Viherpirtelöä

Syksy on ollut valtavan raskas. Mutta ei siitä sen enempää. Käänne on nimittäin löytynyt. Tapasin tänään entisen työkaverin, joka myös on vaihtamassa elämänsuuntaansa, tosin ilmeisesti onnistuneemmin kuin minä ;)

Lounastimme yhdessä Hima&Salissa. Tulin siinä valittaneeksi aamu-unisuutta ja yleistä lamaannusta. Hyvä että valitin. Hänellä oli nimittäin varsin helponkuuloinen keino pirteämpään elämään, nimittäin viherpirtelöt. Ystävä herää nykyään ennen kellonsoittoa, eikä siihen tarvita muuta kuin juoma, jossa yhdistetään hedelmiä tai marjoja jonkin tummanvihreän kanssa.

Kokeilimme tätä heti kotona. Join viisi minuuttia sitten raikkaan lasillisen mustikka-salaatti-omena-banaani-murskaa. Ja heti tekee mieli lisää. Oli nimittäin todella hyvää. Mielenkiinnolla odotan aamua, huomenna kun on vielä erityisen aikainen herätys ja pitkä päivä, jonka päätteeksi esiinnyn hermostuttavan suurelle yleisölle. Ehkä näillä eväillä selviää hyvin. Aamulla aion nimittäin siemaista toisen viherpirtelön.

Lisää viherpirtelöreseptejä on Ilon Pisara -blogissa. Riemastuttavaa, että voin ensi kesänä käyttää metsän ja pihan vihreitä antimia - nokkosta, koivua, herukanlehtiä ja voikukkaa. Kaikki kokeilemaan!

Kaskinauriita nam

Kävin eilen Herttoniemessä, ja piipahdin Herttaan. Siitähän tulee lähikauppamme taas ensi syksynä, jolloin pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. Tavallaan siis etukäteen fiilistelin siellä, onhan tarjonta nykyisiä lähikauppoja huomattavasti parempi.

Vihannesosastolla oli tarjolla nauriita. Pussin päällä lukee Kaskinauris, ja pakkaaja on Isokaski Oy. Valitettavasti heidän sivunsa ovat kesken, joten en saa selville, kasvavatko nauriit todellakin jollain kaskimaisella tavalla vai onko nimi vain viittaus menneeseen. Nauriitahan kasvatettiin nimenomaan kaskipelloissa suomalaisten raivattua peltoa metsiin.

Soitin juuri isälleni, ja kerroin nauriiden saatavuudesta. Hän kun aina muistelee lapsuutensa naurisherkkuja, siis hiilloksella haudutettuja nauriita ja perunoitakin. Eilen valmistinkin kokeeksi yhden kakluunissa. Pakkasin nauriin folioon ja nakkasin vielä punaisen hiilloksen laidalle. Ensimmäisen puolen tunnin aikana muistin käännellä sitä, mutta sitten se vain unohtui kuumaan tuhkaan. Mutta hyvää tuli! Mies toimi koehenkilönä ja söi elämänsä ensimmäisen haudutetun nauriin ja oli niin tyytyväinen, että syönee seuraavatkin :)

Vihdoin täällä, elossa

Huuh, onpa kulunut aikaa. Ja kyllä on tapahtunutkin kaikenlaista. Olemme maalanneet vuosi sitten valmistuneen saunan, avanneet päämökin lattian alapohjan kuntoa tutkiaksemme, raivanneet Etelärinteen rantoja, ja teettäneet päämökin ympärillä maanvaihdon, patolevytyksen, salaojituksen ja sokkelin slammauksen. Rahaa ja aikaa on mennyt. Myös hermot menivät muutamaan otteeseen :)

Erityisen tehokkaasti hermot pamahtivat viikko sitten, jolloin otin kaksi nukkumispäivää. Suomeksi sanottuna sain diagnoosiksi työuupumuksen (Z73), jonka hoidin nukkumalla. Kovin paha uupumus ei siis ollut, kun kaksi päivää riitti palautumiseen. Se ei myöskään johtunut Etelärinteesta, joskin kaikenlainen keskeneräisyys on todella rasittavaa. Ihan johtui töistä, joita äskenkin naputtelin yhden Powerpointin verran. Tosin hieman tuntuu siltä, ettei kovin vakaalla maaperällä olla, jos unettomuus edelleen vaivaa ja muisti pätkii.

Mutta eilen tunsin, että ainakin Etelärinteessä olemme voiton puolella. Mökin sisäilma on korjaantunut. Siihen auttoi viimeisin mullistus eli maa+pato+salaoja-yhdistelmä. Tämän jälkeen kaikki on kosmetiikkaa. Aloinkin heti miettimään mökkikeittiön toimintoja. L-keittiö oranssein kaapinovin! Ei mitään ökyä vaan ihan perus-IKEAA todennäköisesti.

Ja sauna toimii hyvin. Olen hiljalleen mieltynyt saunomiskonseptiin, siis siihen että istutaan kuumassa huoneessa. Kyllä siinä on puolensa.

Mutta pihamaa on mullin mallin. Salaojittajat kun availivat nurmea varsin laajalti. Laaja tasainen nurmikko on kuin perunamaa sadonkorjuun jälkeen. Siinä sitä on ensi kesälle puuhaa.

Kuukausi maalla

Eilinen perjantai oli viimeinen varsinainen lomapäivä, ja huomenna ajamme kaupunkiin. Olemme viettäneet Etelärinteessä neljä viikkoa, ja kevyesti jatkaisin oleskelua täällä, vaikka työtahti onkin välillä ollut tosi kova. Itse asiassa remonttitaitoisempi puolisko tekee paraikaa töitä ylämökissä. (Sauna on nykyään alamökki.)

Loman parhaita hetkiä tiiviisti:
eläimien bongaus
uiminen
ulkona syöminen (kirjaimellisesti)
omat ahomansikat
sukulaisten ja ystävien visiitit tänne
Sysmän suvisoiton Bird elää -ilta
asunnon osto ihan sivumennen :-)

Saunan maalaaminen ja terassin öljyäminen oli antoisaa, joskin raskasta. Viimeviikkoinen ukkosmyrsky oli räväkkä kokemus, joskaan en toivo, että samanlaisia on usein. Miehen saama jättiläishauki oli ruokapuolen kohokohta. Runsaassa voissa paistetut viipaleet olivat mainioita.

Surkeinta on se, etten ehtinyt maalata öljyllä lainkaan. En vain pysty irrottautumaan muusta menosta, siis alkaa leikkiä taiteilijaa, kun muut pakertavat nurmikon leikkuun, lattiankorjauksen tai muun vastaavan parissa. Ai niin - uusi Husqvarna on suosikkini! Ostimme leipämoottorilla käyvän pienen ruohonleikkurin, jonka melu ei häiritse ja joka ei kuluta fossiilisia luonnonvaroja. Koskaan ennen en ole nauttinut nurmikonleikkuusta. Nyt se on kuin leikkiä. Huskis on niin kevyt.

Tuorein lajibongaus on ukkoetana. En saa kuvaa ladattua, koska yhteydet ovat niin kehnot... Otus oli viisitoistasenttinen ja sen verran eksoottinen, että oli pakko tarkistaa otuksen tiedot Wikipediasta. En ole moisia tiennyt olevankaan, mutta ukkoetanat viihtyvät nimenomaan metsissä.

Uusi koti

Olemme vuoden alusta asti metsästäneet asuntoa. Mitään kiirettä ei ole ollut, joten emme ole tarttuneet mihinkään, mikä ei tunnu omalta. Välillä uskoin, että olemme liian nirsoja. Sitten ajattelin, että olemme liian pihejä, koska hävisimme tarjouskisoja muille ostajille.

Tiistaina teimme tarjouksen omintakeisesta, tunnelmallisesta - ja melko huonokuntoisesta asunnosta. Tarjouksen jättämisen jälkeen jo hirvitti. Mitähän tuli ostettua?

Tarjous meni läpi. Nyt katselemme pohjakuvaa, ja tajuamme ostaneemme aarteen.

Kolme hyvin lyhyttä ravintola-arvostelua ja hauki

Ravintola Olo: aivan ihastuttava. Yllätyksellistä ja nautinnollista ruokaa, hyvä palvelu, ihana miljöö. Suosikki- ja suosituslistani top kolmessa. Sisäpihalla sijaitseva terassi vielä katsastamatta.

Tänään korkattu Salutorget: komea historiallinen miljöö, huippusijainti Kauppatorin kupeessa. Ruoka taitavasti tehtyä ja kauniisti aseteltua mutta uitettu voissa. Liian raskasta makuuni. Kalliinpuoleinen varsinkin laatuunsa nähden - yksi pääruoka näkyi olevan yli 30 euroa, ja hummeriannos maksaa viitisenkymppiä.

Len's Keishoku Bar: hyvää ja kaunista sushia. Harmi, ettei paikka ole auki iltaisin (paitsi perjantaisin).

Muutoin olemmekin nauttineet pääasiassa mökkiruokia Etelärinteessa. Miehen kalastama jättiläishauki kruunasi viime viikon. Se jää varmaan mieleen pitkäksi aikaa.

Pieni kesäruokavinkki

Lomalla pääsee sopivan vähällä keittiössä, kun tekee illalla niin paljon ruokaa, että siitä saa lounaaksi salaatin. Esimerkiksi grillattu kana ja vihannekset sekä kylmät uudet perunat ovat hyvä pohja ruokaisalle salaatille. Sitruunamehu ja öljy höystävät kokonaisuuden. Nam.

Täydellinen lomapäivä

Aurinko on paahtanut Etelärinnettä juhannuksen jälkeisen viikon. Eilinen sade teki nurmelle vain hyvää. Nyt paistaa taas, ja vesi on rannassa reilusti yli kaksikymmenasteista. Kävin juuri heittämässä talviturkin, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Eilen aloitimme lomamme. Ensi töiksemme otimme kunnon päiväunet. Täällä on niin hiljaista, että nukkua hurautimme pitkälti yli kaksi tuntia. Näin myöhästyimme Sysmän Suvisoiton jazzkonsertista hieman. Pääesiintyjän Jukka Perkon kyllä näimme, ja lämppäri-Claesin keikasta pitkän pätkän.

Konsertti pidettiin Sysmän VPK:n lavalla. Paikka oli oikein sympaattinen ja tunnelma intiimi. Perkon iso yhtye sai aikaan mahtavan tunnelman Charlie Parker -klassikoineen. Tosin yleisön keski-ikä oli varsin korkea. Onkohan se koko tapahtuman luonne? Se nähdään keskiviikkona, jolloin ajamme Sysmän kirkkoon kuuntelemaan Toni Edelmannin säveltämiä lauluja.

Tänään saamme heti loman alkajaisiksi vielä yllätysvieraita. Veljeni poikineen (1 kpl) saapuu kohta. Sauna lähtee lämpiämään heti, kun näppini irtoavat koneelta ja menen sytyttämään tulet.

Nyt Etelärinne on vihdoin siinä käytössä, johon se hankittiin.

Pieni remonttihistoriikki

Kun ostimme Etelärinteen, meille kerrottiin mökkiin tehdyn lattiaremontti. Alapohja oli homehtunut ellei lahonnut, ja koko lattia oli tehty uudelleen. Tosin kylpyhuoneen osalta homma oli mennyt mönkään, minkä huomasimme aika pian. Se vaati välitöntä korjausta.

Viime kesänä katselimme nurkkia sillä silmällä - jotain muutakin saattoi olla pielessä. Luottamus myyjään ei ollut suuri, varsinkin kun kävi ilmi, että kattokin oli tuottanut ongelmia. Keittiön nurkka päätyi epäilyksen alle. Asialla ei kuitenkaan ollut kiire.

Kuluneena viikonloppuna avasimme nurkan. Lattiavillat olivat aivan kuivat, mikä oli suuri helpotus. Ainakaan viime vuosina ei ollut vesi mennyt yläkautta sisään. Villojen sivusta löytyi kuitenkin odotettu temppu: muutama mustunut hirrenpätkä. Edellinen omistaja ei ollut kengittänyt pehmenneitä hirsiä remontin yhteydessä vaan rakentanut uuden lattian tuhojen päälle.

Koska vettä ei enää rakenteissa ole, ei laho ollut edennyt. Sen verran puu oli kuitenkin aikoinaan pehmennyt, että keittön kulmassa oleva rakenteiden tukipiste oli pettänyt. Hirret alkoivat tuosta kohtaa painua alemmas. Siksi lattia oli kalteva. Siksi keittiön oviaukkoon oli tehty uusi palkki! Tukipistettä oli muutettu. Sisustustempulta näyttänyt ratkaisu liittyikin isompaan asiaan.

Olimme jo etukäteen kertoneet luottorakentajallemme, että lattia avataan nyt. Hän tuli paikalle sunnuntaina ja kertoi hyvät uutiset. Yhden hirsistä voisi veistää siistiksi. Yksi tai kaksi kengitettäisiin. Iisi piisi.

Todellinen ongelma on kuitenkin talon alla. Kostea ilma kondensoituu alapohjaan syksyisin ja keväisin. Alkaa muodostua homerihmastoa. Sitä näkyi uuden lattian pohjassa. (Nyt siis oletan, että rossipohjan laudat on vaihdettu remontissa ;-) Se on vanhaa lahoa hankalampi asia, koska se aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Istuimme terassin portaille miettimään. Ajattelimme hankkia alapohjaan tuulettimen ilmaa vaihtamaan. Näinhän maallikko ajattelee. Mutta onneksi nykyään on internet. Eilen opimme, että lisätuuletus vain lisää kosteutta. Tietenkin. Kosteushan tulee ilmasta. On siis hankittava ilmankuivain.

Ratkaisu on Kryothermin maahantuoma laite, joka talon alla kulkevine imuputkineen poistaa kosteutta. Sillä tavoin on pelastettu muun muassa historiallisia rakennuksia, eräs suomalainen kirkkokin. Sillä tavalla korjataan Etelärinteen liian matalaksi rakennettu alapohja. Jes.

Tämä on todella helpottavaa. Näillä näkymin ei tarvitse alkaa miettimään mitään isoa remonttia. Minähän olen jo ajoittain manannut rakennuksen ongelmineen todella lyhytikäiseksi. Alkanut kosteusongelma - samanlainen joka jo kerran tuhosi lattian - saadaan pysäytettyä, jopa poistettua kokonaan. Eläköön insinööritiede. Voimme keskittyä pihanlaittoon, sisustamiseen ja kokkaamiseen.

Näkymiä

Kuluneena viikonloppuna Etelärinteessä näkyi
- kymmenen kuikan jengi kalastamassa lahdella
- viimekesäinen remonttireiskamme tutustumassa uuteen projektiin
- meille yllätykseksi siivottu varasto (kiitos taas anoppi!)
- kukkivia ahomansikoita
- käsinkirjoitettu varoituskyltti, jossa neuvottiin varomaan tielle harhautuvia kurjenpoikasia

Keksibileet

Carr's Table Water keksit ovat paheeni. Syön niitä paraikaa rohmakaupalla. Juhlin samalla sitä, että olemme juuri päättäneet tarjota kohtalaisen summan rahaa Kallion ytimessä sijaitsevasta asunnosta. Sekään ei silti takaa, että saamme kyseisen asunnon. Olemme viime viikkoina hävinneet tarjouskilpailuja, koska emme halua ylittää kohtuullisen asuntolainan määrää. (Tai siis minä en halua :-)

Näin saattaa siis käydä: muutamme rakkaasta Viiskulmasta Linjoille.

Villivihanneksia, vihdoin

Katselin helatrorstaina Etelärinteen kasvustoa sillä silmällä. Nokkostenversojen lisäksi tarjolla oli horsmaa, joka oli juuri oikeassa mitassa. Niin ennakkoluuloinen kuitenkin olin, etten alkanut kokeilemaan. Olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut joku kokenut villivihannesten laittaja matkassa. (En tosin taida edes tuntea ketään sellaista.)

Tilanne korjaantui yllättäen tänään. Olin juhlissa, joissa koko illallinen perustui villivihanneksiin. Sain siis horsman lisäksi väinönputkea, takiaisenjuurta ja nokkospestoa. Kerrassaan mahtavaa. Maut olivat todella vihreitä. Eivät ne mitään extreme-gourmet'ta olleet, mutta hyvä johdatus uudenlaiseen lähiruokaan.

Jännittävää oli myös maistaa viininversoja. Kyse on oikeasta viiniköynnöksestä, joka kasvaa itäisellä Uudellamaalla. Kasvin lehdistä oli tehty kääryleitä, joissa oli paputäyte. Parasta näissä ruoissa oli palkinnoksi saatu kevyt mutta kylläinen tunne.

Nyt voin jatkossa tuntea huonoa omaatuntoa mustikoiden poimimatta jättämisestä JA hukatuista horsmanversoista ;-)

Keväisiä teemoja

Harrastin nuorena jonkin verran kirjoittamista. Tuohon aikaan pusersin sanoja paperille, en blogiin. Tavoitteena oli taiteellinen elämys ;-) Jos edelleen harrastaisin moista, kirjoittaisin novellin teräväkyynäspäisestä naisesta. Muistatte varmaan kaikki koulusta sen tyypin, joka kolhi kavereitaan vain saadakseen pallon käsiinsä koriskentällä? Sama tyyppi yleensä taivutteli muiden puheet siihen malliin, että hän itse näytti puhtoiselta pulmuselta, joka vain haluaa yleistä hyvää. Joidenkin mielestä tällainen ahne minäkeskeisyys tuottaa tervettä kilpailua, mutta en ihan ehkä allekirjoita kaikkia nykyisiä kehityskulkuja.

Noh. Mökillä sen sijaan on siirrytty talvikaudesta kesään kertaheitolla. Tönö on siivottu, piha raivattu melkein kokonaan viimevuotisista rakennustarvikkeista ja hankintasuunnitelmia tehty. Ennen kaikkea on myös saunottu. Ja helatorstaina näin kaksi kuhankeittäjää koivun latvaoksissa. Mahtavaa.

Voihan Dallmayr!

Ostin vuosi sitten työmatkalla Frankfurtin kentältä superhienoa Dallmayr-suklaata. Toisessa levyssä oli mausteena rouheista chiliä, toisessa minttua. Kotiintultuani laitoin pussukan sivuun sopivaa hetkeä varten.

Toissailtana mieheni tutki erästä laatikkoa etsiessään muistitikkuaan. Mitäs nämä ovat? hän kysyi. Minun matkatuliaiseni, vastasin.

Olin unohtanut ne. Suklaiden parasta ennen -päivämäärä oli viime elokuussa. Ihan hyviä ne kyllä edelleen ovat :-) Chililevyssä on enemmän chiliä kuin missään suklaassa aiemmin. Suosittelen.

Asunnonvaihtoviikot

Aika paljon vapaa-aikaa on viime aikoina käytetty niin asuntoilmoitusten lukemiseen kuin asuntonäytöissä käymiseenkin. Osaamme käytännössä ulkoa 001** ja 002** postinumeroalueiden tarjonnan. Myös 005** on koluttu.

Joku jo kommentoi, että taasko. Miten niin taas? Tähän vuokra-asuntoon tultiin väliaikaisin aikein yli kaksi vuotta sitten. Kun oma myytiin ja tehtiin hieman mökkiostoksia, tiedettiin että talouden taantuessa lähdetään kotiostoksille.

Nyt saattaa toki olla hieman liian aikaista - loppukesästä voisi olla halvempaa. Joidenkin skenaarioiden mukaan talous ei nouse edes parissa vuodessa, vaan ryvemme taantumassa kauan. Tällaisten mallien mukaan emme kuitenkaan ala omaa elämäämme suunnittelemaan, niin järkevää kuin se saattaisi ollakin. Elääkin täytyy.

Ongelmia asunnon etsintään on antanut nykyinen koti. Tämä on niin ihana, ettei yhtä hyvää tunnu löytyvän. Ei siis meidän budjetillamme. Haluaisimme tilaa yli 65 m2. Mitä enemmän yli, sen viihtyisämpää, joskaan kaksi aikuista ei tarvitse mitään jättilukaalia. Mutta valoa pitää olla ja kunnon keittiö. Näköalakaan ei haittaisi.

Nyt kiikarissa on vajaa 90-neliöinen remontoitu kolmio. On parveke, osittainen merinäköala, tilava keittiö ja paljon seiniä maalausten taustaksi. Taloyhtiöön tulee lähivuosina putkiremontti, mikä tietysti on kamalaa sitten aikanaan - mutta näkyy hinnassa nyt. Ainakin se näkyy tarjouksessa, jonka näillä näkymin jätämme huomenna.

Jos asiat menevät mutkitta, asumme kesällä hieman kauempana Viiskulmasta... Nyyh? Ihanaa? Ihana voittaa.

Kevät kertaheitolla

Kävelin tänään Merikadulle Carusellin kupeeseen. Sen tiesin, että jäät ovat lähteneet. Sitä en tiennyt, että käynnissä oli jo pienimuotoinen purjehduskilpailu. Radio-ohjattavat purjeekkaat siellä kurvailivat vaiteliaiden punahaalaristen miesten ohjaamina. (Jos kiinnostaa tällainen harrastus, voit koota paattisi itse.)

Yhtä yllättynyt olin siitä, että Karusellin edessä oli mansikoiden myyntipiste. Espanjalaisia tietty. Uusia perunoita oli myös, Italiasta. Jäätelökioskikin oli jo toiminnassa. Missä välissä tuli kevät? Mulla on edelleen toppatakki käytössä.

Tai ei ole enää. Heti kotiin tultuani löin takin koneeseen. Se menee talviteloille pesun jälkeen.

Ichiban myy mukaan - hitaasti

Olin viime perjantaina yllättäen ennaltaviisas ja soitin Kampin Ichibaniin tilatakseni sushisetin mukaani. Tilaaminen toki onnistui, ja menin paikalle sovittuun aikaan. Sushit eivät kuitenkaan olleet valmiit. Jouduin odottelemaan ylimääräisen vartin, ja siinä samalla seurailin tilannetta.

Keittiössä hääräsi viisi kokkia kasaamassa kovalla kiireellä annoksia. Itse ravintolassa istui kaksi ihmistä. Kaikki sushi tehtailtiin ennalta tilattuihin take away annoksiin. Muutama asiakas yritti tulla syömään, mutta heille kerrottiin, että annos valmistuisi vasta tunnin kuluttua. Useimmat kääntyivät pois.

Ichibanille on käynyt hassusti. Hyvä sijainti tuottaa paikalle paljon annoksia mukaansa noutavia asiakkaita, mikä vie kokkien kaiken ajan. Samaan aikaan sali on tyhjä. Paremmat tuotot he saisivat, jos koko tila olisi keittiötä ja sesonkihetkenä voitaisiin näin myydä vielä enemmän. Nythän menetettiin monta asiakasta tunnin odotusajan takia. Toisaalta vauhti oli kova, ja pahimman noutoruuhkan mentyä paikallaolijatkin saavat varmasti ripeästi annoksensa.

Toisaalta huomasin yllelinkkaamassani Omakaupunki-palvelun Ichiban-arviossa myös aika monta alaspäin käännettyä peukaloa. Uskoisin niiden tulleen nimenomaan odottamisen tuottamasta mieliharmista, sillä annosten laatu on ainakin toistaiseksi ollut hyvä.

Uunisaaren rannassa

Helsinki kylpi tänään valossa. Talviaurinko veti ihmiset liikkeelle, ja Merikadun edusta kuhisi kävelijöitä. Uunisaareen kulki jono ulkoilijoita, jotka halusivat ihailla avointa horisonttia. Sinne menin minäkin.

Kuten yleensäkin, näkyi merellä kangastuksia. Kauimmaiset saaret näyttivät leijuvan ilmassa, vieläpä tuplaantuneena niin, että ne olivat pystysuunnassa symmetrisiä. En tiedä, millainen optinen harha tarkkaan ottaen on kyseessä, mutta siellä niitä leijui. Ehkä Fata Morgana?

Hauskinta Uunisaaressa oli kuitenkin avoimen veden ääni, kun meri huuhteli rannan jääkerrostumia. Muutamankymmenen metrin päässä avovedestä kulki kävelijöitä ihan tukevalla jäällä. Tallensin avoimen salmen oheiselle videolle.

Mistä viha kumpuaa?

Luin tänään uutisen ruotsalaisesta teinitytöstä Alexandra Nilssonista, joka tienaa blogillaan silkkaa rahaa. Jutussa Alexandra mainitsi, että hän on joutunut vihan kohteeksi.

Miksi ihmeessä pitäisi vihata ihmistä, joka on menestynyt oma-aloitteisuuttaan ja lahjakkuuttaan? Tällaiset ilmiöt saavat minut aina yhtä ymmälle. Miksi ihmiset eivät tunnista kateuttaan, josta tuossakin vihassa lienee kysymys?

Olen ilmeisesti naiivi. En silti hyväksy pahantahtoisuutta. Minun mielestäni sellaisesta on päästävä yli. On jokaisen asia tunnistaa pahantahtoisuus itsessään ja kitkeä se, tai ainakin hallita sitä.

Mutta itsensäkasvattaminenhan on vanhanaikaista, vai miten se nyt oli.

Ruoka- ja juomasähkeitä

Etelärinteen uutisia (sillä radioäänellä luettuna, jolla STT:tä aikoinaan luettiin).

Ravintola Teatteri on todettu melko hyväksi. Muutama vuosi sitten Teatteri petti lounastajan liian suolaisella ruoalla, mutta nyt maut maistuvat taas. Miljöötäkin on uudistettu, jottei hintojen korkeus niin tuntuisi. Riemastuttavinta Teatterin listalla on lauantai-iltapäivisin tarjottava aamiainen.

Yalumban Pinot Grigio on Etelärinteen uusi suosikkiviini. Samaan hengenvetoon on huomautettava, ettei muinaista suosikkia Lacrima Christia ole aikoihin nautittu. (Pitäisi kyllä.)

Omassa keittiössä on tehtailtu mustikkapiiraita yksi per viikko -tahdilla. Näin saadaan kontrolloitua, minkälajista rasvaa piiraaseen laitetaan. Kolesteroliarvot ovat edelleen tarkkailussa.

Etelärinteessä ei ole käyty sitten joulun. Suunnitelmissa on pakata eväät, ajaa Heinolaan ja yöpyä saunamökissä. Samalla kiitämme appivanhempiani tarkistuskäynneistä Rinteeseen.

Yes we can!

Tänään jätin hyvinalkaneen pilatesharrastuksen väliin, sillä nyt tulee televisiosta Obama!

Koivut hälyttävät apua

Täytyy ensi kesänä katsoa Etelärinteen koivikkoa ihan uusin silmin. Puut kuulemma hälyttävät apua linnuilta silloin, kun hyönteiset uhkaavat puita. Apua pyytävä koivu on vähemmän vihreä kuin lajikumppaninsa. Kaikkea tiede tietää!