Ihanaa olla vaihteeksi kaupungissa. Kun kävin iltapäivällä postissa hakemassa saapuneita lähetyksiä, kävelin hitaasti ja nostin katseeni tavanomaista korkeammalle. Ihailin vanhoja kivitaloja, ja haistelin ilmaa. Aurinko paistoi paljon kuumemmin kuin Heinolan metsissä.
Jos olisimme jääneet raksalle (onpa epäkunnioittava nimitys Etelärinteelle), olisimme viimeistelleet jo pukuhuoneen panelointeja. Maanantaina alkaa kosteuseristyksen laittaminen kylpytiloihin. Mutta kaupungissakin pitää käydä, ei vähiten siksi, että mies on aika lailla uupunut ja itse asiassa vilustunutkin. Nyt levätään hieman ennen seuraavaa rutistusta. Meikä tietty pyykkää samalla.
Hyvä merkki on se, että katselin tänään keittiön hyllyjä sillä silmällä. Vanha ruoanlaittoinnostus saattaa palata. Asioilla kun on luonnollinen kulkunsa, ja nyt pari vuotta on kokkaus ollut alamaissa. Kyllä se sieltä vielä palaa...
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Asfalttia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No kaikellahan on aikansa, kokkauksellakin. Musta tuntuu, että kulunut talvi meni sellaisella tempolla ohi, ettei paljoa mitään ehtinyt kokkailla. Joko aina sitä samaa vanhaa tai sitten jotain nopeaa, josta ei ole mitään erityistä kertomista...
Noi raksahommat on kummallisia. Viime kesänä rakennettiin maalle kesäkeittiö. Isäukko huhki niin, että sai myös kamalan flunssa, oli pakko siis pysähtyä vähän huilaamaan.
On se Helsinginkin kesä aika ihana, välillä!
En osaa sanoa, kumman valitsisin, jos pitäisi - maaseudun vai kaupungin. Olen täysin kaupungin kasvatti, lapsenakin kadehdin ystävien asfalttipihoja, mutta ajattelen samalla, että maalla olisi kiva joskus olla kokonainen vuosi ja seurata luonnon kiertokulkua, samalla kun kirjoittaisi sen kauan kaivatun romaanin ;-)
Lähetä kommentti