Näin minäkin tekisin, jos olisi rahaa

Pentti Linkola on Hesarin mukaan ostanut Heinolan ja Mäntyharjun rajalta erämaata rauhoittaakseen sen.

Hienoa. Etelärinne osoittaa kunnioitusta kaikille, jotka ryhtyvät sanoista tekoihin ekoasioissa.

Lisää nisäkkäitä pliis

Nyt hieman listoja.

Etelärinteessa pongatut lajit: linnut

laulujoutsen
härkälintu
kurki
kuikka
kalalokki
tiira
sinisorsa
sepel- tai uuttukyyhky
räkättirastas
peippo
kirjosieppo
mustarastas
kuhankeittäjä (kuultu)
käpytikka
punarinta
västäräkki
käki (kuultu)
tervapääsky
kanadanhanhi
metsäkirvinen (ehkä)


Etelärinteessä pongatut lajit: nisäkkäät

rusakko
supikoira

Hyönteisiä emme ala luetteloimaan. Kaloja ei olla vielä saatu. Kasvit vaativat opiskelua.

Koivujen katveesta

Tämä tontti on kuin viidakko. Tarkemmin ajatellen tämä on viidakko. Viidakko-sana viittaa viitaan, näin ollen Suomessakin voi olla viidakko. Meillä on.

Ajatus kirposi sademetsän suuntaan eilen, kun saavuimme kuuden jälkeen maalle. Metsän metakka oli huumaava: kaikki linnut huusivat kilpaa. Osa äänistä muistutti apinoiden kiljumista. Mitään ei kuitenkaan näy, koska puiden lehdet ovat niin suuret ja linnut maastopuvuissa.

Tänä aamuna raivasin nurmikentän laidan tiheikköä viikatteella. Miehen aika menee nyt tyttöystävästään eronneen kaverin terapointiin puhelimessa. Saattaa jäädä tänään laituri korjaamatta.

(En saa kuvia ohuen verkkoyhteyden yli Bloggeriin, yritän myöhemmin uudelleen.)

Arvaa mitä mä just näin

En millään malta olla toitottamatta mökilläolon ihanuutta kaikille, joille vain kehtaan soittaa myöhäiltoina. Kun päivä on pulkassa, ateria nautittu ja työhiet suihkutettu harmaavesisysteemiin, tekee heti mieli valistaa ystäviä maaseudun ihmeistä. (Ikään kuin he eivät tietäisi :-)

Lauantain fantastisin kokemus sattui avohakkuun laidalla. Olin mökkitiellä ällistelemässä revittyä maisemaa. Sotatantereet varmaan näyttävät samalta kuin metsätyökoneenkäyttäjän työmaa. Kaikki on nurin ja rikki.

Mutta hakkuiden lomassa on elämää - muun muassa matalassa ojassa uiskentelevia sammakonpoikasia, jollaisia en olekaan nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Kyykin tuijottelemassa kaikessa rauhassa noita yksioikoisia pyrstökkäitä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihmeellistä kahahtelua yläpuolelta. Nostin katseeni ja silmät taatusti revähtivät lautasiksi. Kurki heilutti laiskasti siipiään muutaman metrin korkeudessa!

En ole koskaan ennen nähnyt kurkea luonnossa. Nyt sain ihastella sen huikeita värejä ja valtavaa kokoa hyvinkin läheltä. Lintupolo ei ollut tajunnut, että ihminen kykkii maisemassa. Ryntäsin takaisin mökille. Mies seisoo järven rannassa silmät lautasina ja sanoo: Arvaa mitä mä just näin. Kurki lensi tosta muutaman metrin päästä.

Vähän lunta, paljon suunnitelmia

Kävimme mökillä eilen. Paikalle saapuivat myös LVI-suunnittelijamme ja asemakuvan piirtäjä, joka on auliisti vastaillut muihinkin kysymyksiin :-)

Lunta oli niin vähän, että pääsimme autolla pihaan asti. Aurinko paistoi kirkkaasti. Oli riittävän lämmintä terassilla istumiseen, joten palaveri pidettiin siinä. Koska mukaan ei tullut juomakelpoista vettä, emme keittäneet kahveja. Lumesta olisi tietty voinut sulattaa, mutta koska olimme paikalla varsin lyhyen aikaa, miitinki pidettiin kuivin suin.

Saunan paikka on aika lailla selvillä. Kunnan virkamiehet sen toki aikanaan merkitsevät, mutta teimme omia mittailuja, jotta voimme kaataa lisää puita oikeasta kohtaa. Kyllä tulee taas halkoa kaupunkikakluuniin! Ei tietenkään ensi talveksi, mutta sitä seuraavaksi. Ensi talven elelemme vanhan halkovaraston lämmittäminä.

Pohdimme myös vesiratkaisuja - tai lähinnä jaoimme samansuuntaisia näkemyksiämme... Mahdollisimman luonnonmukaista. Saunan vesi tulee järvestä käsipumpulla, ja sitä lämmitetään padassa. Saunan alle tulee saunakaivo, josta vesi imeytyy maahan. Ei suihkuja, ei boilereita! Ne jotka välttämättä haluavat modernin kylpyhuonekokemuksen pysytelkööt päämökissä. Tai kaupungissa ;-)

Mökin takana olivat mielenkiintoiset jäljet. Ilves tai susi. Sääli ettei Mikä tästä meni -kirja tullut mukaan! Varmaan vieras oli metsästämässä rusakoita tai metsähiiriä, joiden myös havaitsimme kulkeneen hangella. Yhdet oravan jäljet pantiin myös merkille. Sen sijaan kirkkaasti sirkuttavat linnut jäivät tunnistamatta.

Klapitalkoot

Viime lauantaina taas retkeilimme mökille lounaseväiden kera. Mukana oli myös upouusi halkaisukirves. Pilkoimme kaadettuja puita.

En tiedä, paljonko järkeä oli kaadattaa kymmenisen puuta ennen varsinaista saunanrakennusta. Sen takiahan joka tapauksessa koivuja kaadetaan enemmänkin. No, saimme vanhoille herroille liikuntaa - isäni toimi metsurina ystävänsä kera. Me sitten kävimme karsimassa, sahaamassa ja pilkkomassa rungot edelleen isäni avustamana. Itse pääsin lähinnä pinoajan rooliin, mitä nyt myös siivosin etupihalle jätettyjä remonttijätteitä pois ennen paksumman lumen tuloa.

Emme kuitenkaan päässeet puusta pitkään, sillä mukana ollut sähkösaha ei jaksanut paksuja runkoja paloitella. Vaikka loput rungot sahattiin käsin (kyllä!), jäi pilkottavaa hurumycket. Totesimme, että klapikone on saatava. Se joko vuokrataan tai ostetaan. Koska puuta on tontilla paljon, ostaminen voisi olla järkevää.

Sahanpurua ja pikkuoksia jää väkisinkin nurmikolle, joten piha on keväällä pahannäköinen. Onko kenelläkään vinkkiä, mitä pihalle kannattaa tehdä? Haravoida heti lumien lähdettyä? Allahan on aika pitkäksi kasvanut nurmi, joten ihan helppoa ei siivoaminen ole. Ehkä purut hukkuvat ruohikkoon. Eniten harmia saattaa olla teräväkulmaisista lastuista. Ehkä ne pehmenevät talven aikana niin, etteivät ne kenenkään jalkaa riko.

Tässä komeita pöllejä ja talvinen tontti.

Komea viikonloppu

Keitimme perjantai-iltana marokkolaishenkisen kanapadan. Pilkoimme 900 grammaa kanaa, noin 600 g porkkanaa, yhden sipulin, kolme isoa pottua, kesäkurpitsan ja paprikan rouheankokoisiksi paloiksi.

Mausteiksi nakkasimme kanalientä, laakerinlehtiä, kanelitangon, maustepippureita, neilikkaa, mustapippuria, chilirouhetta ja muistaakseni korianteriakin. Joka tapauksessa ruoka tujakoitui viikonlopun aikana suorastaan tuliseksi.

Koska tarkoituksemme oli antaa padan vetäytyä lauantainvastaisen yön yli, kypsensimme kanat erikseen pannulla, jotta ne säilyttäisivät mehevyytensä. Ne lisättiin valmiiseen pataan, ja ne ehtivät hyvin imeä makua yön aikana. Näin saimme maukkaan ruoan, joka kesti kuumennusta.

Patahan lähti mukaan mökkimatkalle, jossa pääpaino oli remontin jälkeisessä raivaamisessa, ei kokkaamisessa. Sitä syötiin vielä tänäänkin.

Ja mökki!

Nyt vihdoin pääsimme kiinni erämaassa hengailuun, sillä sitä tuo seutu meidän näkökulmastamme on. Olemme niin metsässä, ettei ulkona näy valonvaloa pimeän tullen. Senttiäkään ei nähnyt eteensä ilman taskulamppua, vaikka pihavalo oli päällä. Lumeton maisema imi kaiken valon, vaikka oli kuutamoa.

Tähdet sen sijaan suorastaan loimottivat! Niiden kirkkaus oli mykistävää. Ajattelin (taas) sata vuotta sitten eläneitä ihmisiä, jotka syysyönä eivät nauttineet sähkövalosta syrjäisissä korpitorpissaan. Linnunrata on varmasti ollut vaikuttava näky mustien puiden yllä.

Äänimaailma oli yhtä metsäinen. Ei ihmisääniä, ei kaupunkihuminaa, vain tunnistamattomia eläinääniä. Keskellä yötä kaikui kallioilla pitkä haukahteleva ulina, joka ei totisesti ollut koira. Olen tuloksetta penkonut webistä ääninäytteitä. Lienee mentävä levykauppaan hankkimaan luontoäänitteitä arvoituksen ratkaisemiseksi.

Sen verran kylmää oli, että järvi meni ohueen jäähän lauantaina iltayhdeksään mennessä. Aamulla se toki oli sula joskin tyynenä yhtä tasainen kuin yöllä. Ruoho oli valkea kuurasta. Katselimme kuuran sulamista tee- ja kahvikupit kädessä kirkkaassa auringonpaisteessa, joka hälvensi erätunnelmat tavanomaiseksi mökkioleiluksi.