torstai 31. heinäkuuta 2008

Ylämäki, alamäki

Aamulla ilmeni, ettei Harvian valmispiippu sovi Harvian vesipataan. Vesipadan savuaukko on padan takaosassa, joten liitos lähtee vaakasuorassa kohti piippua. Tällaista välipalaa ei Harvia itse tarjoa. Meillä tietysti on sekä pata että piippuelementti valmiina raksalla tämänpäiväistä asennusta varten.

Hiukset nousivat pystyyn.

Noh. Harvia neuvoi kääntymään Schiedelin puoleen. Oi, sieltä saikin todella hyvää ja ystävällistä palvelua! Tekninen neuvoja löysi kevyen ja kauniin ratkaisun. Kyse on sirosta metallipintaisesta valmispiipusta, joka sopisi mainiosti pataamme eikä lisäisi painoa lattian päälle. Meidän rossipohjan päälle ei voi kovin suuria harkkokuormia kasata. Schiedelin Rondo Plus (jota Harvia suositteli) on harkkojen sisään tehty valmispiippu.

Kun Schiedelin ihminen soitti raksalle (jossa itse siis en ole), kävi ilmi, että neuvokas vastaavamme oli timpurin ja rakennuttajan kanssa kehittänyt keinon hyödyntää Harvian valmispiippua. Teetämme puuttuvan liitoskappaleen.

Kaunis kiitos kuitenkin Schiedelille hyvästä palvelusta! Ja kiitos osaavalle vastaavalle työnjohtajalle!

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Loppukiri

Olen varsin huonolla omatunnolla töissä. Toinen puolisko tunnetalouttamme kun raataa sisäseinien parissa Etelärinteessä. Saan sieltä ajoittain tekstiviestiraportteja.

Jäljellä: tulisijojen asentaminen, wessan viimeistely ja terassin porras. Maalaamista ei liene lopputarkastuksessa arvioida, joten se saa odottaa. Sitten on luvallinen sauna.

Tapahtui muuten sellaistakin kesän aikana, että rakennustarkastaja bongasi meille ajellessaan lähikulmilta luvattoman rantamökin. "Milloinkas tuo tuohon on tullut?" Jaa-a.

tiistai 29. heinäkuuta 2008

Heilasta edelleen - sorsaa lautasella

Viime lauantaina kokeilimme Heilan ravintolaa. Huomattakoon nyt, ettemme todellakaan olleet Heilissä, joka on heinolalainen tanssiravintola vaan lähiruokaparatiisi Heilassa. Söimme lounaan.

Ruokalista on laaja, mutta kun silmä osui sorsa-annokseen, valinta oli helppoa. Nyrkkisääntömme on, että ravintolassa kannattaa syödä sellaista, mitä kotona ei tehdä.

Tarjoilija huomautti ensin, että sorsa valmistuu hitaammin kuin muut annokset, mutta mihinkäs meillä oli kiire. Olimme jättäneet työmaan taaksemme ja halusimme oikein viettää lomaa.

Sorsan seurana oli tuhdit juustoperunat, oikein hyvät vaikken kermaisia tai juustoisia ruokia muutoin suosikaan. Itse linnunsiivu oli taikinakuoren alla ujostelemassa. Ei olisi tarvinnut ujostella! Maukasta oli, juuri oikea kypsyysaste eli väri ja rakenne kohdallaan.

Lisukkeeksi kuuluva raikas hillo oli kokilta unohtunut, ja hän toi sen pöytäämme itse kovasti asiaa pahoitellen. Samalla kokkia kovin kiinnosti, miten sorsa maistui. Maistuvuutta kysyivät myös molemmat tarjoilijat, joista toinen vielä mainitsi, ettei sorsa ylipäätään ole kaikkien mieleen. Jäi vaikutelma, ettei sorsa-annosta pahemmin tilailla Heilassa.

Minä väitän, että annos saattaa olla talon paras. Tavanomaiset pihvit ja lohiannokset eivät voi ylittää tätä kauniisti esillepantua herkkua. Toki täytyy myöhemmin kokeilla, millaisia muita houkutuksia listalla on.



tiistai 22. heinäkuuta 2008

Näin minäkin tekisin, jos olisi rahaa

Pentti Linkola on Hesarin mukaan ostanut Heinolan ja Mäntyharjun rajalta erämaata rauhoittaakseen sen.

Hienoa. Etelärinne osoittaa kunnioitusta kaikille, jotka ryhtyvät sanoista tekoihin ekoasioissa.

Nyt on hiiri ja plakaatti

Palasin lomalta töihin, joten pääsen nyt toimimaan niin kuin muutkin bloggaajat ;-) Viittaan tällä siihen, että valitin edellisen viestini kommenteissa hiirettömyyttä.

Se on ihan totta: vapaalla operoin Apple G4:n kanssa, eikä lisävarusteita ole. Mihin se hiiri ylipäätään osuisi, koska läppärini todella on sylissä, ei pöydällä. Olen itse liian töyssyinen hiiren alustaksi :-)

Muutoinhan hiiriä Etelärinteessä kyllä riittää! Liiankin kanssa.

Tässä plakaatti:

sunnuntai 20. heinäkuuta 2008

Briljantisti näin

Oih. Sain Matkalla-Marjutilta Brillante Blog -palkinnon. Tähän kuuluisi nyt laittaa se plakaatti. En vain tiedä, miten sen laitan, toisin sanoen mistä sen jpegin oikein saan. Tietokonetaitoni ovat edelleen vähintäinkin vaillinaiset.

Plakaatin laittamista miettiessäni voin kehitellä ajatuksia siitä, kenelle sen itse annan, mutta sitä ennen uutisia Etelärinteestä.

Lauantaina vietettiin saunan terassin avajaisia. Se on 95-prosenttisesti valmis. Puuttuvat viisi prosenttia eivät selity laiskuudellamme, vaan laudat loppuivat kesken.

Toki terassi on käyttökuntoinen - mitäs nyt parista laitalaudasta. Niinpä istahdimme terassin kulmalle lasit kädessä skoolaamaan. Lauantai-iltana sää olikin mitä parhain pieneen juhlaan. Maisema esiintyi oikein edukseen.

Todistimme myös erinäisten luontokappaleiden arkirutiineja. Eräs lokki nimittäin vierailee tontillamme aina iltakahdeksan jälkeen. Ilmeisesti siihen aikaan alkavat maan madot pukata pintaan. Sen sijaan sisiliskot ovat häipyneet. En tiedä, ovatko ne munimassa vai hautomassa, mutta jotain lisääntymiseen liittyvää on meneillään. Ensimmäisellä porrasaskelmalla on nimittäin näyttäytynyt minikokoinen lisko. Parisenttinen lisko on kuulkaa varsin söpö.

Saunassa on ulko-ovikin paikallaan. Se on yhtä koristeellinen kuin ikkunalaudat, jotka nekin yllättivät meidät. Emme yksityiskohtia juuri tuijotelleet rakennusta valitessamme. Niitä nyt sitten vain tulee esiin, kun avaamme puutavarapaketteja. Laitankin ikkunan kuvan Brillante-plakaatin sijaan ;-)

Kaakelointi ja panelointi sen sijaan ovat vielä vaiheessa. Viimeinen rutistus alkakoon!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Takka saapuu

maanantai 14. heinäkuuta 2008

Olipa päivä!

Kaakelit olivat tämän päivän teema. Kaakelit ja pakkanen.

Olimme ajatelleet käyttää saunan pesutiloihin samoja kaakeleita kuin päämökin kylppärissä. Tulisi kivasti yhtenäinen fiilis rakennuksiin. Olisi antrasiitinvärinen lattia ja kitinvalkea seinä. Eikä tarvitsisi muuta kuin soittaa tuttuun rautakauppaan ja tilata vanhan kassakuitin avulla matskut, jotka isäni toisi mökillemme tiistaina (siis huomenna). Ei mitään kaupparyysäilyä, vain yksinkertainen puhelintilaus.

Sitten lueskelin jonkun rautakaupan esitettä. (huokaus)

Yhden kaakelin kohdalla sanottiin kestää pakkasta. Vai niin. Muutko eivät siis kestä? Olemmeko ostamassa laattoja, jotka paksahtavat säröille talven tullen??? Arrggh.

Koko saunamökin idea on, että sen voi huoletta jättää kylmilleen, toisin kuin tämän päämökin. Täällä on vettä putkissa ja lattiakaivoissa ja hajulukoissa, jotka on jollain vippaskonstilla tyhjennettävä pakkasenvarmasti tai sitten tuhlattava maailman energiavaroja tönön ympärivuotiseen lämmittämiseen.

Soitto rautakauppaan varmisti, etteivät ajattelemamme kaakelit kestä kylmää. (kirous)

Tekstasin kahdelle luottotietäjälle. (Tyypillisesti he ovat aina eri mieltä, joten sikälikin he toimivat hyvänä kaikupohjana kaikelle ongelmanratkaisulle.) Toinen sanoo, ettei ole kuullut moisesta ongelmasta, ja kuiviahan ne ovat ennen kuin jäätyvät. Toinen sanoo, et kandeis lämmittää mökkiä koko vuosi. Nounou, sanoin minä. Nyt on saatava oikeanlaiset laatat ja äkkiä, sillä laatoittaja tulee tiistaina (siis huomenna).

Pukkila on kotimainen valmistaja, joka varmasti ymmärtää pakkasta. Soitto Pukkilaan todisti, että esimerkiksi Natura-sarjan laatat ovat oikein hyvä vaihtoehto. Mutta ne pitää tyypillisesti tilata, koska kauppojen varastoissa niitä ei ole. Värimallit kannattaisi tarkistaa jälleenmyyjällä.

Soitto heinolalaiselle jälleenmyyjälle: heillä ei ole malleja. On siis soitettava ja lähdettävä Lahteen.

Samalla kun selvisi, missä Lahdessa näkee Pukkilan malliston, ilmeni että Lahden Kaakeli on hyvä liike. Soitin sinnekin. Sanoin myyjälle, et jos teillä on kauniita pakkasenkestäviä laattoja varastossa, myy ne meille nyt. Ja niinhän hän myi.

Ajelimme takaisin Heinolaan takakontti laattoja ja saneerauslaastia täynnä. Ongelma ratkaistu.

Illalla saapui remonttireiska valmistelemaan huomisen kaakelointia. Kerroin pikkuepisodistamme. Hän: onhan se saneerauslaasti pakkasenkestävää?

Arrggh! (No oli se.)

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Asfalttia

Ihanaa olla vaihteeksi kaupungissa. Kun kävin iltapäivällä postissa hakemassa saapuneita lähetyksiä, kävelin hitaasti ja nostin katseeni tavanomaista korkeammalle. Ihailin vanhoja kivitaloja, ja haistelin ilmaa. Aurinko paistoi paljon kuumemmin kuin Heinolan metsissä.

Jos olisimme jääneet raksalle (onpa epäkunnioittava nimitys Etelärinteelle), olisimme viimeistelleet jo pukuhuoneen panelointeja. Maanantaina alkaa kosteuseristyksen laittaminen kylpytiloihin. Mutta kaupungissakin pitää käydä, ei vähiten siksi, että mies on aika lailla uupunut ja itse asiassa vilustunutkin. Nyt levätään hieman ennen seuraavaa rutistusta. Meikä tietty pyykkää samalla.

Hyvä merkki on se, että katselin tänään keittiön hyllyjä sillä silmällä. Vanha ruoanlaittoinnostus saattaa palata. Asioilla kun on luonnollinen kulkunsa, ja nyt pari vuotta on kokkaus ollut alamaissa. Kyllä se sieltä vielä palaa...

torstai 10. heinäkuuta 2008

Nopeita ruokia

En ole edes uskaltanut katsoa, millaisia herkkuja ruokablogeissa on tarjoiltu tänä kesänä. Meillä kun syödään hyvin nopeita aterioita, jotta aikaa jää rakentamiseen ja lepäämiseen. Hyvä esimerkki - ja nimenomaan siis hyvä - on Knorrin valmiskeittosarja. Porkkanakorianterikeitto on oikein passeli.

Kaupungissakin on luotettu muiden apuun eli syöty usein ulkona. Kämpin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa oleva Strindbergin Bakficka yllätti jo olemassaolollaan. Harva muukaan tuntuu paikasta tietävän, sen verran tyhjää siellä oli. Kävimme kuitenkin pikalounaalla siellä nauttimassa jättikokoisen leivän ja ruokaisan salaatin. Paikka on valoisa ja rauhallinen, joten sinne vaan kaikki alennusmyyntien uuvuttamat kiertelijät toipumaan.

Odotan syksyä, jolloin ehdimme syödä jotain hitaasti itse valmistettua, jopa jonkin ohjeen mukaan tehtyä.



keskiviikko 9. heinäkuuta 2008

Ekologinen lokero

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Ruokakulttuurit yhtenäistyvät

Kuten mainitsinkin, pistäydyin Suomen rajojen ulkopuolella, tarkemmin ottaen Pohjois-Englannissa. Tuli samalla todetuksi, että kaikkialla saa nykyään samanlaisia ruokia. Esimerkiksi kalafile, juurespyre, uuden maailman valkoviini ja jälkiruoaksi omenapiirakka - eipä juuri paikallisuus tunnu.

Itse söin maaseutupubissa thairuokaa, kun olin jo korviani myöten täynnä paistettu proteiini plus höyrytetty vihannes -yhdistelmiä.

Aamiaiset ovat Britanniassa ennallaan. Päädyin todellakin nauttimaan aamuisin papuja, paistettuja kananmunia ja paahtoleipää, koska pelkällä hedelmäjogurtilla ei jaksanut kello yhteen, jolloin vasta saimme lounasta. Loppuviikosta aloinkin jo näyttää punakalta paikallisväestön tapaan - ilmeisesti verenpaine ehti nousta suolan, rasvan ja tiukan työtahdin seurauksena :-)

Toisaalta olen UK:ssa oppinut arvostamaan makean, suolaisen ja rasvaisen liittoa. Keksin kerran aamiaisella nimittäin kokeilla, miltä hillo maistuu kananmunien ja leivän kanssa. Oli yllättävän hyvää, varsinkin kun en syö hilloja koskaan muutoin. Marmeladikin maistuu vain Lontoonmatkoilla.

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Ihmisluonteen ihmeellisyydet

Vietin viime viikon ulkomailla työasioissa, ammatillisilla kursseilla tarkemmin sanottuna. Työt etenivät mökillä rivakasti tästä huolimatta. Minähän olen raksalla lähinnä siivonnut ja kokannut omia maalaus- ja vahausurakoita odotellessani. Lisäksi autan mielelläni tiedonhankinnassa ja tinkimisessä sekä toimin sparraajana ja mielipideautomaattina ;-) Mutta takaisin tähän ulkomaa-asiaan.

Reissussa tapasin mielenkiintoisia ihmistyyppejä. Oli muun muassa klassinen tapaus, jossa kolmikymppinen ilmeisen lahjakas ja hauskannäköinen nainen ihan muka viattomasti kietoi pauloihinsa kurssia vetävän kuusikymppisen miehen. Kaksikon fyysinen etäisyys alkoi olla aika lyhyt torstain illallisella... Lieneekö siinä sovittu jo jatko-ohjauksestakin.

Oli toinenkin tuttu juttu. Kaksi osallistujaa otti yhteen ryhmätyössä niin, että toisen oli loppujen lopuksi poistuttava hetkeksi. Kyse oli sanasodasta aivan kirjaimellisesti. He eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko yksilöllisyyttä korostava yhteiskunta vapaa vai vastuuton.

Meidän tiimin työ sujui suuremmitta välikohtauksitta, joskaan aluksi kirjurimme ei olisi halunnut kirjata, mitä tiimi kirjoitti. Hän väkisin halusi vaihtaa jutut oman mielen mukaiseksi. Tämä onneksi huomattiin ajoissa.

Saunaraksa on niin toinen maailma kuin tuo kurssi. Täällä vallitsevat fysiikan lait. Puutavara on painavaa ja maan vetovoima kova. Mitä ilmeisimmin matalapaineen takia olen myös kroonisen unelias.

Uutisiakin on luvassa parin viikon päästä. Veimme vesinäytteen tutkittavaksi. Porakaivovetemme on todennäköisesti hapanta ja rautaista. Nyt se kuitenkin saadaan selville mittaamalla, ei arvaamalla.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Työ kuvina