Kääk. Kolme kertaa kääk.

Huhhuh, sanon. En ihan heti jaksa mennä rakennusprojektin käänteisiin - joita siis piisaa - vaan raportoin ensin pihatöistä.

Kaadoimme lauantaina viisitoista puuta. Puita jymähteli tantereeseen tasaiseen tahtiin, kun metsätöistä innostunut ystävämme kaatoi niitä. Minun tehtävänäni oli karsia vesurilla pikkuoksia latvoista ja isoista oksista. Se on muuten erittäin palkitsevaa puuhaa.

Jatkan karsimista ensi viikonloppuna, koska ihan kaikki risut eivät ole vielä omillaan vaan pitävät vielä kiinni emo-oksastaan. Tavoitteena on saada kolmenlaisia kasoja: moottorisahaa ja halkaisukonetta vailla olevat runkopuut, kirveellä katkottavat pikkuklapit, hakekonetta odottavat risut. Kun tämä isojako on valmis, koneet rahdataan paikalle. Varmasti halkoja hakataan kesän aikana käsinkin, mutta kunhan nyt saadaan suurin urakka läpi ja piha tyhjäksi ennen rakennustöitä.

Viikonloppuna paikalla kävivät myös vastaava työnjohtaja ja maaperätutkija. Molemmilla oli huonoja uutisia. Ensinnäkin maaperä on vääränlainen. Edullista ja nopeaa ruuviperustusta ei voida käyttää, koska maa on savimoreenia. Siellä on liikaa kiviä. Ne estävät ruuvien kääntämisen maahan - edessä on vähän väliä iso musa. Lisäksi vesi on aika pinnassa. Laatta ei olisi hyvä ratkaisu. No, sitä emme ole missään vaiheessa edes harkinneet.

Vastaava taas valaisi meitä rakennuskuvissa olevista ongelmista. Nyt alkaa puhelin- ja sähköpostirumba asioiden korjaamiseksi. Rakennuslupaa ei siis vieläkään voida hakea. Tiukoille menee, varsinkin kun perinteinen pilariperustus vie enemmän aikaa (ja rahaa) kuin ruuviperustus. Tuli siis tuplaviivästys. Viikko 25 häämöttää jo, ja sitä ennen pitäisi kaiken olla tehtynä, jotta pystytysporukka voi aloittaa oman työnsä.

Olen silti optimisti. Pysymme alkuperäisessä aikataulussa. Mies ei usko tätä. Kumpi voittaa?