Terveiset lintuparatiisista. Paraikaa kuhankeittäjä ja käki kilpailevat alueen akustisesta hallinnasta rastaiden kanssa. Luonnonääniin sekoittuu alkava perunoiden keittoporina ja ruosteisten naulojen nitinä.
Istun jälleen täällä mökkisohvalla raportoimassa tapahtumia. Mies irrottaa jättimäisen ponttonilaiturimme hapertuneita lautoja, ja minä aloin laittaa lounasta. Teimme eilenillalla myöhäisen pikavisiitin Heilaan: konjakkigraavattu lohi saa seurakseen keltaisia vangogh -pottuja. Perunat on pakattu sympaattisesti paperinarulla suljettuun paperipussiin. Jälleen lähiruokaa - tuottaja on Nastolasta.
Luksustelimme aamiaisella. Söimme sitä aiemmin mainittua Pusan paholaisenkankkua, maustepiimäkakkua siis. Hyvänen aika mikä aikamatka. Humahdimme molemmat maun myötä seitsemänkymmenluvun lapsuuteen. Eikö ole muuten luottamustaherättävää, että tuottaja on laittanut nimensä ja kännynumeronsa kakkupakkauksen etikettiin? Eivät selvästikään pelkää valituksia. Pitäisikö laittaa kiitostekstiviesti? Mieli tekisi.
Revin äsken itsekin (uudella vasaralla :-) nauloja irti laiturin laudoista sen, minkä kroonisen aralla peukalollani pystyn. Teen lähinnä kantohommia ja kaikkea sellaista, johon riittää vasen käsi. Nurmikonleikkuun jätän kuitenkin ensi viikonloppuun. Vihermattomme ei selviä, jos jyrsin sen liian lyhyeksi, sen verran kuivaa on ollut. Niinpä voin jatkaa nokkosten ja koiranputken kitkemistä koristekasvien seasta.
Totta puhuen, viikonlopun aikana pitäisi tehdä yksi powerpoint-presis valmiiksi... Töin työkoneen tänne.
Äsken muuten mies soitti rannasta kännykällä. Käski äkkiä ottaa kiikarit ja tarkastaa, mitä vastarannalla purjehtii. Kanadanhanhipari poikasineen siellä mennä nyykötti eteenpäin. Missähän ne ovat aiemmin luuranneet, kun ei olla tavattu? Onneksi ei olla, lintukirjamme mukaan kyseinen laji saattaa tykätä huonoa, jos ihminen häiritsee pesimistä. Huomattakoon vielä, että ne siis eivät ole valkoposkihanhia, niitä kaupunkirantojen kakkajia vaan vielä suurempia samannäköisiä otuksia.
No niin, potut ovatkin juuri kypsymässä, nyt vain kala pöytään ja popsimaan. Hyvää viikonloppua kaikille.
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Kuhankeittäjä, vasara ja van gogh
Lähettänyt rinsu klo 13.10
Tunnisteet: omat pöperöt, pihamaalta
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kuulostaapa mukavalta päivältä. Heilan emopuoti on täällä kotikylillä. Tulee asioitua siellä viikottain eikä sitä ilman osaisi olla. Perunat, leivonnaiset ja lihat ovat ihan ykkösiä. Samoin jotkut valmiit salaatit. Waldorfinsalaattia saa meidän maatilatorilta ja se on ihanaa herkkua!
Täytyypä tarkastaa, onko meillä valmissalaatteja. Sopisivat hyvin lauantailounaaksi.
Lähetä kommentti