Chiantia hipiälle

Hillitöntä - on olemassa viinistä arominsa saava hajuvesi, Tauleto! Tämähän kutkuttaa mielikuvitusta. Miltä se tuoksuu? Mistä sitä saa?

Välitilinpäätös

Marraskuu tekee tuloaan ja mökkeily muuttuu talvisemmaksi. Tekee ihan mieli hieman vetää yhteen kokemuksiamme osa-aikamaalaisina.

Mökkielämä on kasvattanut ekologista jalanjälkeämme suuremmaksi. Ajamme paljon autolla, ja lämmitämme vapaa-ajan kotiamme osin sähköllä. Olemme ostaneet työkaluja sen sijaan, että olisimme niitä lainanneet. (Mutta mistä niitä oikein lainaksi saa?)

Lisäksi olemme liikuttaneet joukkoa muitakin ihmisiä remonttiprojektissamme. Jonkin verran matkoja on soviteltu yhteen, niin että useampi paikalle menevä on ollut samassa autossa. Viikko sitten oli kuitenkin liikkeelä neljä henkilöautollista väkeä vain meitä mökillä tavatakseen.

Samalla huoltoasemat ja rautakaupat ovat tulleet tutuiksi. Tutkimme rakennusmateriaalien ja erilaisten välineiden hintoja. Ostamme tomaattikeittotölkkejä ties mistä kaupoista matkan varrelta. Minäkin hahmotan jo bensan hintaeroja eri asemilla.

Rakentamisen ja korjaamisen kulttuurit ovat uusi aluevaltauksemme. Tiedämme nyt senkin, että kattomme harjalla oleva tuuletusratkaisu on nimeltään harjaventtiili. Eilen juttelimme kapillaarisorasta ja turvekaton salaojakerroksesta. Eihän meillä tietenkään turvekattoa ole, kunhan tutkimme kaikenlaisia asioita siltä varalta, että rantasaunasta tulee tavanomaisesta poikkeva kokeilu :-)

Oikeastaan olemme lyhyessä ajassa oppineet todella paljon. Jos tätä vauhtia jatketaan, on hauska nähdä, mitä kaikkea on haavissa ensi kesään mennessä. Jotenkin tuntuu, että porakaivo ja vesijohdot pysyvät tapetilla. Toivottavasti ei kuitenkaan tapahdu uusia katastrofeja ;-)

Täytyy joka tapauksessa alkaa opiskella uuden rakennuksen rakentamista ja pihanhoitoa.

Juurevaa

Dieettimme on purrut - molemmilta on lähtenyt viisi kiloa. Vaatteet istuvat nyt paremmin, olen jopa päässyt takaisin kokoon 36. Tätähän sietääkin juhlia ;-)

Tällä hetkellä paino ei enää putoa, koska ravintolakäynnit ovat lisääntyneet. Niitähän todella vähennettiin kesän jälkeen, osin silkan kyllästymisen takia. Lisäksi olemme napostelleet tummaa suklaata ja Fazerin mustikkapiiraita pitkien päivien iltoina.

Eilen olimme nautiskelemassa Juuressa, johon on jo pitkään pitänyt mennä. Kyllä kannatti mennäkin! Nam.

Juuren omaleimainen ruokalista tarjosi monenlaista maisteltavaa nimenomaan heidän alkuruokiensa, sapaksien takia. Kolmisen euroa maksavat pikkuruoat ovat kiinnostavia, ja niitä on paljon. Erityisen maittaviksi todistuivat haukikvenelli, talon tuoremakkara ja puolukkamarinoitu lohi, jota miehet kehuivat kovasti. Alkuruokien kanssa nautittu Sancerre Chavignol 2004 oli todella hyvää, joskin jotkin lihaisemmista sapaksista olisivat kenties tarvinneet punaviinin rinnalleen.

Pääruokia Juuren listalla on "vain" neljä, mikä kertoo olennaiseen keskittymisestä. Meidän pöytäämme tuli luomukaritsaa, kuhaa ja jänistä. Listalla olisi ollut vielä siikaa. Ei siis bulkkinautaa tai ahtaissa tiloissa kasvatettua possua. Ei myöskään pelkkiä kasviksia, niin kuin moni saattaisi paikan nimen perusteella luulla! Huomio lihansyöjät, menkää kokeilemaan Juuren ruokia.

Jäniskammoinen illastajakaverimme popsi halukkaasti oman jänisannoksensa, ja kuhaa syönyt kehui kalaansa parhaaksi kuhaksi koskaan. Itse nautin lammasta kahdella tapaa, ja totta totisesti oli maukas ruoka. Lieneekö valmistuksessa hyödynnetty pekonia? Ehkä ruokaa höystänyt tervakastike on asian juju. Ytyä oli.

Long Now 2004 -punaviini oli ihanan maukas ja pärjäsi vahvoilla mauille hyvin. Sitä nautti mielikseen ikään kuin jälkiruoaksikin sellaisenaan pääruoan jälkeen, joskin kävimme koko jälkiruokalistan läpi, kun kukin otti eri annoksen :-D Tyrnikermahyytelö vadelmakeiton kera oli kerrassaan upean värinen, kuten kuva todistaa.

Voiton veivät silti mielestäni pääruoat. Jotkin sapakset taas olivat ehkä hiomista vailla, joten ne olivat ketjun heikoin lenkki. Esimerkiksi siika oli miltei raa'an makuinen. Ainakin raaka-aine pääsi esiin :-)

Juuren palvelu oli hienovaraista ja osaavaa, ja paikan tunnelma oli kaikin puolin miellyttävä. Ei ihme, että Juuri on usein arkisinkin täynnä ihmisiä (olemme havainneet seikan iltakävelyillä ohi kulkiessamme). Erillinen takahuone suorastaan kutsuu järjestämään juhlat isommalla porukalla. Täytyypä laittaa mietintämyssyyn.

Komea viikonloppu

Keitimme perjantai-iltana marokkolaishenkisen kanapadan. Pilkoimme 900 grammaa kanaa, noin 600 g porkkanaa, yhden sipulin, kolme isoa pottua, kesäkurpitsan ja paprikan rouheankokoisiksi paloiksi.

Mausteiksi nakkasimme kanalientä, laakerinlehtiä, kanelitangon, maustepippureita, neilikkaa, mustapippuria, chilirouhetta ja muistaakseni korianteriakin. Joka tapauksessa ruoka tujakoitui viikonlopun aikana suorastaan tuliseksi.

Koska tarkoituksemme oli antaa padan vetäytyä lauantainvastaisen yön yli, kypsensimme kanat erikseen pannulla, jotta ne säilyttäisivät mehevyytensä. Ne lisättiin valmiiseen pataan, ja ne ehtivät hyvin imeä makua yön aikana. Näin saimme maukkaan ruoan, joka kesti kuumennusta.

Patahan lähti mukaan mökkimatkalle, jossa pääpaino oli remontin jälkeisessä raivaamisessa, ei kokkaamisessa. Sitä syötiin vielä tänäänkin.

Ja mökki!

Nyt vihdoin pääsimme kiinni erämaassa hengailuun, sillä sitä tuo seutu meidän näkökulmastamme on. Olemme niin metsässä, ettei ulkona näy valonvaloa pimeän tullen. Senttiäkään ei nähnyt eteensä ilman taskulamppua, vaikka pihavalo oli päällä. Lumeton maisema imi kaiken valon, vaikka oli kuutamoa.

Tähdet sen sijaan suorastaan loimottivat! Niiden kirkkaus oli mykistävää. Ajattelin (taas) sata vuotta sitten eläneitä ihmisiä, jotka syysyönä eivät nauttineet sähkövalosta syrjäisissä korpitorpissaan. Linnunrata on varmasti ollut vaikuttava näky mustien puiden yllä.

Äänimaailma oli yhtä metsäinen. Ei ihmisääniä, ei kaupunkihuminaa, vain tunnistamattomia eläinääniä. Keskellä yötä kaikui kallioilla pitkä haukahteleva ulina, joka ei totisesti ollut koira. Olen tuloksetta penkonut webistä ääninäytteitä. Lienee mentävä levykauppaan hankkimaan luontoäänitteitä arvoituksen ratkaisemiseksi.

Sen verran kylmää oli, että järvi meni ohueen jäähän lauantaina iltayhdeksään mennessä. Aamulla se toki oli sula joskin tyynenä yhtä tasainen kuin yöllä. Ruoho oli valkea kuurasta. Katselimme kuuran sulamista tee- ja kahvikupit kädessä kirkkaassa auringonpaisteessa, joka hälvensi erätunnelmat tavanomaiseksi mökkioleiluksi.

Tunnustan, olen nyhverö

Onko kukaan huomannut, että loin heti Helsingin Sanomien Omakaupungin auetessa listan omista mestoistani? Tuskinpa, sen verran hankala on löytää noita listauksia vahingossa.

Eniten muiden mieleen valinnoistani on Tokyokan, jolle on vihreän peukalonkuvan antanut 17 muuta ihmistä minun lisäkseni. Myös Café Succès on suhteellisen suosittu, kymmenen peukaloa on noussut omani lisäksi. Kosmos on saanut neljä muuta peukkua. Muutoin valintani ovat omintakeisia tai ainakin neutraaleja :-)

Listaa kootessa oli hauska huomata, kuinka jumiutunut sitä loppujen lopuksi on omiin valintoihinsa. Hauskaa siksi, ettei tällainen jumiutuminen välttämättä ole huono asia. Ne kertovat rutinoituneista valinnoista, siis siitä, että olen löytänyt itselleni sopivia asioita, joilla on pysyvä paikka arjessani.

Toisekseen huomasin, että olen aika kuivakka tyyppi :-) Suosin Kansallisarkiston mikrofilmisalia. Olen piilonyhverö. Ihanaa.

Sinappihiiriä

Mies on maalaisempi kuin minä. Hän lähti eilenkin maalle siivoamaan remonttikaaosta. Minulla tosin oli menoa kaupungissa, joten en missään tapauksessa olisi päässyt mukaan.

Miehen kiintymystä mökkiin on lisännyt se, että hän on ollut sen kanssa tekemisissä enemmän kuin minä. Hän hurahti remontointiin ja haluaa nyt rakentaa enemmänkin itse. Kaikenlaisia suunnitelmia on muun muassa keittiön varalle, puhumattakaan rantasaunasta. Nikkaroinnin myötä hänelle muodostui suhde taloon, jonka hän siis kokee tutummaksi kuin minä.

Itse ajattelin lähestyä taloa esteettisin keinoin. Alan maalata siellä. Siis öljyväreillä: muutan pihan ja järvimaiseman kuviksi. Muutoinkin pidän mökillämme enemmän maisemasta kuin itse talosta, vaikka talo onkin ihan ookoo varsinkin nyt kohennettuna. Ja nyt kun hiiret on saatu häädettyä heti alkuunsa...

Niin, remontin yhteydessä avattiin keittiön lattiaan uusi aukko saapuvalle vedelle. Aukko jäi kuitenkin sillä tavalla väljäksi, että pientä harmaata porukkaa alkoi kiivetä sieltä sisään. Olivat sitten tutkineet koko asunnon sohvaa, takkaa ja jääkaappia myöten. Pipanajäljet paljastivat reitin.

Alkoi armoton torjunta. Hiiribaaria oleellisempi veto oli kuitenkin tukkia kulkuväylät. Seurasimme hyvää vinkkiä: tyhjästä virvoitusjuomatölkistä saa helposti väännettyä metallisen suojan putken ympärille. Sen läpi ne eivät ihan heti itseään saa syötyä, vaikka kuulinkin viikolla jutun pirkanmaalaishiiristä, jotka söivät sinapin metallituubista.

Neuvoa-antavia?

Tontillamme on runsaasti mansikanlehtiä. En kuitenkaan nähnyt marjoja viime kesänä.

Ovatko kasvit liian varjossa? Liian kosteassa? Liian mitä? Tietääkö joku, kuinka näihin saisi ensi kesänä paljon makeita metsämansikoita?

Siis syys

Suotta olen lannistunut Blogilistan ilmoittamasta pienestä tilaajamäärästä. Google Analyticsin mukaan tällä blogilla on (ollut) lukijoita Ameriikan Yhdysvalloista saakka. Ruotsikin on kartalla. Terve vaan kaikille! Monet tuntuvat palaavan tänne, eli vakiyleisöä on.

Tässä kaikille syksyn piristykseksi pari kuvaa Suomen luonnosta.

Raaka meininki

Soppakellari kirjoitti taannoin tartar-pihveistä. Kollegani sai eteensä tämän kokoisen tartarin torinolaisessa ravintolassa (ks kuva). Seitsemän kertaa seitsemän senttiä.

Hyvä piemontelainen punaviini auttoi saamaan alas annoksen. Gulp.

Banken

Unioninkadulla sijaitseva Bank on ollut minulle tähän asti tuntematon suuruus. Iso se onkin! Olin kuitenkin kabinetissa, en suuressa salissa.

Tällaisen kuohkean leivonnaisen nautin teen kera intensiivisessä workshopissa. Saa nähdä, mitä on luvassa tällä viikolla, kun menen sinne uudelleen.

Piemontelaisittain

Onkin kertynyt paljon raportoitavaa niin maalta kuin kaupungeista.

Tässä nyt ensin kaksi kuvaa hienostuneelta lounaalta eräästä piemontelaisesta ravintolasta. Tomaattikastikkeella höystetty sienikohokas ja suklaamousse. Oli pakko syödä jälkiruoasta miltei kolmannes, vaikka se olikin aika painavaa tavaraa.

Talon leivät olivat aivan tavattoman herkullisia. Itse söin sellaista, johon oli upotettu saksanpähkinöitä.

Syyskuun saavutuksia

Muun muassa seuraavat tehtävät ovat pitäneet meidät poissa niin blogien kuin patojen ääreltä.

Tehtyä

- vanhojen rakenteiden purku kylpyhuoneessa
- pehmenneen hirrenosa poistaminen ja korvaaminen uudella puulla
- anturan ja hirren eristäminen toisistaan bitumihuovalla
- vesiputken uusi linjaus ja eristäminen
- viemäreiden eristäminen
- rossipohjan uusiminen tuulensuojalevyillä
- ekovillan puhallus ja tasoitus lattiaeristeeksi
- vesivanerin asentaminen eristeen päälle
- reunakankaan asettaminen hirren ja betonin rajalle
- raudoitus
- lattialämmityskaapelin asentaminen
- lattian valaminen
- tasoitteen lisääminen betonin kuivuttua
- välikaton purku
- kiukaan poistaminen
- ylimääräisen tiilimuurin purkaminen
- kaakeloitavan pinnan rakentaminen (koolaus, cyproc, eristenauha saumoihin, vesieristysmassan telaaminen)
- kaakelointi
- tasoitetun lattian käsittely (primer)
- lattian vesieristäminen kahteen kertaan
- lattiakaivon kannen asennus
- lattian laatoitus
- kaakeleiden saumaus
- porakaivon kannen uusiminen

Tekemättä kylpyhuoneessa

- vesiputkien pinta-asennus
- kylpyhuonekalusteiden asentaminen
- lattialämmityksen kytkeminen
- valaistuksen uusiminen
- peitelistojen asentaminen

Tekemättä katolla

- harjan purkaminen
- vuorivillojen lisääminen harjan tuntumaan
- tuulettavan rakenteen korottaminen
- piipun rappaus
- piipun pellitys
- palovillojen asentaminen sisäkautta
- ilmalämpöpumpun asentaminen
- hiirenloukkunen virittäminen
- rakennusjätteen poiskuljetus
- sisäsiivous

Että näin.