Lähiruokaa Pohjoismaista - Matias ja Michael reissaavat

Suosikkiruokaohjelmani Strömsö Mat med Michael ja Matias ilahdutti viimeeksi eilen. Jakson teemana oli Lofoottien vuohenjuusto. Lisäksi Michael kokkasi vuohenlihaa pannussa tunturissa. Edellisessä jaksossa kaksikko kalasti Lofoottien vesillä.

Hauskaa ohjelmassa on paikallisuus tai oikeastaan alueellisuus. Koko syksyn teemana on ollut pohjoismainen ruoka, joka on riittävän läheltä ollakseen hyvä vaihtoehto kaukomailta tuoduille elintarvikkeille. Ihan kaikkea kun ei Uudeltamaalta saa :-)

Ilman tällaisia ohjelmia en edes tietäisi, että on olemassa norjalaista vuohenjuustoa. Saisikohan sitä Suomesta?

Suoraan sanoen olisin valmis maksamaan aika paljon vain päästäkseni mukaan tuollaisille ruokaretkille. Kukahan alkaisi järjestää eksklusiivisia retkiä laatutuottajien tiloille? Haluan opastuksen, en satunnaista harhailua. Ja porukassa on hauskempaa kuin yksin.

Strömsö Mat kuitenkin loppuu. Toivottavasti Yle tajuaa jatkaa tätä hyvän tuulen ruokasarjaa. Mihin saan soittaa pyytääkseni jatkoa?

Paineilmalla halki, poikki ja pinoon

Sain juuri kuvaviestin. Siinä oli merkillisen näköinen metallinen härveli työpöydän päälle laskettuna. Ohessa oli ilahtunut teksti, jossa todettiin homman sujuvan hyvin.

Kuvaviestin tausta on se, että Mies osti aamulla halkaisu- eli klapikoneen. Tarkoitus oli päästä vihdoin pilkkomaan Etelärinteen tontilla lojuvia kaadettuja ja pätkittyjä koivunrunkoja. Sää on kuitenkin Etelä-Suomessa niin huono, ettei kannattanut lähteä sateeseen itseään kastelemaan. Nurmikin mutaantuu, kun siellä äijät rymyävät pöytineen, koneineen ja halkoineen. On parempi odottaa pikkupakkasia, kuten isäni kaikkitietävä ohje kuuluu.

Kummasti kone on kuitenkin käytössä. Mies on nimittäin siskonsamiehen luona halkomassa heidän puitaan piharakennuksen suojissa. On kyse avunannosta, jolla ystävät tasapuolisesti tekevät toistensa töitä. Kun ne paljonkaivatut pikkupakkaset tulevat, kaksikko siirtyy koneineen meidän maille.

Minä sen sijaan istun töissä, mutta sen verran on luppoaikaa, että sain tämän kirjoitettua ihan työajalla ;-)

Rauhallista joulua

Kirjat paikoillaan

Tässä hyllyt. Taitavat olla juuri niitä, joita tusla toivoo itselleen?

Paperiset ystävämme

Jotain vikaa on elämässämme. Saimme pari viikkoa sitten yhdeksän lisäosaa kirjahyllyyn, ja nyt ne kaikki ovat täynnä. Kirjoja ei kuitenkaan tämän ajanjakson aikana ole monta ostettu. Täyttyminen johtuu sen sijaan siitä, että keräsimme lattialla, pöydillä ja sängyn vieressä parvella lojuneet lukuesineet. Nyt ne ovat aakkosjärjestyksessä paikoillaan.

Mutta tulee ruskeasta puusta lämmin fiilis, ei voi muuta sanoa. Mennyt on kalpea olohuoneen seinä. Terve talvi, olen varustautunut. Tunnelma on oikea.

(Taaskaan eivät kuvat siirry Bloggeriin, joten saatte katsastaa kirjahyllyn toiste.)

Kinkkua vain jouluksi

Joka puolella tulvii ympäristöasiaa. Jopa viikonloppuna luetut paperiset Talouselämä ja Tekniikka&Talous kantoivat sanansensa kekoon.

Eniten leukani loksahti T&T:n äärellä. Uutispäällikkö Tomi Savolainen otti kantaa lihansyöntiin ja oli palauttamassa liharuoat juhla-aterioihin hintakeinoin. Tämä tietysti siksi, että lihantuotanto lisää kasvihuonekaasuja ja tuhlaa pinta-alaa. Karjan puhtaaksi rouskuttama niitty tuottaisi paljon papuja, joilla ruokittaisiin isompi ihmismäärä kuin sisäfileellä. Trendihän on ollut, ettei nirsolle gourmet-kansalle kelpaa kuin paras pala.

(Btw, juuri tätä kautta uusi Grotesk ilahduttaa tiedostavaa herkuttelijaa: Nyt-liitteen mukaan heillä ei ole sisäfilettä listalla lainkaan. Ruokiin käytetään halvempia ruhonosia. Oikein! - Paitsi että minä en saa syödä kuin rasvatonta lihaa :-(

Leukani loksahti siksi, että T&T on konservatiivisia diplomi-insinöörejä palveleva julkaisu. Jos sielläkin jo äänestetään jaloilla ekoruoan suuntaan ja vaaditaan maataloutta koskevaa ilmastosopimusta, olisi minunkin aika lopettaa lihansyönti. Olin aikoinani kymmenen vuotta sorkkaeläinlakossa, joten siinä mielessä asia ei ole uusi. Tässä muistuma siitä, kuinka ylipäätään päädyin pihvien pariin muutama vuosi sitten.

Toivon T&T:n viestin tavoittavan myös kotonamme luuraavan DI:n ajatukset.

Kakku kuohahti, uuni sotkussa

Oppia ikä kaikki. Olin juuri kirjoittamassa, että Becelin juokseva margariini on aiheuttanut meille kakkuongelmia, kun huomasin, ettemme itse ole lukeneet tuoteselostetta kunnolla.

Meillä on nimittäin pari kertaa paistumassa ollut kuivakakku kuohahtanut kunnolla, kerran jopa räjähtänyt uunin kattoon. Nämä tapaturmat ovat tapahtuneet kahdessa eri uunissa, joten laiteviasta ei ole kyse, varsinkaan kun muut uuniruoat onnistuvat.

Yhteistä tapauksille on ollut juoksevan margariinin käyttö. Siinä siis syyllinen, ajattelin, huono tuote!

Kunnon journalistina menin äsken tarkistamaan, mitä muovipullon kyljessä sanotaan. Kyllä, leivontaan. Miksi siis kakku nousee kummasti? Onko syy liian väkeväkätisen miehen, joka vatkaa taikinan mikroskooppisille kuplille?

Ei. Kun Becel-pullon kylkeä lukee tarkemmin, huomaa että leivontakäyttöä on tarkennettu: vuokien voiteluun. Ei siis kakkuihin? Mielenkiintoista.

La Cocina osaa jälkiruoat

Taannoinen La Cocinassa syöty illallinen oli komea joskin aika niukka. Eniten minua hämmensi kasvislisukkeiden puute. Alkupala voi toki olla pelkkää merenelävää pienin koristein (nam), mutta pääruoan lammas oli yksinään varsin yksioikoinen.

Aterian ehdottomasti paras osa oli jälkiruoka, jonka raikkaat maut ilahduttivat koko seuruetta. Lammas jakoi mielipiteitä, mutta tuoreet vadelmat eivät! Niistä pidettiin ehdoitta. Kaikissa jälkiruoan osissa oli elämystä kerrassaan. Edes kookososio ei ollut tunkkainen vaan virkistävä. Espanjalaiset jälkiruokaviinit eivät kuitenkaan tehneet vaikutusta - pitäydyn jatkossakin ranskalaisissa :-)

En nähnyt illallisen laskua, joten en tiedä, kuinka kallis La Cocina oli. Webistä selatut hintatiedot viittaavat siihen, etten ehkä ihan itse maksaisi siellä. Olin kyllä samalla aika hämmästynyt huomatessani, ettei La Cocina olekaan uusi. Luulin paikan tyhjyyden johtuvan tuntemattomuudesta, mutta kyllä hinta saattaakin olla se syy. No, toisaalta me olimme siellä alkuviikosta.

Olin hämmästynyt myös lukiessani paikkaa hehkuttavan mainostekstin. En todellakaan kiljunut innosta siellä, esimerkiksi palvelu oli hieman kolkon oloista. Mielestäni tarjoilijan antennit eivät toimineet aivan satasella. Aika hassuja keskusteluja jouduimme siellä käymään...

Klapitalkoot

Viime lauantaina taas retkeilimme mökille lounaseväiden kera. Mukana oli myös upouusi halkaisukirves. Pilkoimme kaadettuja puita.

En tiedä, paljonko järkeä oli kaadattaa kymmenisen puuta ennen varsinaista saunanrakennusta. Sen takiahan joka tapauksessa koivuja kaadetaan enemmänkin. No, saimme vanhoille herroille liikuntaa - isäni toimi metsurina ystävänsä kera. Me sitten kävimme karsimassa, sahaamassa ja pilkkomassa rungot edelleen isäni avustamana. Itse pääsin lähinnä pinoajan rooliin, mitä nyt myös siivosin etupihalle jätettyjä remonttijätteitä pois ennen paksumman lumen tuloa.

Emme kuitenkaan päässeet puusta pitkään, sillä mukana ollut sähkösaha ei jaksanut paksuja runkoja paloitella. Vaikka loput rungot sahattiin käsin (kyllä!), jäi pilkottavaa hurumycket. Totesimme, että klapikone on saatava. Se joko vuokrataan tai ostetaan. Koska puuta on tontilla paljon, ostaminen voisi olla järkevää.

Sahanpurua ja pikkuoksia jää väkisinkin nurmikolle, joten piha on keväällä pahannäköinen. Onko kenelläkään vinkkiä, mitä pihalle kannattaa tehdä? Haravoida heti lumien lähdettyä? Allahan on aika pitkäksi kasvanut nurmi, joten ihan helppoa ei siivoaminen ole. Ehkä purut hukkuvat ruohikkoon. Eniten harmia saattaa olla teräväkulmaisista lastuista. Ehkä ne pehmenevät talven aikana niin, etteivät ne kenenkään jalkaa riko.

Tässä komeita pöllejä ja talvinen tontti.

Uunihedelmät kuvissa

Vihdoin sain kuvia sisään Bloggeriin. Tässä uunihedelmät ennen ja jälkeen kypsennyksen. Jäätelö liittyi seuraan pöydässä.

Kana löysi suklaajyvän

No niin, kaikenlaisesta sitä jää kiinni, kuten esimerkiksi sokeista arkirutiineista. En ole lähikaupassamme katsellut ihan joka nurkkaan.

Siellä on nimittäin koko ajan ollut Green&Black's luomusuklaata. Sitä on siellä itse asiassa viittä eri sorttia! Tänään ostin Maya Gold-makua, jossa vanilja ja appelsiini antavat säväyksen tummalle suklaalle. On vieläpä reilun kaupan tuote.

Tuosta suklaan nimestä. Omien tietojeni mukaan nimenomaan atsteekit maustoivat suklaansa vaniljalla, mutta ehkä Aztec ei ole niin kiva suklaan nimi kuin Maya. Ja saattoivathan hekin näin tehdä.

Oiva lähikauppamme ansaitsee mainoksen: Laivurin valinta on taas kunnostautunut luomun edistäjänä.

Uunihedelmät tervehtivät jäätelöä

Anna ja Fanny Bergenströmin Rakkautta, oliiveja ja timjamia (2004) on kestokulutushyödyke. Siitä on aiemminkin lainattu ohjeita Viini, ruoka, kirjat -blogin aikoina.

Nyt kirjasta etsittiin vuosien takaa tuttu jälkiruoka: uunissa kypsennetyt hedelmäpalat (s 240). Olemme nimittäin menossa pitkäaikaisimman ystäväni kotiin viikonloppuvieraiksi. (Olemme olleet ystäviä vuodesta 1976.) Vaikka pöydässä viihdytäänkin, tarkoitus on olla vaivaamatta kolmilapsisen perheenäitiä turhan suurisuuntaisilla keittiöhankkeilla. Yleensä turvaudumme pataruokaan, joko niin että me viemme sen täältä mukanamme tai niin, että ruoka valmistuu siellä iltapäivän aikana.

Nyt on taas luvassa pata, jonka ystäväni laatii. Alkuruoan viemme me, ja se on graavi- tai savusiika jonkin mädin säestämänä. Katsotaan, mitä Hakaniemestä löytyy lauantaina.

Mutta se jälkiruoka. Se tehdään näin:

2 rkl pehmeää voita
4 tuoretta viikunaa
5 luumua
2 kiinteää päärynää
3 nektariinia tai persikkaa
20 rypälettä
2-3 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl mantelilastuja

Voitele iso vuoka voilla. Huuhtele ja paloittele hedelmät: puolita luumut ja poista kivet, leikkaa isommat hedelmät neljään lohkoon, leikkaa rypäleet ja viikunat puolikkaiksi. Rypäleistä poistetaan siemenet.

Ripottele sokerit laakeasti levitettyjen hedelmien pinnalle, viimeiseksi heitä mantelilastut. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä haaleiksi. Tarjoile hyvän vaniljajäätelön kanssa.

Yritän muistaa ottaa kuvia.

Vieläkin pienempiä taloja

Siinä missä kokkausinnostus on osin olosuhteiden takia laantunut löytyy tilalle muita intensiivisen mielenkiinnon kohteita. Nyt on päällä öljymaalaus ja sukututkimus. Ompelu on jonossa odottamassa vuoroaan.

Tänään tajuntaani tupsahti mielenkiintoinen idea, johon saattaisin hurahtaa totaalisesti (noin kahdeksi vuodeksi). Nimittäin nukketalot tai paremminkin miniatyyritalot! Olisi hauska värkätä minikokoisia kalusteita ja liimata tapetteja pikkuruisiin huoneisiin.

Nukketaloharrastuksesta kuulin isältäni, joka juuri tänään auttoi ystäväänsä tekemällä valaisimia minitaloon. Kuulemma ihan pienistä hajuvesipulloista saa hyviä lamppuja. Juuri tässä piilee homman viehätys: mistä olemassaolevasta saa värkättyä sopivia esineitä minitaloon?

Aloin heti miettimään, millaisen talon haluaisin. Muistan 1980-luvulla käyneeni Tampereen muumimaailmassa Metso-kirjaston alakerrassa katsomassa sinistä nukkekotia, johon oli askarreltu pienet veitset ja haarukatkin pieniin vetolaatikoihin. Se oli mykistävä. Muumitalon tapainen korkea ja sokkeloinen olisi sopivan haasteellinen. Siitä tulisi myös riittävän aikuismainen. En myöskään laittaisi kotiin tavanomaisia nukkeja vaan pieniä muumien tapaisia satuhahmoja, joista osa voisi olla eläinfiguureja.

Toivottavasti elän pitkään enkä sokeudu. Omaa muumitaloa ei työn ohessa ehkä saa aikaiseksi, varsinkaan jos aikoo myös kokata, maalata ja lukea. Täytyy päästä eläkkeelle :-)

Minihuvikumpu

Näppärä ystäväni miehineen rakensi lapsilleen kaksikerroksisen leikkimökin. Varsin suloinen pytinki. Vain täplikäs hevonen ja herra Tossavainen puuttuvat.

Mukakiire

Olen viime aikoina havahtunut ihmettelemään, kuinka moni sinänsä täysipäinen ystävä jättää lounaan ja välipalat väliin. Paitsi että kiire on edelleen statuksen merkki ja brassailun aihe, he myös luulevat laihtuvansa näin. Eräs nelikymppinen mies kertoi ihmeekseen alkaneensa laihtua vasta alettuaan syödä lounaita töissä. No kas.

Toinen ystävä myöntää, ettei ylipaino lähde, koska hän ei nuku tarpeeksi. Nelisen tuntia yössä vetää kropan niin äärirajoille, ettei normaali aineenvaihdunta onnistu. Mutta pääasia on, että on töissä jo viideltä, vaikka muut saapuvat yhdeksään mennessä.

Järkevästä ravinnosta oli eilen minijuttu Iltasanomissa. Huomatkaa nimenomaan viiden kohdan lista, jossa mainitaan muun muassa vihannesten käyttö, hyvälaatuisten kalorien nauttiminen, ja tasaiset pikkuateriat. Suosittelen.

Tummaa luomusuklaata

Menin eilen tavanomaisesta poiketen Helsingin keskustan Sokokseen ruokaostoksille. Etsiessäni pientä jälkimakeaa törmäsin Green&Black'sin luomusuklaaseen, jota olen kokeillut työmatkoilla UK:ssa.

Nyt sitä siis on täällä. (On sitä voinut olla aiemminkin, mutta meidän kahdessa lähikaupassamme ei ole. Haemme isommista myymälöistä vain erikoistarvikkeita kuten lammasta, tuoretta kalaa ja vihanneksia, muu materiaali tulee tuosta vierestä.)

Suklaan tuoteseloste kertoo aineksien olevan kaakaomassa, raakaruokosokeri ja kaakaovoi, jotka ovat kaikki luomuviljeltyjä. Emulgointiaineista vanilja on myös luomua, lesitiini ei.

Mitähän lesitiini ylipäätään on? Voiko sitä edes viljellä? Wikipedia kertoo kaavan - kyseessä on fosfolipidi. Tuo tieto ei minua paljon auta, mutta ainakin opin, että lesitiini voi olla soija- tai eläinperäistä. Kaiken huipuksi huomaan, että tällaisella keinotekoisella lisäaineella on nippu hyviä vaikutuksia, se muuan muassa alentaa kolesterolia ja parantaa muistia. Koodit E322 ja E471 kannattaa siis painaa mieleen.

Green&Black'sin tumman suklaan maku on aika jymäkkä 70-prosenttiseksi. Kyllä on piristystehokin! Alkoi aivo toimia heti uusilla taajuuksilla.

Aallon lauantailounas

Kuvat Café Aalto -lounaalta suostuivat vihdoin siirtymään Bloggerin uumeniin. Kas tässä:

Suora lähetys ruokapöydästä

Old Garden oli ihan ookoo. Muttei räjäyttänyt tajuntaa. Se oli jotenkin mykkä. Tuoksua ei meikäläisen nenään irronnut lainkaan, joskin mies sanoo, että nahkaa oli ja marjoja. Ruoan kanssa viini meni, mutta viime viikonlopun Nugan oli paljon riemukkaampi kokemus. Se vasta meidän makuun olikin!

On tosin niinkin, että kaikki anoppilassa nautitut viinit ovat olleet mahdottoman maukkaita. Onko vika laseissa? Emme pese viinilaseja astianpesukoneessa vaan käsin kuumalle vedellä. Sekään ei siis ole syynä.

Mutta se Nugan! Kokeilkaapa. Ei edes vaadi tiukkaa liharuokaa vaan menee sellaisenaankin, kuten juuri löytämäni arviot todistavat. Old Garden on tiukempi. Mutta ehkä se tästä illan mittaan aukeaa! Antaa olla lasissa vielä hetken, ennen kuin tuomitsen.

Raporttimme Ullanlinnasta päättyy tähän.

Uninen lauantai

Jätimme eilen perjantain vakion eli pihvin ja punkun väliin. Siitä huolimatta tai ehkäpä sen takia nukuimme reilut yksitoista tuntia. Tästä virkistyneenä oli hyvä hoitaa syysshoppaukset. Ja shoppausten jälkeen mentiin Café Aaltoon, kuinkas muuten.

Aalto oli tupaten täynnä, ja ihmiset jonottivat sen laidoilla. Arimmat jonottajat jäivät armotta sivuun uusien ihmisten kävellessä pöytien väliin tarkkailemaan vapautuvia paikkoja. Kaikki kuitenkin pääsivät nauttimaan tarjoiluista jossain vaiheessa.

Savusiikasalaattini oli tukuisampi kuin miehen mozzarella-tomaatti- yhdistelmä, joten hän innostui tilaamaan jatkoksi tiramisun. En voinut katsella vierestä moista riehaantumista tyhjin suin, joten nautin Aallon omenapiirakan. Tällainen yllättävä sokerin ja vehnäjauhon nauttiminen veikin voimat, joten kotiin tultuamme otimme vajaan kahden tunnin päiväunet :-)

Nyt alkaa illallisen teko. Palaamme ruotuun eli vihannesvoittoiseen ruokavalioomme, joskin perjantain vakio on nyt siirretty lauantaille.

Koska ruoan kanssa ei hirveästi revitellä, päätimme sallia itsellemme kalliin viinin. Kohta aukeaa Mourvèdre-rypäleestä Australiassa loihdittu Old Garden. Yhdeksääkymmentä pistettä arvioissa kerännyt viini ei voi olla huono. Kun googlasin, löysin viinin parin luotettavan helsinkiläisravintolan listaltakin (muun muassa Juuri). Hyvä. Ostimme tämän nimittäin aivan tietämättöminä.

- Koska Blogger juuri nyt kieltäytyy ottamasta vastaan kuvia, laitan ne erikseen heti kun voin. -

Bank on ihana

Vietin muutama viikko sitten kokonaisen päivän Unionkadun Bankissa. En tiennytkään, että heillä on niin paljon vuokrattavia kokouskabinetteja. Laadukas lounas tarjoiltiin kabinettien viereen, joten saatoimme täysin keskittyä tekemiseen. Ja ruoka oli hyvää!

Laktoosirajoitteisena tiedustelin jälkiruokien koostumusta. Kermainen linja veti mieleni matalaksi. Niinpä henkilökunta kiikutti minulle varsinaisen Bankin puolelta ihanan vadelmahyydykkeen, vieläpä kaksin kappalein, ja kyllä ne menivät molemmat pikapikaa kitaani :-)

Ruokaa ja palveluakin upeampi oli sisustus. Vaikka kyseessä on kolme vuotta vanha ilme, paikka näyttää upouudelta. Arkkitehtuuri tuli hyvin esille, ja porukalla ihailimme myös tekstiilejä.

Itse kabinetin set-up oli aivan loistava. Emme olleet pöydän ääressä vaan istuimme puolikaaressa katseet kohti valkokangasta. Jossain vaiheessa kollega makasi lattiallakin... Ja tulosta tuli.

Täytyy kyllä myöntää, että nämä ravintolajuttuni alkavat kuulostaa buffeilta. Hyvää siellä, hyvää täällä. Tämä saattaa johtua ensinnäkin siitä, etten kirjoita huonoista kokemuksista ja toisekseen siitä, että Helsingissä on paljon hyviä ravintoloita kovan kilpailun ja alan muodikkuuden takia. Tiedä häntä. Ehkä minulla vain on hyvä tuuri.

Kakkutaidetta

Tässä näyte erään perjantain aamukahveilta. Kaksi työntekijää oli vaihtamassa tehtäviä, joten juhlistimme läksiäisiä kakuilla. Koristelu kertoo lähtijän kansallisuudesta.

Chiantia hipiälle

Hillitöntä - on olemassa viinistä arominsa saava hajuvesi, Tauleto! Tämähän kutkuttaa mielikuvitusta. Miltä se tuoksuu? Mistä sitä saa?

Välitilinpäätös

Marraskuu tekee tuloaan ja mökkeily muuttuu talvisemmaksi. Tekee ihan mieli hieman vetää yhteen kokemuksiamme osa-aikamaalaisina.

Mökkielämä on kasvattanut ekologista jalanjälkeämme suuremmaksi. Ajamme paljon autolla, ja lämmitämme vapaa-ajan kotiamme osin sähköllä. Olemme ostaneet työkaluja sen sijaan, että olisimme niitä lainanneet. (Mutta mistä niitä oikein lainaksi saa?)

Lisäksi olemme liikuttaneet joukkoa muitakin ihmisiä remonttiprojektissamme. Jonkin verran matkoja on soviteltu yhteen, niin että useampi paikalle menevä on ollut samassa autossa. Viikko sitten oli kuitenkin liikkeelä neljä henkilöautollista väkeä vain meitä mökillä tavatakseen.

Samalla huoltoasemat ja rautakaupat ovat tulleet tutuiksi. Tutkimme rakennusmateriaalien ja erilaisten välineiden hintoja. Ostamme tomaattikeittotölkkejä ties mistä kaupoista matkan varrelta. Minäkin hahmotan jo bensan hintaeroja eri asemilla.

Rakentamisen ja korjaamisen kulttuurit ovat uusi aluevaltauksemme. Tiedämme nyt senkin, että kattomme harjalla oleva tuuletusratkaisu on nimeltään harjaventtiili. Eilen juttelimme kapillaarisorasta ja turvekaton salaojakerroksesta. Eihän meillä tietenkään turvekattoa ole, kunhan tutkimme kaikenlaisia asioita siltä varalta, että rantasaunasta tulee tavanomaisesta poikkeva kokeilu :-)

Oikeastaan olemme lyhyessä ajassa oppineet todella paljon. Jos tätä vauhtia jatketaan, on hauska nähdä, mitä kaikkea on haavissa ensi kesään mennessä. Jotenkin tuntuu, että porakaivo ja vesijohdot pysyvät tapetilla. Toivottavasti ei kuitenkaan tapahdu uusia katastrofeja ;-)

Täytyy joka tapauksessa alkaa opiskella uuden rakennuksen rakentamista ja pihanhoitoa.

Juurevaa

Dieettimme on purrut - molemmilta on lähtenyt viisi kiloa. Vaatteet istuvat nyt paremmin, olen jopa päässyt takaisin kokoon 36. Tätähän sietääkin juhlia ;-)

Tällä hetkellä paino ei enää putoa, koska ravintolakäynnit ovat lisääntyneet. Niitähän todella vähennettiin kesän jälkeen, osin silkan kyllästymisen takia. Lisäksi olemme napostelleet tummaa suklaata ja Fazerin mustikkapiiraita pitkien päivien iltoina.

Eilen olimme nautiskelemassa Juuressa, johon on jo pitkään pitänyt mennä. Kyllä kannatti mennäkin! Nam.

Juuren omaleimainen ruokalista tarjosi monenlaista maisteltavaa nimenomaan heidän alkuruokiensa, sapaksien takia. Kolmisen euroa maksavat pikkuruoat ovat kiinnostavia, ja niitä on paljon. Erityisen maittaviksi todistuivat haukikvenelli, talon tuoremakkara ja puolukkamarinoitu lohi, jota miehet kehuivat kovasti. Alkuruokien kanssa nautittu Sancerre Chavignol 2004 oli todella hyvää, joskin jotkin lihaisemmista sapaksista olisivat kenties tarvinneet punaviinin rinnalleen.

Pääruokia Juuren listalla on "vain" neljä, mikä kertoo olennaiseen keskittymisestä. Meidän pöytäämme tuli luomukaritsaa, kuhaa ja jänistä. Listalla olisi ollut vielä siikaa. Ei siis bulkkinautaa tai ahtaissa tiloissa kasvatettua possua. Ei myöskään pelkkiä kasviksia, niin kuin moni saattaisi paikan nimen perusteella luulla! Huomio lihansyöjät, menkää kokeilemaan Juuren ruokia.

Jäniskammoinen illastajakaverimme popsi halukkaasti oman jänisannoksensa, ja kuhaa syönyt kehui kalaansa parhaaksi kuhaksi koskaan. Itse nautin lammasta kahdella tapaa, ja totta totisesti oli maukas ruoka. Lieneekö valmistuksessa hyödynnetty pekonia? Ehkä ruokaa höystänyt tervakastike on asian juju. Ytyä oli.

Long Now 2004 -punaviini oli ihanan maukas ja pärjäsi vahvoilla mauille hyvin. Sitä nautti mielikseen ikään kuin jälkiruoaksikin sellaisenaan pääruoan jälkeen, joskin kävimme koko jälkiruokalistan läpi, kun kukin otti eri annoksen :-D Tyrnikermahyytelö vadelmakeiton kera oli kerrassaan upean värinen, kuten kuva todistaa.

Voiton veivät silti mielestäni pääruoat. Jotkin sapakset taas olivat ehkä hiomista vailla, joten ne olivat ketjun heikoin lenkki. Esimerkiksi siika oli miltei raa'an makuinen. Ainakin raaka-aine pääsi esiin :-)

Juuren palvelu oli hienovaraista ja osaavaa, ja paikan tunnelma oli kaikin puolin miellyttävä. Ei ihme, että Juuri on usein arkisinkin täynnä ihmisiä (olemme havainneet seikan iltakävelyillä ohi kulkiessamme). Erillinen takahuone suorastaan kutsuu järjestämään juhlat isommalla porukalla. Täytyypä laittaa mietintämyssyyn.

Komea viikonloppu

Keitimme perjantai-iltana marokkolaishenkisen kanapadan. Pilkoimme 900 grammaa kanaa, noin 600 g porkkanaa, yhden sipulin, kolme isoa pottua, kesäkurpitsan ja paprikan rouheankokoisiksi paloiksi.

Mausteiksi nakkasimme kanalientä, laakerinlehtiä, kanelitangon, maustepippureita, neilikkaa, mustapippuria, chilirouhetta ja muistaakseni korianteriakin. Joka tapauksessa ruoka tujakoitui viikonlopun aikana suorastaan tuliseksi.

Koska tarkoituksemme oli antaa padan vetäytyä lauantainvastaisen yön yli, kypsensimme kanat erikseen pannulla, jotta ne säilyttäisivät mehevyytensä. Ne lisättiin valmiiseen pataan, ja ne ehtivät hyvin imeä makua yön aikana. Näin saimme maukkaan ruoan, joka kesti kuumennusta.

Patahan lähti mukaan mökkimatkalle, jossa pääpaino oli remontin jälkeisessä raivaamisessa, ei kokkaamisessa. Sitä syötiin vielä tänäänkin.

Ja mökki!

Nyt vihdoin pääsimme kiinni erämaassa hengailuun, sillä sitä tuo seutu meidän näkökulmastamme on. Olemme niin metsässä, ettei ulkona näy valonvaloa pimeän tullen. Senttiäkään ei nähnyt eteensä ilman taskulamppua, vaikka pihavalo oli päällä. Lumeton maisema imi kaiken valon, vaikka oli kuutamoa.

Tähdet sen sijaan suorastaan loimottivat! Niiden kirkkaus oli mykistävää. Ajattelin (taas) sata vuotta sitten eläneitä ihmisiä, jotka syysyönä eivät nauttineet sähkövalosta syrjäisissä korpitorpissaan. Linnunrata on varmasti ollut vaikuttava näky mustien puiden yllä.

Äänimaailma oli yhtä metsäinen. Ei ihmisääniä, ei kaupunkihuminaa, vain tunnistamattomia eläinääniä. Keskellä yötä kaikui kallioilla pitkä haukahteleva ulina, joka ei totisesti ollut koira. Olen tuloksetta penkonut webistä ääninäytteitä. Lienee mentävä levykauppaan hankkimaan luontoäänitteitä arvoituksen ratkaisemiseksi.

Sen verran kylmää oli, että järvi meni ohueen jäähän lauantaina iltayhdeksään mennessä. Aamulla se toki oli sula joskin tyynenä yhtä tasainen kuin yöllä. Ruoho oli valkea kuurasta. Katselimme kuuran sulamista tee- ja kahvikupit kädessä kirkkaassa auringonpaisteessa, joka hälvensi erätunnelmat tavanomaiseksi mökkioleiluksi.

Tunnustan, olen nyhverö

Onko kukaan huomannut, että loin heti Helsingin Sanomien Omakaupungin auetessa listan omista mestoistani? Tuskinpa, sen verran hankala on löytää noita listauksia vahingossa.

Eniten muiden mieleen valinnoistani on Tokyokan, jolle on vihreän peukalonkuvan antanut 17 muuta ihmistä minun lisäkseni. Myös Café Succès on suhteellisen suosittu, kymmenen peukaloa on noussut omani lisäksi. Kosmos on saanut neljä muuta peukkua. Muutoin valintani ovat omintakeisia tai ainakin neutraaleja :-)

Listaa kootessa oli hauska huomata, kuinka jumiutunut sitä loppujen lopuksi on omiin valintoihinsa. Hauskaa siksi, ettei tällainen jumiutuminen välttämättä ole huono asia. Ne kertovat rutinoituneista valinnoista, siis siitä, että olen löytänyt itselleni sopivia asioita, joilla on pysyvä paikka arjessani.

Toisekseen huomasin, että olen aika kuivakka tyyppi :-) Suosin Kansallisarkiston mikrofilmisalia. Olen piilonyhverö. Ihanaa.

Sinappihiiriä

Mies on maalaisempi kuin minä. Hän lähti eilenkin maalle siivoamaan remonttikaaosta. Minulla tosin oli menoa kaupungissa, joten en missään tapauksessa olisi päässyt mukaan.

Miehen kiintymystä mökkiin on lisännyt se, että hän on ollut sen kanssa tekemisissä enemmän kuin minä. Hän hurahti remontointiin ja haluaa nyt rakentaa enemmänkin itse. Kaikenlaisia suunnitelmia on muun muassa keittiön varalle, puhumattakaan rantasaunasta. Nikkaroinnin myötä hänelle muodostui suhde taloon, jonka hän siis kokee tutummaksi kuin minä.

Itse ajattelin lähestyä taloa esteettisin keinoin. Alan maalata siellä. Siis öljyväreillä: muutan pihan ja järvimaiseman kuviksi. Muutoinkin pidän mökillämme enemmän maisemasta kuin itse talosta, vaikka talo onkin ihan ookoo varsinkin nyt kohennettuna. Ja nyt kun hiiret on saatu häädettyä heti alkuunsa...

Niin, remontin yhteydessä avattiin keittiön lattiaan uusi aukko saapuvalle vedelle. Aukko jäi kuitenkin sillä tavalla väljäksi, että pientä harmaata porukkaa alkoi kiivetä sieltä sisään. Olivat sitten tutkineet koko asunnon sohvaa, takkaa ja jääkaappia myöten. Pipanajäljet paljastivat reitin.

Alkoi armoton torjunta. Hiiribaaria oleellisempi veto oli kuitenkin tukkia kulkuväylät. Seurasimme hyvää vinkkiä: tyhjästä virvoitusjuomatölkistä saa helposti väännettyä metallisen suojan putken ympärille. Sen läpi ne eivät ihan heti itseään saa syötyä, vaikka kuulinkin viikolla jutun pirkanmaalaishiiristä, jotka söivät sinapin metallituubista.

Neuvoa-antavia?

Tontillamme on runsaasti mansikanlehtiä. En kuitenkaan nähnyt marjoja viime kesänä.

Ovatko kasvit liian varjossa? Liian kosteassa? Liian mitä? Tietääkö joku, kuinka näihin saisi ensi kesänä paljon makeita metsämansikoita?

Siis syys

Suotta olen lannistunut Blogilistan ilmoittamasta pienestä tilaajamäärästä. Google Analyticsin mukaan tällä blogilla on (ollut) lukijoita Ameriikan Yhdysvalloista saakka. Ruotsikin on kartalla. Terve vaan kaikille! Monet tuntuvat palaavan tänne, eli vakiyleisöä on.

Tässä kaikille syksyn piristykseksi pari kuvaa Suomen luonnosta.

Raaka meininki

Soppakellari kirjoitti taannoin tartar-pihveistä. Kollegani sai eteensä tämän kokoisen tartarin torinolaisessa ravintolassa (ks kuva). Seitsemän kertaa seitsemän senttiä.

Hyvä piemontelainen punaviini auttoi saamaan alas annoksen. Gulp.

Banken

Unioninkadulla sijaitseva Bank on ollut minulle tähän asti tuntematon suuruus. Iso se onkin! Olin kuitenkin kabinetissa, en suuressa salissa.

Tällaisen kuohkean leivonnaisen nautin teen kera intensiivisessä workshopissa. Saa nähdä, mitä on luvassa tällä viikolla, kun menen sinne uudelleen.

Piemontelaisittain

Onkin kertynyt paljon raportoitavaa niin maalta kuin kaupungeista.

Tässä nyt ensin kaksi kuvaa hienostuneelta lounaalta eräästä piemontelaisesta ravintolasta. Tomaattikastikkeella höystetty sienikohokas ja suklaamousse. Oli pakko syödä jälkiruoasta miltei kolmannes, vaikka se olikin aika painavaa tavaraa.

Talon leivät olivat aivan tavattoman herkullisia. Itse söin sellaista, johon oli upotettu saksanpähkinöitä.

Syyskuun saavutuksia

Muun muassa seuraavat tehtävät ovat pitäneet meidät poissa niin blogien kuin patojen ääreltä.

Tehtyä

- vanhojen rakenteiden purku kylpyhuoneessa
- pehmenneen hirrenosa poistaminen ja korvaaminen uudella puulla
- anturan ja hirren eristäminen toisistaan bitumihuovalla
- vesiputken uusi linjaus ja eristäminen
- viemäreiden eristäminen
- rossipohjan uusiminen tuulensuojalevyillä
- ekovillan puhallus ja tasoitus lattiaeristeeksi
- vesivanerin asentaminen eristeen päälle
- reunakankaan asettaminen hirren ja betonin rajalle
- raudoitus
- lattialämmityskaapelin asentaminen
- lattian valaminen
- tasoitteen lisääminen betonin kuivuttua
- välikaton purku
- kiukaan poistaminen
- ylimääräisen tiilimuurin purkaminen
- kaakeloitavan pinnan rakentaminen (koolaus, cyproc, eristenauha saumoihin, vesieristysmassan telaaminen)
- kaakelointi
- tasoitetun lattian käsittely (primer)
- lattian vesieristäminen kahteen kertaan
- lattiakaivon kannen asennus
- lattian laatoitus
- kaakeleiden saumaus
- porakaivon kannen uusiminen

Tekemättä kylpyhuoneessa

- vesiputkien pinta-asennus
- kylpyhuonekalusteiden asentaminen
- lattialämmityksen kytkeminen
- valaistuksen uusiminen
- peitelistojen asentaminen

Tekemättä katolla

- harjan purkaminen
- vuorivillojen lisääminen harjan tuntumaan
- tuulettavan rakenteen korottaminen
- piipun rappaus
- piipun pellitys
- palovillojen asentaminen sisäkautta
- ilmalämpöpumpun asentaminen
- hiirenloukkunen virittäminen
- rakennusjätteen poiskuljetus
- sisäsiivous

Että näin.

Voi millaisia ammatteja

Yle kertoo suklaan suosion noususta ja haastattelee suklaa-asiantuntija Reetta Montoa ja suklaamestari Peter Westerlundia. Ei olisi hassumpaa olla suklaa-asiantuntijana Fazerilla! Pienen suklaapuodin pitäminenkin on varmaan intohimohomma. Upeaa!

Mikähän itselleni olisi vastaavalla tavalla intohimoinen työ? Hmm.

Viikonloppu kaupungissa

Ei Heinolaa tänä viikonloppuna. Saamme siis nauttia urbaanista olosta, vaikka rankkasateita onkin luvattu. Niitä uhmaten marssimme maksamaan miehelle hankitun taulun - kenties saamme sen tavarataksilla kotiinkin. Lisäksi lienee mentävä Café Aaltoon kahvi-tee-sessioon, mieluiten omat kirjat mukana, ettei tule kalliiksi.

Mutta ihan ensimmäinen asia huomisen ohjelmassa on pitkä yöuni, joka saa venyä puoltapäivää kohti.

Aalto tainnutti asiakkaat

Kävin loppukesästä erään virtuaalitiimin kanssa nauttimassa rapuillallisen projektin alkajaisiksi Liuskasaaren Boathousessa. Ruoka oli loistavaa, mutta ennen kaikkea haluaisin taintua nauttimamme punaviinin muistosta. Olen aiemminkin kertonut pitäväni suklaisista viineistä, mutta tällaista täyteläisyyttä saa hakea. Kyseessä on Aalto-viini.

Milanolainen kollegani hykerteli yhtä lailla - kyseinen espanjalaisherkku on koukuttanut hänetkin. Olimmekin varsin hyvissä tunnelmissa viimeisellä paatilla palatessamme... Olisimme viipyneet pidempäänkin, jos ei olisi ollut pakko lähteä. Sori vaan, henkilökunta :-)

Juhlat Taivaanrannassa

Lauantaina vietettiin miehen nelikymppisiä, kuten on tullut mainostettua suuntaan jos toiseenkin. Minulla kun on sellainen pahe, etten malta olla toitottamatta asioitani. Siksi tässä varmaan blogailenkin: maksimoin yleisön ;-)

No niin, Taivaanranta pärjäsi oikein hyvin, vaikka heillä oli talo täynnä. Näkyi olevan suurempiakin seurueita kuin meidän kahdeksan aikuisen ja yhden natiaisen sakki.

Huolestuin hieman etukäteen, kuinka tarjoilijat suhtautuisivat mukanamme olleeseen uhmaikäiseen pikkuvieraaseen. Sain varatessa jo varoituksen, etteivät rattaat mahdu kabinettiin. Ne oli sinne kuitenkin otettava, koska poika ei pysynyt syöttötuolissa. Ei kyllä pysynyt rattaissaankaan, vaikka viisipistevyö oli kiinni. Tai siis juuri siksi ei pysynyt. Haluaisitko sinä kahlituksi ruokapöytään?

Noh, tämän blogin lukijakunnassa taitaa kyllä olla ihmisiä, jotka haluaisivat :-) mutta noin niin kuin periaatteessa et varmaan haluaisi vangituksi. Paitsi ehkä suklaatehtaaseen tai parmankinkkuvarastoon, mikä nyt kelläkin eniten makuhermoa kutkuttaa ;-)

Ruoka oli hyvää. Alkupalana söin graaviporoa, joka oli kyllä kokonaisuuden heikoin lenkki. Poron pinnassa oli tuntematonta vaaleaa soosia, joka ei erityisesti lisännyt makunautintoja. Listasta tarkistin arvaukseni: se oli parmesaanikastike. Ohessa olleet karpalot ja rucola raikastivat kokonaisuutta, mutta annos olisi saanut olla rapsakampi.

Pääruoka sulatti mielet. Enemmistö nautti saksanhirveä, vähemmistö sorsaa ja kuhaa. Olimme siis kaikki kausimenun pauloissa. Viininä lihansyöjillä oli Lehmann Barossa Shiraz, joka oli kyllä kerrassaan maukasta. Olen itse rakastunut suklaisiin punaviineihin, joten niistä saavat "kärsiä" muutkin :-)

Lasillinen reciotoa korvasi jälkiruoan, joten pidin pintani ja nautiskelin vain kohtuullisesti! Pääruoan kermaperunat olivat sellainen pommi, ettei niiden jälkeen voinut ottaa kakkua. Tämän verran ruokavalion kevennys on muuttanut makuani - makeanhimo ja yleinen mässäily on pysyvästi vähentynyt. Päivänsankari itse kyllä kiskaisi kakkua ja poltti vielä sikarinkin.

Lahjaksi ostin ison maalauksen, jota en tietenkään voinut raahata juhlapaikalle. Haen sen galleriasta kotiin tällä viikolla. Muut lahjat liittyivät kalastamiseen, joten ensi kesänä - kenties jo talvella - saadaan saalisraportteja!

Viikonlopun tehtävälista

Ostetaan kaakelit ja tikkaat. Viedään jo ostettu vesivaneri, jota käytetään porakaivon kannessa (entinen mädäntynyt). Rakennetaan kaivonkansi. Puretaan saunasta vanhoja rakenteita. Mitataan asennetun lattialämmityksen ominaisuuksia. Vedetään laituri ylös (kun mukana saattuu olemaan jeepillinen apumies). Ällistellään syksyn tuloa.

Lauantai-iltana juhlitaan miehen nelikymppisiä. Mennään ulos ja annetaan palttua dieetille. Sukua mukaan ja menoksi. Olen kuulkaa ostanut niin ärhäkkään lahjan, ettei mitään rajaa! Hihhii.

Raportoin ruokakokemukset sunnuntai-iltana. Soromnoo.

Dieettimme kallistuu

Ruoan hinnan uskotaan nousevan Suomessa. Meidän Profeel-maitojuomaan ja kuitupitoisiin kauraleipään tukeutuva ruokavaliomme muuttuu siis kalliiksi. Profeel ei nykyisellä hinnallakaan ole halpa maito. Ja koska viljan hinta on noussut maailmalaajuisesti, erikoisleipämme kallistuvat myös.

Onneksi emme enää syö juustoa. Niistä on tulossa erityisen hintavia.

Toivottavasti tämä ennuste ei pidä paikkaansa. Hinnankorotuksethan kertautuvat ravintolahinnoissa, mikä syö niiden asiakasmääriä ja kannattavuutta.

Oho, Via myyty

Ravintola Via on myyty. Odotan mielenkiinnolla, mitä Demon Aura ja Tuominen sille tekevät.

Koska kyseessä on lähiravintolamme, käymme siellä - tai oikeammin sen baarissa - suhteellisen usein. Näin ollen muutoksilla on merkitystä.

Olikohan tämä järkevää?

Aika hassulta näyttävät remontti- ja ruokakuvat allekkain. Näinköhän entiset lukijat suostuvat tänne siirtymään? Ainakaan vielä ei näytä siltä, sillä tilaajia Etelärinteellä on vasta kymmenen, kun taas molemmille aiemmilla blogeilla oli erikseenkin enemmän.

Hmmm.

.tempin a la carte

Helsingin keskustan Stockan yläkerran .temp on kiva pistäytymispaikka silloin, kun ravintolassa ei aio viettää kauan. Viime .temp-käynnillä söimme pariloitua tofua ja kasviksia seesam-riisikakun kera.

Nyt uuden ruokavalion myötä on ollut todella hankala käydä ulkona syömässä, kun kaikessa on kaikkea liikaa ;-) Niinpä tähänkin annokseen kuuluva purjokastike jätettiin pois, koska se sisälsi kermaa. Saimme näin kevyen mutta kertakaikkisen maukkaan aterian, joka todella ilahdutti. Tarkkaan ottaen tofukaan ei juuri nyt kuulu ruokavalioomme (palkokasveja rajoitetaan), mutta ihan aina ei voi voittaa.

Huomattakoon, että .temp on Fazer Amican paikka. Ei kyllä tule tavanomainen kanttiiniruoka siellä mieleen, sen verran maukasta on kaikilla käyntikerroilla ollut.

Ja tätä

Näitä tarvittiin

Valu on valmis

Tai miltei valmis. Kaupassa olivat myyneet hieman liian vähän massaa valuun, joten huomenna lattian pintaan on lisättävä tasoite. Sen jälkeen on pieni tauko töissä, kunnes miehet jatkavat seinän teolla. Kaakeloimme yhden seinän, jotteivat pesuvedet turmele hirttä.

Seinän tekoa ennen on tietysti poistettava tiellä oleva kiuas ja loput välikaton jäänteet. Kaatopaikkajätettä siis syntyy lisää - sitähän todella on jo nyt pihan koristeena ihan riittävästi. Tämä on sopivaa talkootyötä sukulaisille :-)

Kuten kuvista näkyy, lattian eristeeksi puhallettiin ekovilla. Lämmityskaapelia meni vajaa 40 metriä. Laitan vielä erikseen kuvia työkaluista ja tarvikkeista.

Tilannetietoja + huonekalutiedotus

Paraikaa lattiaa eristetään. (Sain tiedon tekstiviestitse.) Seuraava toimenpide on vanerin kiinnitys paikalleen. Illemmalla alkaa valu ja lattialämmityksen asennus.

Ei kukaan haluaisi sohvaa ja ruokailuryhmää? Ihan siistejä joskin mökkimäistä tyyliä. Pöytiä tuoleineen on itse asiassa kaksi. Heinolalainen kirpputori ilmoitti, ettei heille mahdu tällä hetkellä mitään.

Työt etenevät

Remonttimiehistö on ahkeroinut jo kaksi päivää. Itse lattian rakentamista ei kuitenkaan ole vielä voitu aloittaa vaan on keskitytty valmisteluihin. Lattian alla kiertävä tulovesiputki on oikaistu ja vedetty syvemmälle, ettei se enää kulje maan pinnassa. Näin jäätymisvaara pienenee. Putki myös eristettiin kunnolla, samoin kuin viemäriputkisto. Niidenkin kulkua järkeistettiin.

Yksi pehmenneen oloinen hirrenpätkä vaihdettiin. Puolimetrinen rakenne oli päässyt lahoamaan, koska anturan ja sen väliin tarkoitettu bitumihuopa lojui maassa hirren vieressä. Aika huolimatonta sakkia ovat edelliset rakentajat olleet, ei voi muuta sanoa.

Saunatilan välikatto otettiin alas. Helpotus oli suuri, kun näköyhteys viistoon kattopintaan saatiin: se on kunnossa! Vain muurin ympärillä on hieman vesijälkiä, aivan samoin kuin on toisella puolella muuria olohuoneessa.

Huomenna alkaa lattian teko, eli eriste puhalletaan paikalleen. Sitten tehdään vanerista lattia, jonka päälle valetaan.

Samaan aikaan toisaalla eli kaupungissa olen minä kävellyt rautakaupoissa katsomassa kaakeleita ja selannut kylpyhuonekalusteita esitteistä. Jos budjetti ei olisi rajallinen, meille tulisi komea Temalin tummaviiluinen kalustus. Emme kuitenkaan halua laittaa 1500 euroa mökin lavuaarikompleksiin :-D

Kuvia saan esille vasta huomenna, kun mies tulee kännykameroineen kotikoneelle.

-edit: tunniste lisätty-

Muutostöitä

Olen vieläkin hieman ärtynyt ajatellessani kylppäriremonttia. Sen verran tänään jaksoin orientoitua aiheeseen (kun mies pakotti), että pohdimme kylpyhuone- ja saunahuoneiden tulevaa käyttöä. Pakko oli reagoida, kun tietokoneen näytölle ilmestyi vilkkuva chattiyhteydenotto kesken rapsan lukemisen ;-) Siinä sitten keskusteltiin kaakeleista ja pohjaratkaisuista.

Tarkoitus on rakentaa erillinen rantasauna kesäkäyttöön. Näin ollen pikkuruiselle sisäsaunalle olisi käyttöä vain talvisin. Koska emme ole kovia saunojia, voisimme aivan hyvin muokata kylpyhuoneesta isomman luopumalla minisaunasta. Väliseinä pois! Saisimme suihkun järkevämpään kohtaan ja - tadaa - ammeen lauteiden tilalle. Kiukaan tilalle voisimme laittaa kaminan.

Eli ammeessa olija voisi katsella kaminan hehkua ja kuunnella elävän tulen huminaa. Samalla muuri lämpenisi, mistä on talvikaudella aina iloa. Säästyy sähköä.

Aloinpa innostua tästä. Ammetta tai kaminaa ei kuitenkaan hankita vielä, korjaamme nyt vain lattian ja poistamme seinän. Jyvitämme näin kuluja pidemmälle ajanjaksolle, ettei pankkitilin saldo mene miinukselle. Ihan tarpeeksi on urakkaa näissäkin hommissa, joita nyt tehdään.

Joka tapauksessa lauantaina katselen lattialaattoja ja kaakeleita. Etsin luonnonvalkeita ja hillitynruskeita sävyjä. Pysymme näin huvilan rakennusvuoden linjoilla - tyylinä siis vuosi 1981!

Tervetuloa uuteen lokikirjaamme

Päätimme yhdistää kaksi vanhaa blogiamme, koska molemmista aika ajoi ohitse. Viini, ruoka, kirjat! muuttui mahdottomaksi kirjoittaa, koska aloitimme elämäntapadieetin, jossa ei mässäillä. Talopaketti perustettiin aikanaan rakennusprojektia seuraamaan, mutta sitten emme rakentaneetkaan, vaan ostimme valmiin mökin. Tämä blogi kattaa niin mökkielämän kuin kotoisat harrasteet.

Ainakin seuraavat aihepiirit katetaan:
ruoka
viini
kirjat
puutarha
matkailu

Mahdollisesti saamme jotain aikaiseksi myös näistä aiheista:
kalastus
maalaaminen
nikkarointi

Ihanaa aloittaa uusi blogi, joskin vanhat tekstittämöt ehtivät jo muodostua rakkaiksi.