Sunnuntain HS kertoo Helsingin Vartiosaareen muuttaneesta nunnakunnasta, joiden hiljaisuusretriiteissä tarkkaillaan luontoa ja kontemploidaan.
Olin ilahtunut jutusta. Tein nimittäin täsmälleen samaa itse mökillä: hiljakseen tallailin ympäri tonttia ja pysähdyin katselemaan kasveja ja kuuntelemaan lintuja. Istuin teekuppi kädessä rannassa, ja niin alkoivat eläimet tottua minuun. Kaikenlaisia visertäjiä liikkui yläilmoissa ja maanpinnassa, ja vedessä kääntyilivät erikokoiset kalat.
Korkealla koivun oksanhaarukassa oli isokokoisen lintuparin pesä. Luulin ensin heitä rastaiksi, mutta sitten päädyin kyyhkytulkintaan. Ilmeisesti ne eivät ole niitäkään, ainakaan jos uskon pesimäpaikkatietoja. Lienee hankittava kiikarit. Pidän pesää silmällä jatkossa ja raportoin :-)
Järvenlahdella sukelteli iso lintu, jota en ilman opaskirjan esiintymistietoja saanut heti tunnistettua, vaikka tutunkuuloinen ääni kuuluikin. Nyt tiedän: se oli kuikka (no niihinhän me olemme tottuneet) eikä siis kaakattava kaakkuri. Kuikkamme pesii vastarannalla.
Joutsenet puolestaan olivat häipyneet näkymättömiin. Saattaa johtua naapurien takaisesta naapurista, joka rakentaa mökkiä hyvin satunnaisesti mutta sitäkin meluisammin. Voimallinen traktorin möyke ilahdutti meitä muun muassa lauantai-iltapäivänä. Sunnuntaiaamuna sen sijaan heräsimme toisen traktorin ääneen: viljelijä oli peltotöissä pienen metsän takana. Emme tietenkään oleta, että maata viljellään härkien vetämin auroin, joten emme siis valita :-)
Jälkientunnistusoppaan avulla tein 99% varman havainnon ketunjäljestä. Tassu oli sattunut pehmeään mutaan, joten jälki oli erinomainen. Kettu lienee myös pöllyttänyt västäräkin pelkiksi höyheniksi. Käsittääkseni petolinnut jättävät enemmän jätettä kuin sulat ja untuvat...
Niin, oli Suomen kesä parhaimmillaan, vaikka vasta on toukokuun alku. Mitähän kaikkea vielä näemme?
sunnuntai 4. toukokuuta 2008
Luonnon lumoissa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Luonnon seuraaminen maaseudun rauhassa on niin parhautta. Meillä naakkayhdyskunta pitää aikamoista elämää pihan haavassa (heh, siis se puu...) Sinitianen yrittää pesiytyä koivun koloon ja peipponen sekä kirjosieppo katselevat koteja linnunpöntöistä. Teeret pitävät kuulemma soidinmenojaan jossain lähistöllä, mutta sen kuulee vain aamulla kuudelta= ei onnistu minulta.
Maanviljelys on oikein ok, jos ja kun siitä tulee vain vienoa melua. Silloin kun sen vaikutukset tuntuu nenässä, alkaa mietityttämään, että onko ihan pakko... :)
Takatalven? ;-)
Haha, Marjutin pessimismi - vai olisiko tuo nihilismiä - niittaa tuslan ja mun hehkuttelut.
Uuh... Onhan tässä takatalven mahdollisuus. Ei käy kieltäminen mutta kieltäydyn ajattelemasta sitä enempää. ;)
Lähetä kommentti