanat kuivuvat vieressä :-) Ilahduttavaa oli sekin, että tämä tuote valmistetaan Suomessa. Grillithän ilmeisesti kaikki tehdään Kiinassa, jopa se meidän ostamamme.

Tällä kertaa pääsimme kirjamyyjien ohi ostamatta mitään, mutta esitteitä tuli puoli reppua. Niitä luettiin koko sunnuntai.

Hurmaava Olo

Söimme illallisen Olossa hyvän ystävän seurassa. Kyllä kannatti: yrttimenussa juomineen on hinta-laatu-suhde ehkä kaupungin paras. Lisäksi Olo on välttänyt joitain muita huippuravintoloista vaivaavan ynseän palvelun - henkilökunta oli fantastisen ystävällinen mutta silti luonteva.

Koska annokset ovat pieniä, jaksaa Olossa syödä kahdeksankin ruokalajia. Me tosin söimme vain viisi. Vastaavasti viiniannokset ovat pieniä - viiden viinin paketin jälkeen on edelleen toimintakuntoinen, vaikka olisi niiden lisäksi juonut alkudrinkinkin. Menu viineineen maksoi 90 euroa per henkilö.

Skandinaavista linjaa noudattava Olo vaalii mietoja makuja. Kuvassa hauskan pastapeiton alla piileskellyt lammasannos, joka suli suussa.

Viime lauantaina lunta riitti