Sinappihiiriä

Mies on maalaisempi kuin minä. Hän lähti eilenkin maalle siivoamaan remonttikaaosta. Minulla tosin oli menoa kaupungissa, joten en missään tapauksessa olisi päässyt mukaan.

Miehen kiintymystä mökkiin on lisännyt se, että hän on ollut sen kanssa tekemisissä enemmän kuin minä. Hän hurahti remontointiin ja haluaa nyt rakentaa enemmänkin itse. Kaikenlaisia suunnitelmia on muun muassa keittiön varalle, puhumattakaan rantasaunasta. Nikkaroinnin myötä hänelle muodostui suhde taloon, jonka hän siis kokee tutummaksi kuin minä.

Itse ajattelin lähestyä taloa esteettisin keinoin. Alan maalata siellä. Siis öljyväreillä: muutan pihan ja järvimaiseman kuviksi. Muutoinkin pidän mökillämme enemmän maisemasta kuin itse talosta, vaikka talo onkin ihan ookoo varsinkin nyt kohennettuna. Ja nyt kun hiiret on saatu häädettyä heti alkuunsa...

Niin, remontin yhteydessä avattiin keittiön lattiaan uusi aukko saapuvalle vedelle. Aukko jäi kuitenkin sillä tavalla väljäksi, että pientä harmaata porukkaa alkoi kiivetä sieltä sisään. Olivat sitten tutkineet koko asunnon sohvaa, takkaa ja jääkaappia myöten. Pipanajäljet paljastivat reitin.

Alkoi armoton torjunta. Hiiribaaria oleellisempi veto oli kuitenkin tukkia kulkuväylät. Seurasimme hyvää vinkkiä: tyhjästä virvoitusjuomatölkistä saa helposti väännettyä metallisen suojan putken ympärille. Sen läpi ne eivät ihan heti itseään saa syötyä, vaikka kuulinkin viikolla jutun pirkanmaalaishiiristä, jotka söivät sinapin metallituubista.