Kaupunkitalostamme on julkaistu pieni historiikki, jota olemme iltaisin lueskelleet. Opimme siitä muun muassa, että asuntojen huonekorkeus on vahinko. Piirustuksiin oli merkitty ohje vähentää jo reilua huonekorkeutta 15 senttimetrillä. Rakentajat tulkitsivat jostain syystä ohjeen päinvastoin ja lisäsivät nuo sentit. Lopputuloksena on noin 3,75 metriä korkeat huoneet. Monessa asunnossa onkin parvi, meillä niitä on kaksi.
Olemme asunnossamme vuokralla, mutta sijainti on niin mieluisa, että voisimme ajatella ostavamme näiltä kulmilta jotain. (Realismi sikseen :-) Tästä talosta emme ole aivan niin vakuuttuneita, osin sen takia, ettei kerrostalossamme ole keskuslämmitystä. Voitteko kuvitella? Meillä on sähköpatterit, ja jokainen lämmittää asuntonsa mieleisekseen. Näin siis Ullanlinnassa.
Lämmitysapuna on kakluuni, mutta puuta menee niin paljon, ettei riittävää määrää voi mitenkään säilyttää asunnossa. Niitä pitäisi ajaa hakemaan joka viikko jostain kauempaa. Se taas ei ole mitenkään mielekästä, vähiten pakokaasupäästöjen takia. Lisäksi pienissä erissä ostettu puu on kohtuuttoman kallista. Talomme kellari taas on puulle liian kostea, ja ullakko on vuokranantajien käytössä. Ei sinnekään varmaan moista palokuormaa saisi säilöä.
Nyt tuomme puita mökiltä silloin kun siellä käymme. Talvella puut loppuvat melko varmasti. Joka tapauksessa toimiva kakluuni on hemmottelun huippu. Tuntuu, että seuraavassakin kodissa on oltava tulisija.
maanantai 7. tammikuuta 2008
15 senttiä sinne tai tänne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Niiden boknäsin hyllyjen lisäksi haaveilen myös takasta / tulisijasta. Sellainen olisi niin luksusta!
Onneksi on ollut leuto talvi niin pysyy varmaan nuo sähkölaskut suhteellisina? Muistan, kun siskoni asusteli Tampereella Amurin puutalokortteleissa, talossa oli myös sähkölämmitys. Ja kakluuni sekä puuhella. Ja kaikeksi onnekis iso puukellari jokaisella asukkaalla. Talvi oli kylmä ja puuta meni, onneksi saatiin sitä omasta metsästä. Syksyllä isä toi ison puukuorman ja keväällä se olikin sitten mennyt.
Tällä hetkellä on nuo kämppien hinnat pk-seudulla ja erityisesti Helsingissä niin älyttömät, että realistisesti ajatellen ei halua muuttaa minnekään... ;)
Oi, Amuri! Asuin Tampereella yhteensä 9 vuotta, Armonkalliossa ja Kalevassa. 1950-luvun kerrostaloissa on oma viehätyksensä.
Puhumattakaan Amurin alueen tyylisistä vanhoista puutaloista, joita oli myös Armonkalliolla. Petsamokin oli yksi suosikkialue, Lapin lisäksi. -Mansea tuntemattomille tiedoksi, että nuo ovat kaupunginosien nimiä.
1950-luvun kerrostalossa lapsuutensa viettäneenä ne ovat jääneet jotenkin sydämeen... Tälläkin hetkellä asumuksena sellainen. :)
Itsekin ehdin asustella hetken Kalevassa muummujen kanssa ja viihdyin. Armonkallio on viehättävä alue, Lappi kans. Oma glamuurinsa on myös Pyynikillä, yksi kaveri asui ihanassa pienessä puukerrostalossa, jonka pihalla vietettiin kesäisin elokuussa mahtavia täydenkuun puutarhajuhlia.
En silti enää taitaisi muuttaa takaisin Tampereelle, Helsinki tuntuu enemmän kotikaupungilta.
En minäkään. Harkinnassa ovat olleet lähinnä Köpis ja Lontoo :-)
Onpa täällä samanmielistä keskustelua :)
3,75 metriset huoneet - ja vahingossa! Oi onnea. On vaikea ymmärtää, miksi huoneita alettiin madaltaa, korkeissa huoneissa kun on mielikin korkealla. Muuta luksusta asunnossa olisi ehdottomasti kakluuni ja kylpyamme. Jälkimmäiseen kun on tottunut, on vaikea kuvitella olevansa ilman ;)
Tusla, olen niin samaa mieltä kanssasi asuntojen hinnoista täällä... Kaikista hinnoista. Ikään kuin ihmiset haluttaisiin ajaa Helsingistä pois.
Samalle tontille saa enemmän kerroksia, kun huoneet ovat matalat. Lisäksi kuutioiltaan pienempi tila lämpiää nopeammin. Uskoisin, että tällaiset syyt ovat olleet 1900-alussa (ja myöhemmin) tulleiden rakennusmääräysten takana. Tai sitten vain projisoin nykyisiä ajatusmalleja menneisyyteen (niinhan iso osa amatöörihistorioinnista tekee :-)
Meidän talossamme onkin 1800-luvun mitat.
Noista asuntojen hinnoista. Kukaan ei niitä määrää - muut kuin asuntojen ostajat. Tunku Helsinkiin on niin kova, että aina joku maksaa enemmän kuin itse haluaisi.
Näinhän se tietenkin on. Mutta jos itse saisin valita, ottaisin ne korkeat huoneet! Ja kapeat, korkeat ikkunat :)
Kaipa tässä tulee jokin käännös johonkin suuntaan, elo Helsingissä käy niin kovasti kukkarolle.
Lähetä kommentti