Kaskinauriita nam

Kävin eilen Herttoniemessä, ja piipahdin Herttaan. Siitähän tulee lähikauppamme taas ensi syksynä, jolloin pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. Tavallaan siis etukäteen fiilistelin siellä, onhan tarjonta nykyisiä lähikauppoja huomattavasti parempi.

Vihannesosastolla oli tarjolla nauriita. Pussin päällä lukee Kaskinauris, ja pakkaaja on Isokaski Oy. Valitettavasti heidän sivunsa ovat kesken, joten en saa selville, kasvavatko nauriit todellakin jollain kaskimaisella tavalla vai onko nimi vain viittaus menneeseen. Nauriitahan kasvatettiin nimenomaan kaskipelloissa suomalaisten raivattua peltoa metsiin.

Soitin juuri isälleni, ja kerroin nauriiden saatavuudesta. Hän kun aina muistelee lapsuutensa naurisherkkuja, siis hiilloksella haudutettuja nauriita ja perunoitakin. Eilen valmistinkin kokeeksi yhden kakluunissa. Pakkasin nauriin folioon ja nakkasin vielä punaisen hiilloksen laidalle. Ensimmäisen puolen tunnin aikana muistin käännellä sitä, mutta sitten se vain unohtui kuumaan tuhkaan. Mutta hyvää tuli! Mies toimi koehenkilönä ja söi elämänsä ensimmäisen haudutetun nauriin ja oli niin tyytyväinen, että syönee seuraavatkin :)

Vihdoin täällä, elossa

Huuh, onpa kulunut aikaa. Ja kyllä on tapahtunutkin kaikenlaista. Olemme maalanneet vuosi sitten valmistuneen saunan, avanneet päämökin lattian alapohjan kuntoa tutkiaksemme, raivanneet Etelärinteen rantoja, ja teettäneet päämökin ympärillä maanvaihdon, patolevytyksen, salaojituksen ja sokkelin slammauksen. Rahaa ja aikaa on mennyt. Myös hermot menivät muutamaan otteeseen :)

Erityisen tehokkaasti hermot pamahtivat viikko sitten, jolloin otin kaksi nukkumispäivää. Suomeksi sanottuna sain diagnoosiksi työuupumuksen (Z73), jonka hoidin nukkumalla. Kovin paha uupumus ei siis ollut, kun kaksi päivää riitti palautumiseen. Se ei myöskään johtunut Etelärinteesta, joskin kaikenlainen keskeneräisyys on todella rasittavaa. Ihan johtui töistä, joita äskenkin naputtelin yhden Powerpointin verran. Tosin hieman tuntuu siltä, ettei kovin vakaalla maaperällä olla, jos unettomuus edelleen vaivaa ja muisti pätkii.

Mutta eilen tunsin, että ainakin Etelärinteessä olemme voiton puolella. Mökin sisäilma on korjaantunut. Siihen auttoi viimeisin mullistus eli maa+pato+salaoja-yhdistelmä. Tämän jälkeen kaikki on kosmetiikkaa. Aloinkin heti miettimään mökkikeittiön toimintoja. L-keittiö oranssein kaapinovin! Ei mitään ökyä vaan ihan perus-IKEAA todennäköisesti.

Ja sauna toimii hyvin. Olen hiljalleen mieltynyt saunomiskonseptiin, siis siihen että istutaan kuumassa huoneessa. Kyllä siinä on puolensa.

Mutta pihamaa on mullin mallin. Salaojittajat kun availivat nurmea varsin laajalti. Laaja tasainen nurmikko on kuin perunamaa sadonkorjuun jälkeen. Siinä sitä on ensi kesälle puuhaa.