Kana löysi suklaajyvän

No niin, kaikenlaisesta sitä jää kiinni, kuten esimerkiksi sokeista arkirutiineista. En ole lähikaupassamme katsellut ihan joka nurkkaan.

Siellä on nimittäin koko ajan ollut Green&Black's luomusuklaata. Sitä on siellä itse asiassa viittä eri sorttia! Tänään ostin Maya Gold-makua, jossa vanilja ja appelsiini antavat säväyksen tummalle suklaalle. On vieläpä reilun kaupan tuote.

Tuosta suklaan nimestä. Omien tietojeni mukaan nimenomaan atsteekit maustoivat suklaansa vaniljalla, mutta ehkä Aztec ei ole niin kiva suklaan nimi kuin Maya. Ja saattoivathan hekin näin tehdä.

Oiva lähikauppamme ansaitsee mainoksen: Laivurin valinta on taas kunnostautunut luomun edistäjänä.

Uunihedelmät tervehtivät jäätelöä

Anna ja Fanny Bergenströmin Rakkautta, oliiveja ja timjamia (2004) on kestokulutushyödyke. Siitä on aiemminkin lainattu ohjeita Viini, ruoka, kirjat -blogin aikoina.

Nyt kirjasta etsittiin vuosien takaa tuttu jälkiruoka: uunissa kypsennetyt hedelmäpalat (s 240). Olemme nimittäin menossa pitkäaikaisimman ystäväni kotiin viikonloppuvieraiksi. (Olemme olleet ystäviä vuodesta 1976.) Vaikka pöydässä viihdytäänkin, tarkoitus on olla vaivaamatta kolmilapsisen perheenäitiä turhan suurisuuntaisilla keittiöhankkeilla. Yleensä turvaudumme pataruokaan, joko niin että me viemme sen täältä mukanamme tai niin, että ruoka valmistuu siellä iltapäivän aikana.

Nyt on taas luvassa pata, jonka ystäväni laatii. Alkuruoan viemme me, ja se on graavi- tai savusiika jonkin mädin säestämänä. Katsotaan, mitä Hakaniemestä löytyy lauantaina.

Mutta se jälkiruoka. Se tehdään näin:

2 rkl pehmeää voita
4 tuoretta viikunaa
5 luumua
2 kiinteää päärynää
3 nektariinia tai persikkaa
20 rypälettä
2-3 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelilastuja

Voitele iso vuoka voilla. Huuhtele ja paloittele hedelmät: puolita luumut ja poista kivet, leikkaa isommat hedelmät neljään lohkoon, leikkaa rypäleet ja viikunat puolikkaiksi. Rypäleistä poistetaan siemenet.

Ripottele sokerit laakeasti levitettyjen hedelmien pinnalle, viimeiseksi heitä mantelilastut. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä haaleiksi. Tarjoile hyvän vaniljajäätelön kanssa.

Yritän muistaa ottaa kuvia.

Vieläkin pienempiä taloja

Siinä missä kokkausinnostus on osin olosuhteiden takia laantunut löytyy tilalle muita intensiivisen mielenkiinnon kohteita. Nyt on päällä öljymaalaus ja sukututkimus. Ompelu on jonossa odottamassa vuoroaan.

Tänään tajuntaani tupsahti mielenkiintoinen idea, johon saattaisin hurahtaa totaalisesti (noin kahdeksi vuodeksi). Nimittäin nukketalot tai paremminkin miniatyyritalot! Olisi hauska värkätä minikokoisia kalusteita ja liimata tapetteja pikkuruisiin huoneisiin.

Nukketaloharrastuksesta kuulin isältäni, joka juuri tänään auttoi ystäväänsä tekemällä valaisimia minitaloon. Kuulemma ihan pienistä hajuvesipulloista saa hyviä lamppuja. Juuri tässä piilee homman viehätys: mistä olemassaolevasta saa värkättyä sopivia esineitä minitaloon?

Aloin heti miettimään, millaisen talon haluaisin. Muistan 1980-luvulla käyneeni Tampereen muumimaailmassa Metso-kirjaston alakerrassa katsomassa sinistä nukkekotia, johon oli askarreltu pienet veitset ja haarukatkin pieniin vetolaatikoihin. Se oli mykistävä. Muumitalon tapainen korkea ja sokkeloinen olisi sopivan haasteellinen. Siitä tulisi myös riittävän aikuismainen. En myöskään laittaisi kotiin tavanomaisia nukkeja vaan pieniä muumien tapaisia satuhahmoja, joista osa voisi olla eläinfiguureja.

Toivottavasti elän pitkään enkä sokeudu. Omaa muumitaloa ei työn ohessa ehkä saa aikaiseksi, varsinkaan jos aikoo myös kokata, maalata ja lukea. Täytyy päästä eläkkeelle :-)

Minihuvikumpu

Näppärä ystäväni miehineen rakensi lapsilleen kaksikerroksisen leikkimökin. Varsin suloinen pytinki. Vain täplikäs hevonen ja herra Tossavainen puuttuvat.

Mukakiire

Olen viime aikoina havahtunut ihmettelemään, kuinka moni sinänsä täysipäinen ystävä jättää lounaan ja välipalat väliin. Paitsi että kiire on edelleen statuksen merkki ja brassailun aihe, he myös luulevat laihtuvansa näin. Eräs nelikymppinen mies kertoi ihmeekseen alkaneensa laihtua vasta alettuaan syödä lounaita töissä. No kas.

Toinen ystävä myöntää, ettei ylipaino lähde, koska hän ei nuku tarpeeksi. Nelisen tuntia yössä vetää kropan niin äärirajoille, ettei normaali aineenvaihdunta onnistu. Mutta pääasia on, että on töissä jo viideltä, vaikka muut saapuvat yhdeksään mennessä.

Järkevästä ravinnosta oli eilen minijuttu Iltasanomissa. Huomatkaa nimenomaan viiden kohdan lista, jossa mainitaan muun muassa vihannesten käyttö, hyvälaatuisten kalorien nauttiminen, ja tasaiset pikkuateriat. Suosittelen.

Tummaa luomusuklaata

Menin eilen tavanomaisesta poiketen Helsingin keskustan Sokokseen ruokaostoksille. Etsiessäni pientä jälkimakeaa törmäsin Green&Black'sin luomusuklaaseen, jota olen kokeillut työmatkoilla UK:ssa.

Nyt sitä siis on täällä. (On sitä voinut olla aiemminkin, mutta meidän kahdessa lähikaupassamme ei ole. Haemme isommista myymälöistä vain erikoistarvikkeita kuten lammasta, tuoretta kalaa ja vihanneksia, muu materiaali tulee tuosta vierestä.)

Suklaan tuoteseloste kertoo aineksien olevan kaakaomassa, raakaruokosokeri ja kaakaovoi, jotka ovat kaikki luomuviljeltyjä. Emulgointiaineista vanilja on myös luomua, lesitiini ei.

Mitähän lesitiini ylipäätään on? Voiko sitä edes viljellä? Wikipedia kertoo kaavan - kyseessä on fosfolipidi. Tuo tieto ei minua paljon auta, mutta ainakin opin, että lesitiini voi olla soija- tai eläinperäistä. Kaiken huipuksi huomaan, että tällaisella keinotekoisella lisäaineella on nippu hyviä vaikutuksia, se muuan muassa alentaa kolesterolia ja parantaa muistia. Koodit E322 ja E471 kannattaa siis painaa mieleen.

Green&Black'sin tumman suklaan maku on aika jymäkkä 70-prosenttiseksi. Kyllä on piristystehokin! Alkoi aivo toimia heti uusilla taajuuksilla.

Aallon lauantailounas

Kuvat Café Aalto -lounaalta suostuivat vihdoin siirtymään Bloggerin uumeniin. Kas tässä:

Suora lähetys ruokapöydästä

Old Garden oli ihan ookoo. Muttei räjäyttänyt tajuntaa. Se oli jotenkin mykkä. Tuoksua ei meikäläisen nenään irronnut lainkaan, joskin mies sanoo, että nahkaa oli ja marjoja. Ruoan kanssa viini meni, mutta viime viikonlopun Nugan oli paljon riemukkaampi kokemus. Se vasta meidän makuun olikin!

On tosin niinkin, että kaikki anoppilassa nautitut viinit ovat olleet mahdottoman maukkaita. Onko vika laseissa? Emme pese viinilaseja astianpesukoneessa vaan käsin kuumalle vedellä. Sekään ei siis ole syynä.

Mutta se Nugan! Kokeilkaapa. Ei edes vaadi tiukkaa liharuokaa vaan menee sellaisenaankin, kuten juuri löytämäni arviot todistavat. Old Garden on tiukempi. Mutta ehkä se tästä illan mittaan aukeaa! Antaa olla lasissa vielä hetken, ennen kuin tuomitsen.

Raporttimme Ullanlinnasta päättyy tähän.

Uninen lauantai

Jätimme eilen perjantain vakion eli pihvin ja punkun väliin. Siitä huolimatta tai ehkäpä sen takia nukuimme reilut yksitoista tuntia. Tästä virkistyneenä oli hyvä hoitaa syysshoppaukset. Ja shoppausten jälkeen mentiin Café Aaltoon, kuinkas muuten.

Aalto oli tupaten täynnä, ja ihmiset jonottivat sen laidoilla. Arimmat jonottajat jäivät armotta sivuun uusien ihmisten kävellessä pöytien väliin tarkkailemaan vapautuvia paikkoja. Kaikki kuitenkin pääsivät nauttimaan tarjoiluista jossain vaiheessa.

Savusiikasalaattini oli tukuisampi kuin miehen mozzarella-tomaatti- yhdistelmä, joten hän innostui tilaamaan jatkoksi tiramisun. En voinut katsella vierestä moista riehaantumista tyhjin suin, joten nautin Aallon omenapiirakan. Tällainen yllättävä sokerin ja vehnäjauhon nauttiminen veikin voimat, joten kotiin tultuamme otimme vajaan kahden tunnin päiväunet :-)

Nyt alkaa illallisen teko. Palaamme ruotuun eli vihannesvoittoiseen ruokavalioomme, joskin perjantain vakio on nyt siirretty lauantaille.

Koska ruoan kanssa ei hirveästi revitellä, päätimme sallia itsellemme kalliin viinin. Kohta aukeaa Mourvèdre-rypäleestä Australiassa loihdittu Old Garden. Yhdeksääkymmentä pistettä arvioissa kerännyt viini ei voi olla huono. Kun googlasin, löysin viinin parin luotettavan helsinkiläisravintolan listaltakin (muun muassa Juuri). Hyvä. Ostimme tämän nimittäin aivan tietämättöminä.

- Koska Blogger juuri nyt kieltäytyy ottamasta vastaan kuvia, laitan ne erikseen heti kun voin. -

Bank on ihana

Vietin muutama viikko sitten kokonaisen päivän Unionkadun Bankissa. En tiennytkään, että heillä on niin paljon vuokrattavia kokouskabinetteja. Laadukas lounas tarjoiltiin kabinettien viereen, joten saatoimme täysin keskittyä tekemiseen. Ja ruoka oli hyvää!

Laktoosirajoitteisena tiedustelin jälkiruokien koostumusta. Kermainen linja veti mieleni matalaksi. Niinpä henkilökunta kiikutti minulle varsinaisen Bankin puolelta ihanan vadelmahyydykkeen, vieläpä kaksin kappalein, ja kyllä ne menivät molemmat pikapikaa kitaani :-)

Ruokaa ja palveluakin upeampi oli sisustus. Vaikka kyseessä on kolme vuotta vanha ilme, paikka näyttää upouudelta. Arkkitehtuuri tuli hyvin esille, ja porukalla ihailimme myös tekstiilejä.

Itse kabinetin set-up oli aivan loistava. Emme olleet pöydän ääressä vaan istuimme puolikaaressa katseet kohti valkokangasta. Jossain vaiheessa kollega makasi lattiallakin... Ja tulosta tuli.

Täytyy kyllä myöntää, että nämä ravintolajuttuni alkavat kuulostaa buffeilta. Hyvää siellä, hyvää täällä. Tämä saattaa johtua ensinnäkin siitä, etten kirjoita huonoista kokemuksista ja toisekseen siitä, että Helsingissä on paljon hyviä ravintoloita kovan kilpailun ja alan muodikkuuden takia. Tiedä häntä. Ehkä minulla vain on hyvä tuuri.

Kakkutaidetta

Tässä näyte erään perjantain aamukahveilta. Kaksi työntekijää oli vaihtamassa tehtäviä, joten juhlistimme läksiäisiä kakuilla. Koristelu kertoo lähtijän kansallisuudesta.