Villivihanneksia, vihdoin

Katselin helatrorstaina Etelärinteen kasvustoa sillä silmällä. Nokkostenversojen lisäksi tarjolla oli horsmaa, joka oli juuri oikeassa mitassa. Niin ennakkoluuloinen kuitenkin olin, etten alkanut kokeilemaan. Olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut joku kokenut villivihannesten laittaja matkassa. (En tosin taida edes tuntea ketään sellaista.)

Tilanne korjaantui yllättäen tänään. Olin juhlissa, joissa koko illallinen perustui villivihanneksiin. Sain siis horsman lisäksi väinönputkea, takiaisenjuurta ja nokkospestoa. Kerrassaan mahtavaa. Maut olivat todella vihreitä. Eivät ne mitään extreme-gourmet'ta olleet, mutta hyvä johdatus uudenlaiseen lähiruokaan.

Jännittävää oli myös maistaa viininversoja. Kyse on oikeasta viiniköynnöksestä, joka kasvaa itäisellä Uudellamaalla. Kasvin lehdistä oli tehty kääryleitä, joissa oli paputäyte. Parasta näissä ruoissa oli palkinnoksi saatu kevyt mutta kylläinen tunne.

Nyt voin jatkossa tuntea huonoa omaatuntoa mustikoiden poimimatta jättämisestä JA hukatuista horsmanversoista ;-)