Arvaa mitä mä just näin

En millään malta olla toitottamatta mökilläolon ihanuutta kaikille, joille vain kehtaan soittaa myöhäiltoina. Kun päivä on pulkassa, ateria nautittu ja työhiet suihkutettu harmaavesisysteemiin, tekee heti mieli valistaa ystäviä maaseudun ihmeistä. (Ikään kuin he eivät tietäisi :-)

Lauantain fantastisin kokemus sattui avohakkuun laidalla. Olin mökkitiellä ällistelemässä revittyä maisemaa. Sotatantereet varmaan näyttävät samalta kuin metsätyökoneenkäyttäjän työmaa. Kaikki on nurin ja rikki.

Mutta hakkuiden lomassa on elämää - muun muassa matalassa ojassa uiskentelevia sammakonpoikasia, jollaisia en olekaan nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Kyykin tuijottelemassa kaikessa rauhassa noita yksioikoisia pyrstökkäitä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihmeellistä kahahtelua yläpuolelta. Nostin katseeni ja silmät taatusti revähtivät lautasiksi. Kurki heilutti laiskasti siipiään muutaman metrin korkeudessa!

En ole koskaan ennen nähnyt kurkea luonnossa. Nyt sain ihastella sen huikeita värejä ja valtavaa kokoa hyvinkin läheltä. Lintupolo ei ollut tajunnut, että ihminen kykkii maisemassa. Ryntäsin takaisin mökille. Mies seisoo järven rannassa silmät lautasina ja sanoo: Arvaa mitä mä just näin. Kurki lensi tosta muutaman metrin päästä.