Heilasta edelleen - sorsaa lautasella

Viime lauantaina kokeilimme Heilan ravintolaa. Huomattakoon nyt, ettemme todellakaan olleet Heilissä, joka on heinolalainen tanssiravintola vaan lähiruokaparatiisi Heilassa. Söimme lounaan.

Ruokalista on laaja, mutta kun silmä osui sorsa-annokseen, valinta oli helppoa. Nyrkkisääntömme on, että ravintolassa kannattaa syödä sellaista, mitä kotona ei tehdä.

Tarjoilija huomautti ensin, että sorsa valmistuu hitaammin kuin muut annokset, mutta mihinkäs meillä oli kiire. Olimme jättäneet työmaan taaksemme ja halusimme oikein viettää lomaa.

Sorsan seurana oli tuhdit juustoperunat, oikein hyvät vaikken kermaisia tai juustoisia ruokia muutoin suosikaan. Itse linnunsiivu oli taikinakuoren alla ujostelemassa. Ei olisi tarvinnut ujostella! Maukasta oli, juuri oikea kypsyysaste eli väri ja rakenne kohdallaan.

Lisukkeeksi kuuluva raikas hillo oli kokilta unohtunut, ja hän toi sen pöytäämme itse kovasti asiaa pahoitellen. Samalla kokkia kovin kiinnosti, miten sorsa maistui. Maistuvuutta kysyivät myös molemmat tarjoilijat, joista toinen vielä mainitsi, ettei sorsa ylipäätään ole kaikkien mieleen. Jäi vaikutelma, ettei sorsa-annosta pahemmin tilailla Heilassa.

Minä väitän, että annos saattaa olla talon paras. Tavanomaiset pihvit ja lohiannokset eivät voi ylittää tätä kauniisti esillepantua herkkua. Toki täytyy myöhemmin kokeilla, millaisia muita houkutuksia listalla on.