Voihan Dallmayr!

Ostin vuosi sitten työmatkalla Frankfurtin kentältä superhienoa Dallmayr-suklaata. Toisessa levyssä oli mausteena rouheista chiliä, toisessa minttua. Kotiintultuani laitoin pussukan sivuun sopivaa hetkeä varten.

Toissailtana mieheni tutki erästä laatikkoa etsiessään muistitikkuaan. Mitäs nämä ovat? hän kysyi. Minun matkatuliaiseni, vastasin.

Olin unohtanut ne. Suklaiden parasta ennen -päivämäärä oli viime elokuussa. Ihan hyviä ne kyllä edelleen ovat :-) Chililevyssä on enemmän chiliä kuin missään suklaassa aiemmin. Suosittelen.

Asunnonvaihtoviikot

Aika paljon vapaa-aikaa on viime aikoina käytetty niin asuntoilmoitusten lukemiseen kuin asuntonäytöissä käymiseenkin. Osaamme käytännössä ulkoa 001** ja 002** postinumeroalueiden tarjonnan. Myös 005** on koluttu.

Joku jo kommentoi, että taasko. Miten niin taas? Tähän vuokra-asuntoon tultiin väliaikaisin aikein yli kaksi vuotta sitten. Kun oma myytiin ja tehtiin hieman mökkiostoksia, tiedettiin että talouden taantuessa lähdetään kotiostoksille.

Nyt saattaa toki olla hieman liian aikaista - loppukesästä voisi olla halvempaa. Joidenkin skenaarioiden mukaan talous ei nouse edes parissa vuodessa, vaan ryvemme taantumassa kauan. Tällaisten mallien mukaan emme kuitenkaan ala omaa elämäämme suunnittelemaan, niin järkevää kuin se saattaisi ollakin. Elääkin täytyy.

Ongelmia asunnon etsintään on antanut nykyinen koti. Tämä on niin ihana, ettei yhtä hyvää tunnu löytyvän. Ei siis meidän budjetillamme. Haluaisimme tilaa yli 65 m2. Mitä enemmän yli, sen viihtyisämpää, joskaan kaksi aikuista ei tarvitse mitään jättilukaalia. Mutta valoa pitää olla ja kunnon keittiö. Näköalakaan ei haittaisi.

Nyt kiikarissa on vajaa 90-neliöinen remontoitu kolmio. On parveke, osittainen merinäköala, tilava keittiö ja paljon seiniä maalausten taustaksi. Taloyhtiöön tulee lähivuosina putkiremontti, mikä tietysti on kamalaa sitten aikanaan - mutta näkyy hinnassa nyt. Ainakin se näkyy tarjouksessa, jonka näillä näkymin jätämme huomenna.

Jos asiat menevät mutkitta, asumme kesällä hieman kauempana Viiskulmasta... Nyyh? Ihanaa? Ihana voittaa.

Kevät kertaheitolla

Kävelin tänään Merikadulle Carusellin kupeeseen. Sen tiesin, että jäät ovat lähteneet. Sitä en tiennyt, että käynnissä oli jo pienimuotoinen purjehduskilpailu. Radio-ohjattavat purjeekkaat siellä kurvailivat vaiteliaiden punahaalaristen miesten ohjaamina. (Jos kiinnostaa tällainen harrastus, voit koota paattisi itse.)

Yhtä yllättynyt olin siitä, että Karusellin edessä oli mansikoiden myyntipiste. Espanjalaisia tietty. Uusia perunoita oli myös, Italiasta. Jäätelökioskikin oli jo toiminnassa. Missä välissä tuli kevät? Mulla on edelleen toppatakki käytössä.

Tai ei ole enää. Heti kotiin tultuani löin takin koneeseen. Se menee talviteloille pesun jälkeen.