Juhlat Taivaanrannassa

Lauantaina vietettiin miehen nelikymppisiä, kuten on tullut mainostettua suuntaan jos toiseenkin. Minulla kun on sellainen pahe, etten malta olla toitottamatta asioitani. Siksi tässä varmaan blogailenkin: maksimoin yleisön ;-)

No niin, Taivaanranta pärjäsi oikein hyvin, vaikka heillä oli talo täynnä. Näkyi olevan suurempiakin seurueita kuin meidän kahdeksan aikuisen ja yhden natiaisen sakki.

Huolestuin hieman etukäteen, kuinka tarjoilijat suhtautuisivat mukanamme olleeseen uhmaikäiseen pikkuvieraaseen. Sain varatessa jo varoituksen, etteivät rattaat mahdu kabinettiin. Ne oli sinne kuitenkin otettava, koska poika ei pysynyt syöttötuolissa. Ei kyllä pysynyt rattaissaankaan, vaikka viisipistevyö oli kiinni. Tai siis juuri siksi ei pysynyt. Haluaisitko sinä kahlituksi ruokapöytään?

Noh, tämän blogin lukijakunnassa taitaa kyllä olla ihmisiä, jotka haluaisivat :-) mutta noin niin kuin periaatteessa et varmaan haluaisi vangituksi. Paitsi ehkä suklaatehtaaseen tai parmankinkkuvarastoon, mikä nyt kelläkin eniten makuhermoa kutkuttaa ;-)

Ruoka oli hyvää. Alkupalana söin graaviporoa, joka oli kyllä kokonaisuuden heikoin lenkki. Poron pinnassa oli tuntematonta vaaleaa soosia, joka ei erityisesti lisännyt makunautintoja. Listasta tarkistin arvaukseni: se oli parmesaanikastike. Ohessa olleet karpalot ja rucola raikastivat kokonaisuutta, mutta annos olisi saanut olla rapsakampi.

Pääruoka sulatti mielet. Enemmistö nautti saksanhirveä, vähemmistö sorsaa ja kuhaa. Olimme siis kaikki kausimenun pauloissa. Viininä lihansyöjillä oli Lehmann Barossa Shiraz, joka oli kyllä kerrassaan maukasta. Olen itse rakastunut suklaisiin punaviineihin, joten niistä saavat "kärsiä" muutkin :-)

Lasillinen reciotoa korvasi jälkiruoan, joten pidin pintani ja nautiskelin vain kohtuullisesti! Pääruoan kermaperunat olivat sellainen pommi, ettei niiden jälkeen voinut ottaa kakkua. Tämän verran ruokavalion kevennys on muuttanut makuani - makeanhimo ja yleinen mässäily on pysyvästi vähentynyt. Päivänsankari itse kyllä kiskaisi kakkua ja poltti vielä sikarinkin.

Lahjaksi ostin ison maalauksen, jota en tietenkään voinut raahata juhlapaikalle. Haen sen galleriasta kotiin tällä viikolla. Muut lahjat liittyivät kalastamiseen, joten ensi kesänä - kenties jo talvella - saadaan saalisraportteja!