Komea viikonloppu

Keitimme perjantai-iltana marokkolaishenkisen kanapadan. Pilkoimme 900 grammaa kanaa, noin 600 g porkkanaa, yhden sipulin, kolme isoa pottua, kesäkurpitsan ja paprikan rouheankokoisiksi paloiksi.

Mausteiksi nakkasimme kanalientä, laakerinlehtiä, kanelitangon, maustepippureita, neilikkaa, mustapippuria, chilirouhetta ja muistaakseni korianteriakin. Joka tapauksessa ruoka tujakoitui viikonlopun aikana suorastaan tuliseksi.

Koska tarkoituksemme oli antaa padan vetäytyä lauantainvastaisen yön yli, kypsensimme kanat erikseen pannulla, jotta ne säilyttäisivät mehevyytensä. Ne lisättiin valmiiseen pataan, ja ne ehtivät hyvin imeä makua yön aikana. Näin saimme maukkaan ruoan, joka kesti kuumennusta.

Patahan lähti mukaan mökkimatkalle, jossa pääpaino oli remontin jälkeisessä raivaamisessa, ei kokkaamisessa. Sitä syötiin vielä tänäänkin.

Ja mökki!

Nyt vihdoin pääsimme kiinni erämaassa hengailuun, sillä sitä tuo seutu meidän näkökulmastamme on. Olemme niin metsässä, ettei ulkona näy valonvaloa pimeän tullen. Senttiäkään ei nähnyt eteensä ilman taskulamppua, vaikka pihavalo oli päällä. Lumeton maisema imi kaiken valon, vaikka oli kuutamoa.

Tähdet sen sijaan suorastaan loimottivat! Niiden kirkkaus oli mykistävää. Ajattelin (taas) sata vuotta sitten eläneitä ihmisiä, jotka syysyönä eivät nauttineet sähkövalosta syrjäisissä korpitorpissaan. Linnunrata on varmasti ollut vaikuttava näky mustien puiden yllä.

Äänimaailma oli yhtä metsäinen. Ei ihmisääniä, ei kaupunkihuminaa, vain tunnistamattomia eläinääniä. Keskellä yötä kaikui kallioilla pitkä haukahteleva ulina, joka ei totisesti ollut koira. Olen tuloksetta penkonut webistä ääninäytteitä. Lienee mentävä levykauppaan hankkimaan luontoäänitteitä arvoituksen ratkaisemiseksi.

Sen verran kylmää oli, että järvi meni ohueen jäähän lauantaina iltayhdeksään mennessä. Aamulla se toki oli sula joskin tyynenä yhtä tasainen kuin yöllä. Ruoho oli valkea kuurasta. Katselimme kuuran sulamista tee- ja kahvikupit kädessä kirkkaassa auringonpaisteessa, joka hälvensi erätunnelmat tavanomaiseksi mökkioleiluksi.