Mikä ei kuulu joukkoon?

Kuusi sukeltelevaa kuikkaa, metsänpohjaa nuuskiva supikoira, karut kalliorannat - ja jäätelöauton pimputus.

En tiedä, mihin se jäätelöauto tarkkaan ottaen parkkeerasi mutta tidididi-tidididi-diddididdidi kuului sisään asti. Käsittämätöntä.

Lisää nisäkkäitä pliis

Nyt hieman listoja.

Etelärinteessa pongatut lajit: linnut

laulujoutsen
härkälintu
kurki
kuikka
kalalokki
tiira
sinisorsa
sepel- tai uuttukyyhky
räkättirastas
peippo
kirjosieppo
mustarastas
kuhankeittäjä (kuultu)
käpytikka
punarinta
västäräkki
käki (kuultu)
tervapääsky
kanadanhanhi
metsäkirvinen (ehkä)


Etelärinteessä pongatut lajit: nisäkkäät

rusakko
supikoira

Hyönteisiä emme ala luetteloimaan. Kaloja ei olla vielä saatu. Kasvit vaativat opiskelua.

Saunan hahmo valmis

Vesikatossa ollaan, ja on syytäkin. Jatkuvasti sataa.

Tältä näytti muutama päivä sitten. Tämän jälkeen on tapahtunut rakennuksen sisällä kaikenlaista. Muun muassa lattiavasat ja rossipohjan kannatusrimat on asennettu. Huomenna laitetaan lattiaan levyt ja villat ainakin pesutilojen puolelle.

Ikkunatkin ovat jo paikoillaan. Ikkunalaudat ovat kauniit - en tiennyt, että ne ovat niin koristeelliset.

Grillimarinadeista

Juhannuksena marinoitiin vihanneksia ja hieman lihaakin öljyn, balsamicon, yrttien ja pippurin avulla. Grillasimme myös ilman marinadeja.

Jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Kun ruokaan joka tapauksessa laitetaan pippuria, yrttejä ja öljyä jälkeenpäin, etukäteen ei niin tarvitse läträtä. Toki liha vaatii valmistelut, mutta vihannesten kanssa on toisin.

Johtopäätökset: Panosta hyvään oliivi- tai rypsiöljyyn. Rouhi pippuri juuri ennen ruoan valmistumista. Nauti vihannesten raikkaudesta.

Tekniikkavinkki: Jamie Oliverin hölskyteltävä maustehakkuri on oiva peli nimenomaan mökillä. Sillä voi heilutella pippurien lisäksi myös yrtit kivaksi tahnaksi esimerkiksi öljyn sekaan. Saimme vempeleen lahjaksi, joten emme tiedä, mistä niitä saa tai mitä ne maksavat. Niillä näkyy kyllä olevan oma sivunsa, joten markkinointi on voimallista.

Loma!

Tältä näyttää maailma pihakeinussa maaten.

Vihannes poikineen

Juhannuseväät

Kroppaa kolottaa, päivän työ on valmis, ja on aika aterioida. Tänään syödään samaa kuin huomenna. Mitään varsinaisia reseptejä ei ole, vaan joka päivä grillaamme jotain seuraavasta listasta.

1,5 kg sikureita
1 kg punaista paprikaa
1 kg keltaista paprikaa
1 kg fenkoleita
3,5 kg kesäkurpitsoja
2 kpl entrecoteita
500 g karitsan sisäfileitä
250 g raakamakkaraa
450 g t-luupihvi

Marinadina on rypsiöjyä, pippureita ja yrttejä, joskus seassa on balsamicoa, joskus jopa chiliä. Paprikoihin ei edes laiteta mitään.

Juomina on luottonimiä. Peter Lehmannin Barossa on ehkä hieman liian jytkyä vihanneksille, mutta on meillä valkoviiniäkin, luomuisaa Custozaa Italiasta. Tätä kirjoittaessani siemailen valkoista vermouthia.

Kyllä nyt kelpaa. Hyvää jussia kaikille! Ciao!

On kaksi tapaa

Olemme menossa sateenkin uhalla pönöttämään mökkiimme. Jotkut muut viettävät juhannuksen kaupungissa. En ihmettele, olemme itsekin harrastaneet parvekejusseja. Helppoa, kotoisaa, lämmintä.

Me aloitamme juhannuksenvieton varmaankin takkatulella, jotta tunnelma on sopiva -ja sisäilma kuivuu. Jos sataa, unohdamme saunaprojektin hetkeksi ja luemme kirjoja. Takaraivossa tietysti tikittää kello, joka kertoo, ettei hirsi saisi olla homesuojatta ainakaan kahta viikkoa pidempään. Näin kosteilla ilmoilla pilkkuja ilmaantunee pikemminkin. Mutta nyt en ajattele sitä, koska mitään en voi asialle tehdä.

Ette muuten usko!

Hyvä jos uskoimme itsekään. Nimittäin: raksalla tuli tänään totaalitenkkapoo. Perustus on osin vääränkokoinen. Siihen jäi rungon pystytys.

Monenko lukijan silmät pullistuivat?

Vika ei ollut perustustentekijän eikä perustuskuvien tekijänkään. Talofirman antamat perustusten mittapiirroskuvat olivat vinksallaan. Kaikki niitä seuranneet menivät metsään. Näin ainakin nyt olemme tietävinämme.

Onneksi olin minä puhelimessa eikä mies. Olin kyllä juuri iltapäivällä töissä sanonut, että varmaan kaikki sujuu hyvin, kun kukaan ei soita. Hiljaisuus johtui kuitenkin siitä, että vastaava odotti sopivaa hetkeä soittaa. Ilmeisesti ajatteli, että työpäivää ei passaa häiritä. Odottivat myös talovalmistajan kantaa, jota ei kuitenkaan tämän päivän aikana kuulunut.

Huomenna kuulemme, kuinka tästä eteenpäin. Voi korjaantua pieninkin keinoin. Virhe on ilmeisesti vain jossain tukipilareissa, ei koko sokkelissa.

Raportoin puolestani vastaavalle työnjohtajalle meille saapuneista perustusvaiheen laskuista. Hyvä että avasin suuni. Yhdestäkin oli jäänyt pois 25% alennus. Asia korjataan huomenna.

Näin meillä. Toivottavasti teillä menee paremmin. Jos haluatte elämäänne haasteita, alkakaa toki rakentaa.

Lähin naapurimme

Viikonlopun makupaloja

Ostimme perjantain Heila-käynnillä Hans Peteriä. Kyse on Lumola-juustosta, jota valmistetaan Kiuruvedellä. Lehtijutun mukaan sitä on Linnan juhlissakin syöty. En ihmettele.

Ostimme myös perinteisen Muorin rusinapitkon, jossa selvästi on rasvaa enemmän kuin kotipullissa. Kyllä näillä saa kolesterolin kohoamaan :-)

Lisäapuna on ollut pientuottajien makkaroita ja nyt vielä Sahlmanin viljatoffeeta. Juu, viljatoffeeta. Se on intiaanisokerista, luomuviljoista ynnä muusta luontaisesta keitetty toffee, jota sitäkin saa Heilasta. Todella vahva maku, enemmän kuin rustiikkinen!

Testasimme toista Pihamaa-viiniä, Tyrniä. Nyt sattui kohdalle sellainen, josta nimenomaan emme pidä. Olen aivan varma, että vanhempiemme ikäpolvi kyllä pitäisi. Jatkossa Pihamaan Tyrniä viedään tuliaisena lähipiiriin, itse pitäydymme Kuivassa Pihamaassa.

Kasvia pukkaa

Koivujen katveesta

Tämä tontti on kuin viidakko. Tarkemmin ajatellen tämä on viidakko. Viidakko-sana viittaa viitaan, näin ollen Suomessakin voi olla viidakko. Meillä on.

Ajatus kirposi sademetsän suuntaan eilen, kun saavuimme kuuden jälkeen maalle. Metsän metakka oli huumaava: kaikki linnut huusivat kilpaa. Osa äänistä muistutti apinoiden kiljumista. Mitään ei kuitenkaan näy, koska puiden lehdet ovat niin suuret ja linnut maastopuvuissa.

Tänä aamuna raivasin nurmikentän laidan tiheikköä viikatteella. Miehen aika menee nyt tyttöystävästään eronneen kaverin terapointiin puhelimessa. Saattaa jäädä tänään laituri korjaamatta.

(En saa kuvia ohuen verkkoyhteyden yli Bloggeriin, yritän myöhemmin uudelleen.)

Joskus näinkin

Perustus on valmis etuajassa. Nyt vain odottelemme itse hirsipaketin ja pystytysporukan saapumista ensi viikolla.

Odotellessa tietysti tilailemme terassilautoja ja kalusteita.

Tralalaa.

Saunan perustus

Kuhankeittäjä, vasara ja van gogh

Terveiset lintuparatiisista. Paraikaa kuhankeittäjä ja käki kilpailevat alueen akustisesta hallinnasta rastaiden kanssa. Luonnonääniin sekoittuu alkava perunoiden keittoporina ja ruosteisten naulojen nitinä.

Istun jälleen täällä mökkisohvalla raportoimassa tapahtumia. Mies irrottaa jättimäisen ponttonilaiturimme hapertuneita lautoja, ja minä aloin laittaa lounasta. Teimme eilenillalla myöhäisen pikavisiitin Heilaan: konjakkigraavattu lohi saa seurakseen keltaisia vangogh -pottuja. Perunat on pakattu sympaattisesti paperinarulla suljettuun paperipussiin. Jälleen lähiruokaa - tuottaja on Nastolasta.

Luksustelimme aamiaisella. Söimme sitä aiemmin mainittua Pusan paholaisenkankkua, maustepiimäkakkua siis. Hyvänen aika mikä aikamatka. Humahdimme molemmat maun myötä seitsemänkymmenluvun lapsuuteen. Eikö ole muuten luottamustaherättävää, että tuottaja on laittanut nimensä ja kännynumeronsa kakkupakkauksen etikettiin? Eivät selvästikään pelkää valituksia. Pitäisikö laittaa kiitostekstiviesti? Mieli tekisi.

Revin äsken itsekin (uudella vasaralla :-) nauloja irti laiturin laudoista sen, minkä kroonisen aralla peukalollani pystyn. Teen lähinnä kantohommia ja kaikkea sellaista, johon riittää vasen käsi. Nurmikonleikkuun jätän kuitenkin ensi viikonloppuun. Vihermattomme ei selviä, jos jyrsin sen liian lyhyeksi, sen verran kuivaa on ollut. Niinpä voin jatkaa nokkosten ja koiranputken kitkemistä koristekasvien seasta.

Totta puhuen, viikonlopun aikana pitäisi tehdä yksi powerpoint-presis valmiiksi... Töin työkoneen tänne.

Äsken muuten mies soitti rannasta kännykällä. Käski äkkiä ottaa kiikarit ja tarkastaa, mitä vastarannalla purjehtii. Kanadanhanhipari poikasineen siellä mennä nyykötti eteenpäin. Missähän ne ovat aiemmin luuranneet, kun ei olla tavattu? Onneksi ei olla, lintukirjamme mukaan kyseinen laji saattaa tykätä huonoa, jos ihminen häiritsee pesimistä. Huomattakoon vielä, että ne siis eivät ole valkoposkihanhia, niitä kaupunkirantojen kakkajia vaan vielä suurempia samannäköisiä otuksia.

No niin, potut ovatkin juuri kypsymässä, nyt vain kala pöytään ja popsimaan. Hyvää viikonloppua kaikille.

Ujo vasara?

Hei Heinolasta Heilan minä löysin

Eilen vihdoin pääsimme Heinolan Heilaan. Jos joskus olen silmät vesissä maistellut ravintolaruokaa, nyt liikutuin ideoiden ja tuotteiden runsaudesta. Miten kekseliäitä ja innokkaita ruoan pientuottajia Suomessa onkaan!

Heilan laadukas liha- ja kalatuotetiski on vain murto-osa tarjonnasta. Myytävänä on erilaisia leivonnaisia, upeita leipiä, kuivatarvikkeita (mm villivihanneskeitto - lisää vain vesi :-), luomumaitoa, vihanneksia, tuoreita mansikoita, makkaroita ja oikea shop-in-shop, jossa myydään tilaviinejä. Emme todellakaan lähteneet tyhjin käsin. Eikä tuo lista ole kattava.

Oli jännittävää katsella valmistajien osoitteita pakkauksista. Useimmat olivat Itä-Hämeestä tai sen naapuripitäjistä. Heinolalainen Dorrit on Kalkkisissa sijaitsevan Pihamaan ohella ehkä kuuluisin tuottaja. Tämä tietysti voi olla päijät-hämäläinen perspektiiviharha...

Ilahduin erityisesti hauskoista tuotenimistä. Ostimme Kaesan kuitupiikkejä ja Pusan paholaisenkankkua. Kaesat ovat puolukalla höystettyjä ruistikkuja, jälkimmäinen on maustekakku :-)

Mukaan lähti myös hauskasti pakattuja keittoaineksia ja Kuivaa Pihamaata. Kuiva Pihamaa on viini, joka ei tietenkään ole samanlaista kuin välimerelliset herkut mutta erittäin erittäin kelvollinen ruokaviini. Yllätysvieraamme nauttivat Kuivaa sellaisenaan ja vaikuttivat ilahtuneilta.

Poiketkaa ihmeessä Heilaan, jos ajatte Heinolan sivuitse moottoritietä. Heilahan sijaitsee kätevästi Heinolan pohjoisen liittymän kupeessa. Nyt saatte te lähiruoan ja luomun puolesta puhuvat kuluttajat näyttää, että teette niin kuin sanotte. Kuluttajatutkimuksissahan usein ilmenee, että luomua halutaan ja siitä ollaan valmiita maksamaankin - mutta kaupat kertovat ihmisten sittenkin ostavan sitä halvempaa.

Heilaan on päästävä joka perjantai! Näin sitä alkaa taas Rinsu kirjoittamaan ruoastakin ;-)