Hei hei kesä

Makrolla jatketaan

Kun nyt tuli löydettyä tuo lähikuvausominaisuus omasta kamerasta vasta kahden vuoden jälkeen (no enpä sitä varsinaisesti ollut etsinytkään), ohessa vielä muutama kuva, nyt tosin kotipihalta Englannista.

Juhannusrinne

Juhannus Suomessa oli juuri niin kuin juhannukset Suomessa usein ovat: hieman sadetta, hieman paistetta, sauna, uusia perunoita ja graavikalaa. Uutuutena oli myös nostalginen kroketti. Sateettomina hetkinä otin kuvia Etelärinteen kasveista.

Ja toki mieltään voi lepuuttaa klassisessa järvimaisemassakin.

Kontrastia vihreyteen

Etelärinne on läpeensä metsäisen vihreä muutamalla villivihanneksella höystettynä. Niinpä nämä englantilaispuutarhan näkymät ovat aikamoinen vastakohta meidän kesälomalle.

Viime kesän näkymiä

Näytti niin pimeältä tuo joulukuva, että kaivoin viime kesän kuvista hieman täytettä tänne. Nämä kuvat näyttävät, mitä viime elokuinen myrsky teki tontilla.

Toivottavasti ei tule ihan samanlaisia myrskyjä tänä vuonna...

Vastakohta

Nyt kun en saa kesäkuvia mökiltä, laitan joulukuvan! Oli tunnelmallinen joskin kylmä joulunaika.

Kaarnan kalaa

Trendeihin tarttuvat myös ravintolakonglomeraatit. HOK-Elanto on lanseerannut Manskulle kivalle näköalapaikalla Vanhaa vastapäätä kotimaisuutta ja tapaksia yhdistävän Kaarnan. Selvä vastaus Juurelle ruokamielessä, nimi taas viittaa Kuurnaan. (En ole vieläkään käynyt Kuurnassa, asia täytyy korjata seuraavalla visiitillä, milloin se lieneekään.)

Kaarna oli täynnä torstai-iltana, ja pääosa asiakkaista oli naisia. Sisustus oli keskivertoravintolaa paljon kivampi, ja menu houkutteleva. Päädyin syömään ruiskuorrutettua siikaa, jonka mukana tuli perunamuhennos ja parsaa. Kala oli optimaalisen kypsää, ja suositeltu Yalumban luomuvalkkari istui kokonaisuuteen täydellisesti. Seuralaiseni totesikin tarjoilijalle: "Ja tässä näemme tyytyväisen asiakkaan."

Useampi ravintola saisi sijaita toisessa kerroksessa. Kaupunki on erinäköinen muutamastakin metristä katutasoon verrattuna. Ahdasta Kaarnassa kuitenkin oli, koko ajan varoin takanaistujaa, joka tuntui olevan töytäisyetäisyydellä. Mutta menen toistekin.

Valitettavasti ruokakuva on epätarkka, kännykuva nääs, mutta näette värit! Nam.

Kuka tuntee isomaltsan?

Kävin Suomessa työasioissa viime viikolla. Mukana Englantiin tulikin kaikenlaista, mm. Marimekon pöytäliina kiitoksena puheenvuorosta ja Sate Herkkutuotteen tyrnimarmeladia ihan muuten vaan lahjana. Kouvolan lakritsat syötiin jo hotellissa.

Ruokamaisin lahja lienee kuitenkin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja (2010), joka tukee mukavasti jo virinnyttä kiinnostusta luonnonruokaan. Kirjassa on paljon ohjeita, jotka vievät uusille suunnille. Törmään kuitenkin samaan ongelmaan kuin ennenkin villivihannesten kanssa. Mistä ihmeestä tiedän, onko kasvi varmasti the kasvi? Varsinkin jos käsketään käyttää kasvin versoja, voin olla varma, ettei tunnistamisapua saa kirjoista, joissa yleensä on aikuisen kasvin kuva. Jos samalla vielä korostetaan, että on olemassa samannäköisiä erittäin myrkyllisiä lajeja, voitte olla varmoja, etten koske kasviin enkä ohjeeseen.

Hei, maaseutuammattilaiset, voisitteko järjestää tunnistuskursseja edistyneille? Nokkonen, horsma ja voikukka sujuvat jo. Väinönputki ja isomaltsa eivät.

Villiyrttikeittokirjaa on esitelty jo viime kesänä Sillä sipulissa.

Rinne tehokäyttöön

Saunan rakentamisen jälkeen Etelärinteen tontti oli aika rapainen. Nurmi oli paikoin mennyttä, mutta pahinta oli töyssyinen jyrkkä osuus aivan saunan edessä rannan puolella. Se oli ison kaivinkoneen jäljiltä, eikä tekijää ollut kiinnostanut sievistellä. Ammattitaitoinen puutarhuri olisi enemmän kuin tarpeen.

Kyselimme projektiin paikallista tekijää, mutta sitten kun tarjous vihdoin saatiin (meni vain 10 kuukautta), se osoittautui mahdottomaksi. Noin sadan neliön tasoittaminen, mullan ajo ja levittäminen sekä nurmen kylvö olisi maksanut kolmisen tonnia.

Rinne on siis edelleen rapainen.

Vaihtoehto B:n mukaan tasoittaisimme rinteen itse. Onneksi tuli parempi idea - olisihan kivisen savimaan tasaaminen käsin aika raskasta, puhumattakaan mullan levityksestä. Nyt rinteeseen tulee viljelylaatikoita. (Nyt on kyllä liioittelua, joskus tulee.) Ne porrastetaan, ja kuhunkin väliin tulee pieni polku. Laatikkoryhmien väliin rakennetaan portaat saunasta rantaan.

Laatikoissa kasvaa sitten aikanaan yrttejä, salaatteja, kaaleja, kenties jopa perunaa. Sekaan laitetaan myös syötäviä kukkia. Nokkonen kasvakoon edelleen muualla.

Ylijäämävihanneskeitto

Linnut laulavat, ajoittain kuuluu ohimenevän auton surahdus. Lepään yläkerrassa avoimen ikkunan äärellä, sillä nyt on viikon tyhjin hetki. Söin juuri improvisoidun kasviskeiton. Siihen kului muutama porkkana, sellerinvarsia ja sipuli. Makua tuli paprikasuikaleista ja kasvisliemestä. Ei muuta. Yksinkertainen ruoka, jolla sai ajatukset nälästä muualle. En ikinä olisi alkanut toteuttamaan moista reseptiä, jos siis jossain moinen resepti olisi ollut, mutta tämä perustuikin siihen, mitä kaapissa oli.

Unohdin hakea basilikankin ulkoa. No sitä oli eilen kaikissa aterioissa.

Huomenna on fiesta. Iso vihreä salaatti, ehkä paahdettuja kasviksia, uusia perunoita, cheddaria ja valkoviiniä. Voi olla, että on myös uunikalaa tai pannulla kypsennettyä peuraa. Sen päättää tänään matkalta saapuva valtavirtasyöjä. Itse unohdan proteiinit liian vähälle yksinkeitellessäni. En myöskään osta tuoreita marjoja, vaikka pieni mustikkakuuri tekeekin hyvää vatsalle ja mielelle.

Ajattelin lähipäivinä kirjoitella hieman ruoan historiasta, sillä hankin vastikää aiheesta uuden kirjan. Kirja on tosin paljon puisevampi kuin odotin. Sillä on myös mielenkiintoinen tekijä, sillä hänestä ei juurikaan löydä tietoja. Opus on kirjoitettu ennen nykyistä ruokakirjabuumia, eikä uusikaan painos ole saanut markkinointiosastoa panostamaan tekijäesittelyyn. Edes Wikipedia ei valaise tietämätöntä. Mutta tästä siis myöhemmin, ei nyt.

Viikonloppuja!

Tilinavaus

Marraskuun 23. 2009 kirjoitettu toiseksi edellinen blogiposti yrittää olla kovastikin pirteä olosuhteisiin nähden. Pari viikkoa aiemmin oli suvussa kuolemantapaus, joka puhalsi ilon varsin kauas monen elämästä. Itse päätimme selviytyä surusta tekemällä kauankaivatun elämänmuutoksen. Mies alkoi etsiä töitä ulkomailta. Itse valmistauduin irtisanoutumaan ja hankkimaan uuden elannon. Minun työni ei olisi meitä mihinkään siirtänyt, sen verran kotimainen "toimiala" oli kyseessä.

Tammikuussa nappasi - saimme puhelun, jossa ehdotettiin muuttoa Englantiin. Huhtikuussa 2010 muutimme Britanniaan, ja täällä ollaan!

Tämä blogi jatkaa edelleen ruoka- ja juomapainotuksin, joskaan varsinaista ruokablogia tästä ei tule. Kävin eilen selaamassa muutaman tutun blogin, ja lajityyppi on selvästi muutamassa vuodessa vakiintunut hyvin kuvattujen taidokkaiden aterioiden esittelyyn. Itsellä ruoanlaitto on jäänyt paitsioon, koska on niin paljon muuta tehtävää. Harrastukseni menevät sykleissä, ja uskon kokkailun nousevaan pintaan parissa vuodessa. Toki syömme hyvin, mutten lähtisi esittelemään reseptejä juuri nyt.

Etelärinne keskittyy myös kuvaamaan Etelärinnettä eli mökkiämme, joka on ahkerassa käytössä, vaikkemme itse sinne pääsekään kuin pari kertaa vuodessa. Appivanhemmat viettävät siellä aikaa läpi vuoden, ja veikkaan pihapiirin olevan komeammassa kunnossa kuin koskaan! Kuvia on niin viime kesältä kuin joululta, ja lisää tulee kesän aikana.

Uusia suunnitelmiakin on. Rakentaminen pysyy siis tapetilla ellei nouse ykkösaiheeksi. Myös luonto saattaa nousta aiheisiin. Ehkä maaseutukin. Riippuu paljon siitä, missä asumme, ja sitähän ei voi koskaan tietää ;)

Yllätys!

Hei vaan kaikki uskolliset lukijat. Puolentoista vuoden hiljaisuus loppui nyt. Maaseutuelämä remontteineen ja ruokineen saa taas kirjallisia muotoja. Nyt juuri en sano muuta kuin että melkomoisia mullistuksia on tapahtunut. Etelärinne voi kuitenkin hyvin, kuten kuvasta näkyy. Kuva tosin on joululta, joten tunnelma on melko lailla väärä tähän hetkeen.