Ylijäämävihanneskeitto

Linnut laulavat, ajoittain kuuluu ohimenevän auton surahdus. Lepään yläkerrassa avoimen ikkunan äärellä, sillä nyt on viikon tyhjin hetki. Söin juuri improvisoidun kasviskeiton. Siihen kului muutama porkkana, sellerinvarsia ja sipuli. Makua tuli paprikasuikaleista ja kasvisliemestä. Ei muuta. Yksinkertainen ruoka, jolla sai ajatukset nälästä muualle. En ikinä olisi alkanut toteuttamaan moista reseptiä, jos siis jossain moinen resepti olisi ollut, mutta tämä perustuikin siihen, mitä kaapissa oli.

Unohdin hakea basilikankin ulkoa. No sitä oli eilen kaikissa aterioissa.

Huomenna on fiesta. Iso vihreä salaatti, ehkä paahdettuja kasviksia, uusia perunoita, cheddaria ja valkoviiniä. Voi olla, että on myös uunikalaa tai pannulla kypsennettyä peuraa. Sen päättää tänään matkalta saapuva valtavirtasyöjä. Itse unohdan proteiinit liian vähälle yksinkeitellessäni. En myöskään osta tuoreita marjoja, vaikka pieni mustikkakuuri tekeekin hyvää vatsalle ja mielelle.

Ajattelin lähipäivinä kirjoitella hieman ruoan historiasta, sillä hankin vastikää aiheesta uuden kirjan. Kirja on tosin paljon puisevampi kuin odotin. Sillä on myös mielenkiintoinen tekijä, sillä hänestä ei juurikaan löydä tietoja. Opus on kirjoitettu ennen nykyistä ruokakirjabuumia, eikä uusikaan painos ole saanut markkinointiosastoa panostamaan tekijäesittelyyn. Edes Wikipedia ei valaise tietämätöntä. Mutta tästä siis myöhemmin, ei nyt.

Viikonloppuja!