Dieetti tehosi ilmiömäisesti

Juuston poisjättäminen ja vihannesten (ja Becelin) lisääminen ruokavalioon tekivät ihmeitä kolesterolilleni. Se on muutamassa kuukaudessa pudonnut 6:sta 4,4:ään. Jes! Kaikki muutkin veriarvot olivat erinomaisia. Verenpaine oli 78/114.

Palkitsin itseni juuri leipäjuustolla, jota en ole sitten viime kesän syönyt. Enkä osta ennen kesää.

Nopea mökkikommentti

Yksi arkkitehti ehtii aloittaa jo huhtikuussa, jos haluamme häntä käyttää. Pääsuunnittelijoita tiedossa. Talvisauna saatanee näin jouluksi. Kesän voi kylpeä paljussa.

Nopea suklaakommentti

Fazer on tehnyt hyvin fazermaisen tumman suklaan. Suklaassa on nimittäin maidon maku taittamassa kaakaon mustuutta. Karl Fazer Exclusive 70% Thin Dark lukee sinivalkoisen pakkauksen päällä, jos haluatte kokeilla.

Oikeastaan yhdistelmä on hyvä, varsinkin jos on syönyt pitkään vähintään 70%:siä suklaita, joissa ei ole maitoa. Green&Black's on silti edelleen suosikkini.

Saunaprojekti alulle

Olemme olleet aikeissa hankkia jonkin hirsivalmistajan saunamökkipaketin. Taas kävimme tapaamassa toista mielikkivalmistajaa, ja saimme tarjouksen. Muuten kiva, mutta saan aina allergisen kohtauksen, kun luen paketin sisältävän painekyllästettyä puuta. Terasseita ei muista materiaaleista tarjota. Miksi ei?

Tiedän syyn. Valmistajat tarjoavat sellaista, jota on myyty ennenkin, jonka alihankkija on tuttu ja pystyy tarjoamaan suuria eriä, ja joka ei nosta paketin hintaa. Lehtikuusta ei siis tarjota, ellei erikseen vaadi. Unohdin vaatia.

Toisekseen - ja tämä on vakavampaa - aloin epäillä saunan sopivuutta tontille, En siis epäile saunoja yleensä vaan juuri tätä mallia. Onkohan se liian korkea, kun laitamme siihen reilun sokkelin? Törröttääkö se rannassa rumasti? Korkea sokkeli tarvitaan jätevedenpuhdistusta varten - sinne alle tulee suodinlaatikoita, mahdollisesti. (Koska emme ole löytäneet pääsuunnittelijaa, emme ole voineet kaikkia teknisiä asioita vielä päättää.)

Päädyimme aika pian siihen, että on parempi ottaa hankkeeseen mukaan ekologiseen rakentamiseen perehtynyt arkkitehti. Haluamme tukihenkilön, joka kuuntelee tarpeitamme ja hakee niihin ratkaisun. Koska saunarakennuksen neliöt ovat vähäiset, tila on käytettävä huolellisesti. Lisäksi itse rakennus on saatava sopimaan maisemaan. Kolmanneksi - olisi ihanaa saada tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja.

Soitin tänään myös asumisjuttuja tekevälle toimittajaystävälle. Hänen kantansa oli, että arkkitehdin käyttäminen maksaa itsensä takaisin myyntivaiheessa.

Aloinkin metsästämään arkkitehteja tänään. Löysin muutaman, joista kaksi on kiinnostunut. Kellään ei kuitenkaan ole mahdolisuutta tehdä projektia ennen kesää. Tenkkapoo.

Villejä visioita

Olemme katselleet rakennusalaa sivusta asiakkaana kolmeen otteeseen. Vallilan kämpässä remontoitiin kylpyhuone täysin. Hertsikkaan muutettiin uuteen asuntoon, jossa oli huomautettavaa ja jota rakennuttaja sitten korjasi pariinkin otteeseen. Mökkiprojektin alussa keskustelimme talopakettien myyjien kanssa harkitessamme rakentamista ja perehdyimme tarjontaan. Samalla opiskelimme rakennusprojektinhallintaa muun muassa ilmaisilla kursseilla.

Oikeastaan olemme selvinneet hyvin - mitään mahdottomia tapauksia emme ole kohdanneet. Toisaalta emme ole varsinaisesti rakentaneetkaan! Vielä ;-) Tätäkin aina välillä pohditaan. Omanlainen talo olisi kiva.

Kokemuksemme mukaan rakennusalalla on kysyntää tekijöille, jotka ymmärtävät asiakasta ja osaavat kommunikoida. Aina ei nimittäin näin ole. Myydään sitä, mitä muillekin on myyty, kun se on niin helppoa.

Tulikin mieleen, että uudelleenkouluttautuminen rakennusalalle olisi oiva veto. Voisi perustaa rakennusfirman, joka tekisi pienen mittakaavan projekteja. Etsisi hyvät ammattilaiset ja keskittyisi oikeanlaiseen myyntiin ja projektinvetoon. Itse voisi siis budjetoida, myydä ja koordinoida. Alkuvaiheessa voisi myös tehdä esimerkiksi purkutöitä ja hanslankarin hommia, jolloin kallista ammattilaista tarvittaisiin vain kriittisiin kohtiin. Myynnin kohetessa voisi jättää senkin muille, jos siis olisi siihen varaa.

En osaa arvioida, kuinka moni teistä nyt makaa lattialla nauramassa kippurassa (Ilari ainakin :-), mutta ei se mitään. Tämähän oli vain visio. Kaikenlaista on lupa kuvitella :-) Sitä paitsi olen paatunut projektiasioissa toimittuani jonkin aikaa aasialaisten alihankkijoiden kanssa... Saattaisin osatakin.

Mutta oikeasti uskon suomalaisten alkavan vaatia enemmän remontin- ja talontekijöiltä. Yhä harvempi osaa tehdä näitä hommia itse, ja samaan aikaan makuasiat menevät yhä kirjavampaan ja hienovireisempään suuntaan. Kunnon työtekniikat ja kestävät ja tyylikkäät materiaalit ovat tärkeitä kuluttajalle, joka ei halua standardiratkaistua elementtipytinkiä. Ennen kaikkea kaivataan selkokielistä ja -mielistä projektinvetoa.

Mökin sähkölasku ajatteluttaa

Tuli toinen sähkölasku mökiltä. Lasku kattaa kolme kuukautta, jona aikana mökissä on pidetty pientä peruslämpöä.
Summa hirvitti ensikatsomalta. 240 euroa! Kraaah! Onko talossa eristeitä lainkaan?? Lainaako joku sähköä johdoistamme???

Tarkemmalla tarkastelulla ilmeni, ettemme me itse asiassa sähköstä tuota summaa maksa. Maksamme pelkästä siirrosta 121 euroa. Sille taas ei voi mitään, paitsi sähkönkäyttöä pienentämällä, mutta nyt on jo vedetty aika lailla minimiin.

Onhan laskussa mukana myös työkoneiden kulutus, muun muassa betonimylly ja työmaavalaisin. Toinen juttu ovat vanhat sähköpatterit, jotka eivät liene kovin tehokkaita muuntamaan sähköä lämmöksi.

Tämä on toki ainoa talvi, jolloin mökki on peruslämmöllä. Tällainen meno ei ole ekologisesti kestävää. Jatkossa pieni saunamökki (jota siis ei vielä ole) pysyy talvilämpimänä ja iso mökki ei. Ison mökin putkista otetaan vedet niin huolella pois kuin mahdollista. Sitten sen voi päästää täysin kylmäksi. Nyt sinnitellään.

Keskiajan ruokia

Arkkitehtien piparkakkutalojen lisäksi ostimme joulukuussa Hannele Klemettilän kirjoittaman Keskiajan keittiön (Atena 2007). Nimenomaan kirjoittaman, koska ohjeiden seurana on johdatus keskiajan ruokakulttuuriin.

Tämäpä se vasta kiva keittokirja on. Sukellukset muihin kulttuureihin ja erityisesti menneisiin aikoihin ovat mieleeni. Lisäksi ruokien nimet ovat usein kutsuvia: saraseenikana, jakobiinikeittonen, Pariisin puuro.

Keskiajan ruoat vaatisivat oikein juhlat, pienet pidot siis, joissa olisi usea ruokalaji. Edelleen kuitenkin haaveilen isommasta keittiöstä, jossa olisi laskutilaa. Lisäksi tarvitsisimme tilaa isolle ruokapöydälle. Edelliseen kotiin ostettu jättikokoinen tammipöytä on nyt kappaleina odottamassa loistavampaa tulevaisuuttaan. Nykyään syömmekin sohvapöydältä.

Parempia aikoja odotellessa laitan kuitenkin seuraavan ohjeen Keskiajan keittiöstä laajempaan jakeluun. Nauttikaa te.

Toscanalaiset sienet

600 g metsäsieniä
2 sipulia
oliiviöljyä
1 tl mustapippuria
1 tl inkivääriä
1/2 tl muskottia
2 tl korianteria
suolaa

Paista silputtuja sieniä pannussa, kunnes neste on poistunut. Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää sienet, paista hetki. Mausta. Hauduta kannen alla noin vartti. Tarjoa liharuoan lisukkeena. (Mikään ei varmaan estä syömästä tätä esimerkiksi riisin tai ohran kera.) Klemettilä neuvoo myös korvaamaan osan metsäsienistä herkkusienillä, jos kukkaro ei anna myöten pelkkiin metsäsieniin.

Ruoan idea on ehdottomasti mausteissa. Kukapa ei olisi aiemmin sieniä ja sipulia paistellut. Keskiajan maustemaailmassa näkyvät itämaiset vaikutteet.

Ohje on muuten peräisin 1300-luvun keittokirjasta! Näinköhän meidän (ruoka)blogaajien ruokaohjeet säästyvät jälkipolville seitsemänsadan vuoden yli?

15 senttiä sinne tai tänne

Kaupunkitalostamme on julkaistu pieni historiikki, jota olemme iltaisin lueskelleet. Opimme siitä muun muassa, että asuntojen huonekorkeus on vahinko. Piirustuksiin oli merkitty ohje vähentää jo reilua huonekorkeutta 15 senttimetrillä. Rakentajat tulkitsivat jostain syystä ohjeen päinvastoin ja lisäsivät nuo sentit. Lopputuloksena on noin 3,75 metriä korkeat huoneet. Monessa asunnossa onkin parvi, meillä niitä on kaksi.

Olemme asunnossamme vuokralla, mutta sijainti on niin mieluisa, että voisimme ajatella ostavamme näiltä kulmilta jotain. (Realismi sikseen :-) Tästä talosta emme ole aivan niin vakuuttuneita, osin sen takia, ettei kerrostalossamme ole keskuslämmitystä. Voitteko kuvitella? Meillä on sähköpatterit, ja jokainen lämmittää asuntonsa mieleisekseen. Näin siis Ullanlinnassa.

Lämmitysapuna on kakluuni, mutta puuta menee niin paljon, ettei riittävää määrää voi mitenkään säilyttää asunnossa. Niitä pitäisi ajaa hakemaan joka viikko jostain kauempaa. Se taas ei ole mitenkään mielekästä, vähiten pakokaasupäästöjen takia. Lisäksi pienissä erissä ostettu puu on kohtuuttoman kallista. Talomme kellari taas on puulle liian kostea, ja ullakko on vuokranantajien käytössä. Ei sinnekään varmaan moista palokuormaa saisi säilöä.

Nyt tuomme puita mökiltä silloin kun siellä käymme. Talvella puut loppuvat melko varmasti. Joka tapauksessa toimiva kakluuni on hemmottelun huippu. Tuntuu, että seuraavassakin kodissa on oltava tulisija.

Lomatorni

Joulun alla ostin varmuuden vuoksi yhden kauden kiinnostavimmista kirjoista. Koska sekä keittiö että rakennettu ympäristö ovat sydäntämme lähellä, oli saatava Jetsosten Arkkitehtien piparkakkutalot (Tammi 2007)

Kuten sanottu, ostin sen varmuuden vuoksi. Joskus jouluisin saattaa joutua tilanteeseen, jossa on loihdittava lahja noin vartissa, jos vaikka joku yllättävä taho ilmaantuu kotiovelle tuomaan omaa lahjaansa. On hyvä olla jotain käsillä. Piparkakkutalokirja oli tätä varten.

Muutoin annoimme lahjaksi aineetonta iloa. Kustansimme Toisenlaisen lahjan kautta ruokaa tuhannelle lapselle. Omat aikuiset sukulaiset saivat vain sähköisen tiedonannon tästä. Kolme lähipiirin lasta sen sijaan saivat leluja tai kirjoja.

Piparkakkutalokirja on edelleen meillä, koska hätätilannetta ei tullut. Emme ole koskaan tehneet piparkakkutaloja, joten kokemusta ei ole. Innostusta on nyt aiempaa enemmän. Lienee kuitenkin tehtävä ensin jokin vaatimattomampi maja, ennen kuin ryhtyy kokeilemaan Jetsosten kuvaamia arkkitehtonisia ihmeitä.

Kirjasta löytyi kuitenkin aivan ihana oikea talo. Osa kirjan malleista nimittäin on ns toteutumattomien unelmien piirroksia, joita ei ole koskaan toteutettu muuksi kuin piparkakkuminiatyyreiksi. Talo jonka haluaisin on Laura Arpiaisen tekemä tornimainen huvila, joka on otsikoitu kotkien ystävän mökiksi. Siinä on kaikki, kaksi parvekettakin.

Noin korkeat pytingit eivät vain taida saada rakennuslupaa ainakaan maaseudulla.