Täydellinen lomapäivä

Aurinko on paahtanut Etelärinnettä juhannuksen jälkeisen viikon. Eilinen sade teki nurmelle vain hyvää. Nyt paistaa taas, ja vesi on rannassa reilusti yli kaksikymmenasteista. Kävin juuri heittämässä talviturkin, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Eilen aloitimme lomamme. Ensi töiksemme otimme kunnon päiväunet. Täällä on niin hiljaista, että nukkua hurautimme pitkälti yli kaksi tuntia. Näin myöhästyimme Sysmän Suvisoiton jazzkonsertista hieman. Pääesiintyjän Jukka Perkon kyllä näimme, ja lämppäri-Claesin keikasta pitkän pätkän.

Konsertti pidettiin Sysmän VPK:n lavalla. Paikka oli oikein sympaattinen ja tunnelma intiimi. Perkon iso yhtye sai aikaan mahtavan tunnelman Charlie Parker -klassikoineen. Tosin yleisön keski-ikä oli varsin korkea. Onkohan se koko tapahtuman luonne? Se nähdään keskiviikkona, jolloin ajamme Sysmän kirkkoon kuuntelemaan Toni Edelmannin säveltämiä lauluja.

Tänään saamme heti loman alkajaisiksi vielä yllätysvieraita. Veljeni poikineen (1 kpl) saapuu kohta. Sauna lähtee lämpiämään heti, kun näppini irtoavat koneelta ja menen sytyttämään tulet.

Nyt Etelärinne on vihdoin siinä käytössä, johon se hankittiin.

Pieni remonttihistoriikki

Kun ostimme Etelärinteen, meille kerrottiin mökkiin tehdyn lattiaremontti. Alapohja oli homehtunut ellei lahonnut, ja koko lattia oli tehty uudelleen. Tosin kylpyhuoneen osalta homma oli mennyt mönkään, minkä huomasimme aika pian. Se vaati välitöntä korjausta.

Viime kesänä katselimme nurkkia sillä silmällä - jotain muutakin saattoi olla pielessä. Luottamus myyjään ei ollut suuri, varsinkin kun kävi ilmi, että kattokin oli tuottanut ongelmia. Keittiön nurkka päätyi epäilyksen alle. Asialla ei kuitenkaan ollut kiire.

Kuluneena viikonloppuna avasimme nurkan. Lattiavillat olivat aivan kuivat, mikä oli suuri helpotus. Ainakaan viime vuosina ei ollut vesi mennyt yläkautta sisään. Villojen sivusta löytyi kuitenkin odotettu temppu: muutama mustunut hirrenpätkä. Edellinen omistaja ei ollut kengittänyt pehmenneitä hirsiä remontin yhteydessä vaan rakentanut uuden lattian tuhojen päälle.

Koska vettä ei enää rakenteissa ole, ei laho ollut edennyt. Sen verran puu oli kuitenkin aikoinaan pehmennyt, että keittön kulmassa oleva rakenteiden tukipiste oli pettänyt. Hirret alkoivat tuosta kohtaa painua alemmas. Siksi lattia oli kalteva. Siksi keittiön oviaukkoon oli tehty uusi palkki! Tukipistettä oli muutettu. Sisustustempulta näyttänyt ratkaisu liittyikin isompaan asiaan.

Olimme jo etukäteen kertoneet luottorakentajallemme, että lattia avataan nyt. Hän tuli paikalle sunnuntaina ja kertoi hyvät uutiset. Yhden hirsistä voisi veistää siistiksi. Yksi tai kaksi kengitettäisiin. Iisi piisi.

Todellinen ongelma on kuitenkin talon alla. Kostea ilma kondensoituu alapohjaan syksyisin ja keväisin. Alkaa muodostua homerihmastoa. Sitä näkyi uuden lattian pohjassa. (Nyt siis oletan, että rossipohjan laudat on vaihdettu remontissa ;-) Se on vanhaa lahoa hankalampi asia, koska se aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Istuimme terassin portaille miettimään. Ajattelimme hankkia alapohjaan tuulettimen ilmaa vaihtamaan. Näinhän maallikko ajattelee. Mutta onneksi nykyään on internet. Eilen opimme, että lisätuuletus vain lisää kosteutta. Tietenkin. Kosteushan tulee ilmasta. On siis hankittava ilmankuivain.

Ratkaisu on Kryothermin maahantuoma laite, joka talon alla kulkevine imuputkineen poistaa kosteutta. Sillä tavoin on pelastettu muun muassa historiallisia rakennuksia, eräs suomalainen kirkkokin. Sillä tavalla korjataan Etelärinteen liian matalaksi rakennettu alapohja. Jes.

Tämä on todella helpottavaa. Näillä näkymin ei tarvitse alkaa miettimään mitään isoa remonttia. Minähän olen jo ajoittain manannut rakennuksen ongelmineen todella lyhytikäiseksi. Alkanut kosteusongelma - samanlainen joka jo kerran tuhosi lattian - saadaan pysäytettyä, jopa poistettua kokonaan. Eläköön insinööritiede. Voimme keskittyä pihanlaittoon, sisustamiseen ja kokkaamiseen.

Näkymiä

Kuluneena viikonloppuna Etelärinteessä näkyi
- kymmenen kuikan jengi kalastamassa lahdella
- viimekesäinen remonttireiskamme tutustumassa uuteen projektiin
- meille yllätykseksi siivottu varasto (kiitos taas anoppi!)
- kukkivia ahomansikoita
- käsinkirjoitettu varoituskyltti, jossa neuvottiin varomaan tielle harhautuvia kurjenpoikasia

Keksibileet

Carr's Table Water keksit ovat paheeni. Syön niitä paraikaa rohmakaupalla. Juhlin samalla sitä, että olemme juuri päättäneet tarjota kohtalaisen summan rahaa Kallion ytimessä sijaitsevasta asunnosta. Sekään ei silti takaa, että saamme kyseisen asunnon. Olemme viime viikkoina hävinneet tarjouskilpailuja, koska emme halua ylittää kohtuullisen asuntolainan määrää. (Tai siis minä en halua :-)

Näin saattaa siis käydä: muutamme rakkaasta Viiskulmasta Linjoille.

Villivihanneksia, vihdoin

Katselin helatrorstaina Etelärinteen kasvustoa sillä silmällä. Nokkostenversojen lisäksi tarjolla oli horsmaa, joka oli juuri oikeassa mitassa. Niin ennakkoluuloinen kuitenkin olin, etten alkanut kokeilemaan. Olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut joku kokenut villivihannesten laittaja matkassa. (En tosin taida edes tuntea ketään sellaista.)

Tilanne korjaantui yllättäen tänään. Olin juhlissa, joissa koko illallinen perustui villivihanneksiin. Sain siis horsman lisäksi väinönputkea, takiaisenjuurta ja nokkospestoa. Kerrassaan mahtavaa. Maut olivat todella vihreitä. Eivät ne mitään extreme-gourmet'ta olleet, mutta hyvä johdatus uudenlaiseen lähiruokaan.

Jännittävää oli myös maistaa viininversoja. Kyse on oikeasta viiniköynnöksestä, joka kasvaa itäisellä Uudellamaalla. Kasvin lehdistä oli tehty kääryleitä, joissa oli paputäyte. Parasta näissä ruoissa oli palkinnoksi saatu kevyt mutta kylläinen tunne.

Nyt voin jatkossa tuntea huonoa omaatuntoa mustikoiden poimimatta jättämisestä JA hukatuista horsmanversoista ;-)

Keväisiä teemoja

Harrastin nuorena jonkin verran kirjoittamista. Tuohon aikaan pusersin sanoja paperille, en blogiin. Tavoitteena oli taiteellinen elämys ;-) Jos edelleen harrastaisin moista, kirjoittaisin novellin teräväkyynäspäisestä naisesta. Muistatte varmaan kaikki koulusta sen tyypin, joka kolhi kavereitaan vain saadakseen pallon käsiinsä koriskentällä? Sama tyyppi yleensä taivutteli muiden puheet siihen malliin, että hän itse näytti puhtoiselta pulmuselta, joka vain haluaa yleistä hyvää. Joidenkin mielestä tällainen ahne minäkeskeisyys tuottaa tervettä kilpailua, mutta en ihan ehkä allekirjoita kaikkia nykyisiä kehityskulkuja.

Noh. Mökillä sen sijaan on siirrytty talvikaudesta kesään kertaheitolla. Tönö on siivottu, piha raivattu melkein kokonaan viimevuotisista rakennustarvikkeista ja hankintasuunnitelmia tehty. Ennen kaikkea on myös saunottu. Ja helatorstaina näin kaksi kuhankeittäjää koivun latvaoksissa. Mahtavaa.

Voihan Dallmayr!

Ostin vuosi sitten työmatkalla Frankfurtin kentältä superhienoa Dallmayr-suklaata. Toisessa levyssä oli mausteena rouheista chiliä, toisessa minttua. Kotiintultuani laitoin pussukan sivuun sopivaa hetkeä varten.

Toissailtana mieheni tutki erästä laatikkoa etsiessään muistitikkuaan. Mitäs nämä ovat? hän kysyi. Minun matkatuliaiseni, vastasin.

Olin unohtanut ne. Suklaiden parasta ennen -päivämäärä oli viime elokuussa. Ihan hyviä ne kyllä edelleen ovat :-) Chililevyssä on enemmän chiliä kuin missään suklaassa aiemmin. Suosittelen.