Pienet ystävämme

Sääliksi kävi

Purimme tänään koko kesän Etelärinteen pihassa olleita puutavarakasoja. Viimeiset kattopanelit vietiin sisään saunarakennukseen. Ilmankosteus oli niin kova, ettei suojamuovikaan auttaisi, siksi siirto. Pilkkuja oli jo yhdessä kappaleessa.

Hyödynsin yhden paketin paksuista muoveista: vein sen vastakaadettujen lupiinikasvustojen päälle. Näännytän lupiinit valonpuutteeseen seuraavan kahden vuoden aikana. Joskus tuohon kohtaan saattaa tulla hyötypuutarha, jos ei muuten niin pieneen kasvihuoneeseen, jonka alle lupiinien juuret jäävät.

Kun nostimme alimman muovin irti puulavoista, alkoi kuhina. Neljä harmaata jyrsijää kipitti edestakaisin todella hämmentyneen oloisina. Puulavan alla näkyi ruohosta ja sammalesta tehty pesä, johon vipeltäjät eivät kuitenkaan osanneet tai halunneet palata. Otukset olivat niin pöhköjä, että tulivat nuuskimaan saappaitani. Yksi yritti saappaan alle piiloon. Sinne ne jäivät pyörimään, kun raahasimme puulavat pois pihamaalta.

Taitaa olla lehtopöllöillä taattu ilta-ateria tänään.

Täysi mitta

Yksi on varmaa: emme vähään aikaan syö valmiskeittoja.