Yhteydet toimivat

Istun mökkisohvassa ja kirjoitan tätä. Sain vartti sitten langattoman internetyhteyden toimimaan. Nyt alkavat e-raportit Etelärinteestä.

Tänään emme ole tehneet mitään. Yllätysvieraat saapuivat nauttimaan terassimme rauhasta. Päivä on kulunut kellotta. Kohta tosin täytyy harkita illallisen valmistamista.

Maanantaina tämä rauha ratkeaa, sillä kaivinkone alkaa perustusten kaivuun. Viikon kuluttua tontti on aika erinäköinen. Veimme tänään avaimen työnjohtaja-valvojalle, jotta he pääsevät portista.

Unohdin muuten taannoin kertoa, miten kipeäkätisenä selvisin siivouksesta. Ratkaisu oli anoppi! Hän on supertarmokas ja siivoaa mielellään. Niinpä mökki raikaistui kertaheitolla.

Tapahtui viikko sitten

Rakennuslupa tuli.

Kesäuutisia

Kaksi uutista vaikuttaa Etelärinteen kesäkokemuksiin. Ensinnä, koivun kierrelehtitauti uhkaa ihanaa pikkumetsäämme. Toiseksi, kesästä on tulossa lämmin.

Voi ja oi.

Vinkkejä ensi talveksi

Ensi talvena Etelärinne on kylmillään. (On tämäkin hetki alkaa suunnitella ensi talvea :-)

Sain tänään vinkin, kuinka välttää vessanpytyn ja lattiakaivon vesilukkojen jäätyminen. Merisuolaa sekaan niin, ettei vesi voi enää jäätyä. Ei tarvitse pumpata ja pyyhkiä laitteita kuivaksi - sehän ei kuitenkaan onnistuisi sataprosenttisesti. Ei tarvitse laittaa pakkasnestettäkään, joka ei ole hyväksi ekosysteemille.

Arvaa mitä mä just näin

En millään malta olla toitottamatta mökilläolon ihanuutta kaikille, joille vain kehtaan soittaa myöhäiltoina. Kun päivä on pulkassa, ateria nautittu ja työhiet suihkutettu harmaavesisysteemiin, tekee heti mieli valistaa ystäviä maaseudun ihmeistä. (Ikään kuin he eivät tietäisi :-)

Lauantain fantastisin kokemus sattui avohakkuun laidalla. Olin mökkitiellä ällistelemässä revittyä maisemaa. Sotatantereet varmaan näyttävät samalta kuin metsätyökoneenkäyttäjän työmaa. Kaikki on nurin ja rikki.

Mutta hakkuiden lomassa on elämää - muun muassa matalassa ojassa uiskentelevia sammakonpoikasia, jollaisia en olekaan nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Kyykin tuijottelemassa kaikessa rauhassa noita yksioikoisia pyrstökkäitä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihmeellistä kahahtelua yläpuolelta. Nostin katseeni ja silmät taatusti revähtivät lautasiksi. Kurki heilutti laiskasti siipiään muutaman metrin korkeudessa!

En ole koskaan ennen nähnyt kurkea luonnossa. Nyt sain ihastella sen huikeita värejä ja valtavaa kokoa hyvinkin läheltä. Lintupolo ei ollut tajunnut, että ihminen kykkii maisemassa. Ryntäsin takaisin mökille. Mies seisoo järven rannassa silmät lautasina ja sanoo: Arvaa mitä mä just näin. Kurki lensi tosta muutaman metrin päästä.

Luonto: syventävät opinnot

Käväisin kotimatkalla Akateemisessa "tuhoisin" seurauksin. Iltaluettavaa:
- Mossberg & Stenberg, Maastokasvio (Tammi 2007)
- Koskimies, Suomen lintuopas (WSOY 2005)
- Pretor-Finney, Pilvibongarin opas (Atena 2008)

Tarttui neljäskin, hieman vakavampi kirja, joka on erittäin mielenkiintoinen: Kuhmonen & Niittykangas, Maaseudun tulevaisuus Ajattelun käsikirja (Maahenki 2008)

Luonnon lumoissa

Sunnuntain HS kertoo Helsingin Vartiosaareen muuttaneesta nunnakunnasta, joiden hiljaisuusretriiteissä tarkkaillaan luontoa ja kontemploidaan.

Olin ilahtunut jutusta. Tein nimittäin täsmälleen samaa itse mökillä: hiljakseen tallailin ympäri tonttia ja pysähdyin katselemaan kasveja ja kuuntelemaan lintuja. Istuin teekuppi kädessä rannassa, ja niin alkoivat eläimet tottua minuun. Kaikenlaisia visertäjiä liikkui yläilmoissa ja maanpinnassa, ja vedessä kääntyilivät erikokoiset kalat.

Korkealla koivun oksanhaarukassa oli isokokoisen lintuparin pesä. Luulin ensin heitä rastaiksi, mutta sitten päädyin kyyhkytulkintaan. Ilmeisesti ne eivät ole niitäkään, ainakaan jos uskon pesimäpaikkatietoja. Lienee hankittava kiikarit. Pidän pesää silmällä jatkossa ja raportoin :-)

Järvenlahdella sukelteli iso lintu, jota en ilman opaskirjan esiintymistietoja saanut heti tunnistettua, vaikka tutunkuuloinen ääni kuuluikin. Nyt tiedän: se oli kuikka (no niihinhän me olemme tottuneet) eikä siis kaakattava kaakkuri. Kuikkamme pesii vastarannalla.

Joutsenet puolestaan olivat häipyneet näkymättömiin. Saattaa johtua naapurien takaisesta naapurista, joka rakentaa mökkiä hyvin satunnaisesti mutta sitäkin meluisammin. Voimallinen traktorin möyke ilahdutti meitä muun muassa lauantai-iltapäivänä. Sunnuntaiaamuna sen sijaan heräsimme toisen traktorin ääneen: viljelijä oli peltotöissä pienen metsän takana. Emme tietenkään oleta, että maata viljellään härkien vetämin auroin, joten emme siis valita :-)

Jälkientunnistusoppaan avulla tein 99% varman havainnon ketunjäljestä. Tassu oli sattunut pehmeään mutaan, joten jälki oli erinomainen. Kettu lienee myös pöllyttänyt västäräkin pelkiksi höyheniksi. Käsittääkseni petolinnut jättävät enemmän jätettä kuin sulat ja untuvat...

Niin, oli Suomen kesä parhaimmillaan, vaikka vasta on toukokuun alku. Mitähän kaikkea vielä näemme?

Kevyin rantein

Etelärinteen remontti- ja rakennushuolet ovat jättäneet varjoonsa sen, että meillä on mökki. Siis että nyt vihdoin on paikka, jonne mennä jopa vain oleskelemaan. Viimeaikaiset työleirit tosin eivät ole ihan sellaisia rentoutumisen muotoja, joista olemme haaveilleet :-)

Pakkasimme vapun alla kaupunkikeittiöstä kattiloita, vateja, säilytysrasioita ja muita keittiötarvikkeita mökille vietäväksi. Nyt viikonloppuna jatkan kesään valmistautumista valikoimalla petivaatteita. Samalla mietitään, kuinka päästään eroon huonekaluista, joita edelliset omistajat meille jättivät. Ne ovat markkeeranneet toimintojen paikkaa - tässä syödään, tässä istutaan - mutta eivät todellakaan ole makumme mukaisia.

Mökkikeittiö kuitenkin avataan vasta perusteellisen pesun jälkeen. Hiiret kun ovat jättäneet näyttäviä jälkiä ympäriinsä. Tätä kesänavausta kuitenkin hidastaa se, että sain juuri äsken siteen ja tuen oikeaan käteeni. Työperäinen rasitusvamma yritetään saada kuntoon ennen kuin se varsinaisesti edes alkaa pitämällä kättä levossa.

Kukas nyt hankaa kloriitilla keittiön??? Vastaus tähän ja muihin kiperiin kysymyksiin seuraavassa kirjoituksessa :-)