maanantai 14. heinäkuuta 2008

Olipa päivä!

Kaakelit olivat tämän päivän teema. Kaakelit ja pakkanen.

Olimme ajatelleet käyttää saunan pesutiloihin samoja kaakeleita kuin päämökin kylppärissä. Tulisi kivasti yhtenäinen fiilis rakennuksiin. Olisi antrasiitinvärinen lattia ja kitinvalkea seinä. Eikä tarvitsisi muuta kuin soittaa tuttuun rautakauppaan ja tilata vanhan kassakuitin avulla matskut, jotka isäni toisi mökillemme tiistaina (siis huomenna). Ei mitään kaupparyysäilyä, vain yksinkertainen puhelintilaus.

Sitten lueskelin jonkun rautakaupan esitettä. (huokaus)

Yhden kaakelin kohdalla sanottiin kestää pakkasta. Vai niin. Muutko eivät siis kestä? Olemmeko ostamassa laattoja, jotka paksahtavat säröille talven tullen??? Arrggh.

Koko saunamökin idea on, että sen voi huoletta jättää kylmilleen, toisin kuin tämän päämökin. Täällä on vettä putkissa ja lattiakaivoissa ja hajulukoissa, jotka on jollain vippaskonstilla tyhjennettävä pakkasenvarmasti tai sitten tuhlattava maailman energiavaroja tönön ympärivuotiseen lämmittämiseen.

Soitto rautakauppaan varmisti, etteivät ajattelemamme kaakelit kestä kylmää. (kirous)

Tekstasin kahdelle luottotietäjälle. (Tyypillisesti he ovat aina eri mieltä, joten sikälikin he toimivat hyvänä kaikupohjana kaikelle ongelmanratkaisulle.) Toinen sanoo, ettei ole kuullut moisesta ongelmasta, ja kuiviahan ne ovat ennen kuin jäätyvät. Toinen sanoo, et kandeis lämmittää mökkiä koko vuosi. Nounou, sanoin minä. Nyt on saatava oikeanlaiset laatat ja äkkiä, sillä laatoittaja tulee tiistaina (siis huomenna).

Pukkila on kotimainen valmistaja, joka varmasti ymmärtää pakkasta. Soitto Pukkilaan todisti, että esimerkiksi Natura-sarjan laatat ovat oikein hyvä vaihtoehto. Mutta ne pitää tyypillisesti tilata, koska kauppojen varastoissa niitä ei ole. Värimallit kannattaisi tarkistaa jälleenmyyjällä.

Soitto heinolalaiselle jälleenmyyjälle: heillä ei ole malleja. On siis soitettava ja lähdettävä Lahteen.

Samalla kun selvisi, missä Lahdessa näkee Pukkilan malliston, ilmeni että Lahden Kaakeli on hyvä liike. Soitin sinnekin. Sanoin myyjälle, et jos teillä on kauniita pakkasenkestäviä laattoja varastossa, myy ne meille nyt. Ja niinhän hän myi.

Ajelimme takaisin Heinolaan takakontti laattoja ja saneerauslaastia täynnä. Ongelma ratkaistu.

Illalla saapui remonttireiska valmistelemaan huomisen kaakelointia. Kerroin pikkuepisodistamme. Hän: onhan se saneerauslaasti pakkasenkestävää?

Arrggh! (No oli se.)

Ei kommentteja: