Kuten mainitsinkin, pistäydyin Suomen rajojen ulkopuolella, tarkemmin ottaen Pohjois-Englannissa. Tuli samalla todetuksi, että kaikkialla saa nykyään samanlaisia ruokia. Esimerkiksi kalafile, juurespyre, uuden maailman valkoviini ja jälkiruoaksi omenapiirakka - eipä juuri paikallisuus tunnu.
Itse söin maaseutupubissa thairuokaa, kun olin jo korviani myöten täynnä paistettu proteiini plus höyrytetty vihannes -yhdistelmiä.
Aamiaiset ovat Britanniassa ennallaan. Päädyin todellakin nauttimaan aamuisin papuja, paistettuja kananmunia ja paahtoleipää, koska pelkällä hedelmäjogurtilla ei jaksanut kello yhteen, jolloin vasta saimme lounasta. Loppuviikosta aloinkin jo näyttää punakalta paikallisväestön tapaan - ilmeisesti verenpaine ehti nousta suolan, rasvan ja tiukan työtahdin seurauksena :-)
Toisaalta olen UK:ssa oppinut arvostamaan makean, suolaisen ja rasvaisen liittoa. Keksin kerran aamiaisella nimittäin kokeilla, miltä hillo maistuu kananmunien ja leivän kanssa. Oli yllättävän hyvää, varsinkin kun en syö hilloja koskaan muutoin. Marmeladikin maistuu vain Lontoonmatkoilla.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Ruokakulttuurit yhtenäistyvät
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oi, tuo makean ja suolaisen ja rasvaisen liitto, minä olen ehkä aina pitänyt siitä. :-) Tosin itsekin maistelen sitä lähinnä reissussa. Nyt on suunnitelmana kokeilla munakasta hillolla ja juustolla, oijoii... :-P
Vaan siis jo aika nuorena ihastuin paahtoleipä-voi-juusto-hillo-komboon, nykyään se leipä vaan jää lähinnä syömättä.
Japanilaisissa munakkaissa on kivoja makeita sävyjä, joskaan ei hilloa :-)
Juu, se sushipalakin, jossa on makea munakas päällä on juuri makuuni! Etenkin muiden suolaisempien sushien välissä. :-)
Lähetä kommentti