Kävin Suomessa työasioissa viime viikolla. Mukana Englantiin tulikin kaikenlaista, mm. Marimekon pöytäliina kiitoksena puheenvuorosta ja Sate Herkkutuotteen tyrnimarmeladia ihan muuten vaan lahjana. Kouvolan lakritsat syötiin jo hotellissa.
Ruokamaisin lahja lienee kuitenkin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja (2010), joka tukee mukavasti jo virinnyttä kiinnostusta luonnonruokaan. Kirjassa on paljon ohjeita, jotka vievät uusille suunnille. Törmään kuitenkin samaan ongelmaan kuin ennenkin villivihannesten kanssa. Mistä ihmeestä tiedän, onko kasvi varmasti the kasvi? Varsinkin jos käsketään käyttää kasvin versoja, voin olla varma, ettei tunnistamisapua saa kirjoista, joissa yleensä on aikuisen kasvin kuva. Jos samalla vielä korostetaan, että on olemassa samannäköisiä erittäin myrkyllisiä lajeja, voitte olla varmoja, etten koske kasviin enkä ohjeeseen.
Hei, maaseutuammattilaiset, voisitteko järjestää tunnistuskursseja edistyneille? Nokkonen, horsma ja voikukka sujuvat jo. Väinönputki ja isomaltsa eivät.
Villiyrttikeittokirjaa on esitelty jo viime kesänä Sillä sipulissa.
maanantai 23. toukokuuta 2011
Kuka tuntee isomaltsan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Joo, eipä tuo isomaltsa rohkaise minuakaan...
Aika haastava laji nuo villiyrtit. Näihin selkeästi tarvitsisi jonkin kurssin! :)
Kyllä niitä varmaan on. Martoilla tai Hyötykasviyhdistyksellä. Noh, mä nyt en pääse edes niihin...
Luontoportti.com-sivusto on myös aika hyvä. Sieltä löytyy kuvia kasvin monista eri vaiheista ja tosi hyvä tunnistus"palvelu", johon voit syöttää tunnusmerkkejä esim. värin ja lehden muotojen mukaan. palvelu sitten rankkaa sinulle sopivat kasvit / linnut/ kalat tai mitä oeltkin hakemassa. suosittelen!
Lähetä kommentti