Loistava Henriks

Kävin ennen joulua Tampereella syömässä paremmin kuin aikoihin. Hella&Huone sai siis arvoisensa kilpailijan kotikaupungissaan, saattoipa tämä toinen mennä ohikin :-) Olen käynyt samassa paikassa kerran aiemmin, muistaakseni 1987 tai 1988. Silloin mukanani oli eräs arkkitehtiopiskelija, joka oli hieman gourmet-orientoituneempi kuin itse olin. Tajusin toki, että hienossa paikassa ollaan :-)

Mikä paikka on kyseessä?

Henriks.

Koska olen työpaikan vaihdon myötä joutunut siirtymään entistäkin huonompaan kameraan (kännykkä on nyt sähköposteja, ei kuvaamista varten), en edes viitsi laittaa tähän otoksiani.

Söin menu Finlandin, koska seurue oli siitä kovin kiinnostunut eikä sitä myyty kuin koko pöydälle. Taivuin. Olisin mieluummin ottanut Pirkanmaa-menun, joka on kevyempi ja enemmän omaan makuuni. Tosin menu Finlandin alkupalat olivat kerrassaan ainutlaatuisia! Tyrmäävä aloitus. Maa-artisokkakeitto taas oli minun makuuni turhan kermainen, mutta kavereille kyllä maistui. Suomen pohjoisimman paliskunnan poro oli ylivoimaisen upeaa! Juustot saivat kielenkannat kirpoamaan, ja lopun kruunannut tyrnimarjavaahto oli komea lopetus. Portviiniäkin nautittiin vielä hännänhuipuksi.

Samaan aikaan Henriksissä oli eräs tunnettu ruokakriitikko, jonka henkilöllisyyttä tosin pitkään arvuuttelimme. Keittiömestarin käytös paljasti, että kyseessä oli VIP mutta yksi meistä sai hänen nimensä päähänsä vasta noin puolen tunnin pähkimisen jälkeen. Hän - siis jos se nyt hän oli - jututti henkilökuntaa. Lähiruoasta puhuivat.

Niin... Miinusta Henrik'sissä on akustiikka. Sali on kova eivätkä äänet vaimene: kaikki kuuluu kaikille. Lähtiessämme tosin huomasimme, että heillä on runsaasti kabinetteja. Sellainen olisi sopinut meillekin - naisporukallamme kun on tapana olla aika rehellinen kannanotoissaan ;-)

Btw, huomasin että Hella&Huone on vaihtanut omistajaa. Tiloihin on ravintolan oheen kaavailtu kokkikoulua. Varmaankin elämyskoulua asiakkaille? Hmm. Taasko on lähdettävä Manseen?