Kevät kertaheitolla

Kävelin tänään Merikadulle Carusellin kupeeseen. Sen tiesin, että jäät ovat lähteneet. Sitä en tiennyt, että käynnissä oli jo pienimuotoinen purjehduskilpailu. Radio-ohjattavat purjeekkaat siellä kurvailivat vaiteliaiden punahaalaristen miesten ohjaamina. (Jos kiinnostaa tällainen harrastus, voit koota paattisi itse.)

Yhtä yllättynyt olin siitä, että Karusellin edessä oli mansikoiden myyntipiste. Espanjalaisia tietty. Uusia perunoita oli myös, Italiasta. Jäätelökioskikin oli jo toiminnassa. Missä välissä tuli kevät? Mulla on edelleen toppatakki käytössä.

Tai ei ole enää. Heti kotiin tultuani löin takin koneeseen. Se menee talviteloille pesun jälkeen.

Ichiban myy mukaan - hitaasti

Olin viime perjantaina yllättäen ennaltaviisas ja soitin Kampin Ichibaniin tilatakseni sushisetin mukaani. Tilaaminen toki onnistui, ja menin paikalle sovittuun aikaan. Sushit eivät kuitenkaan olleet valmiit. Jouduin odottelemaan ylimääräisen vartin, ja siinä samalla seurailin tilannetta.

Keittiössä hääräsi viisi kokkia kasaamassa kovalla kiireellä annoksia. Itse ravintolassa istui kaksi ihmistä. Kaikki sushi tehtailtiin ennalta tilattuihin take away annoksiin. Muutama asiakas yritti tulla syömään, mutta heille kerrottiin, että annos valmistuisi vasta tunnin kuluttua. Useimmat kääntyivät pois.

Ichibanille on käynyt hassusti. Hyvä sijainti tuottaa paikalle paljon annoksia mukaansa noutavia asiakkaita, mikä vie kokkien kaiken ajan. Samaan aikaan sali on tyhjä. Paremmat tuotot he saisivat, jos koko tila olisi keittiötä ja sesonkihetkenä voitaisiin näin myydä vielä enemmän. Nythän menetettiin monta asiakasta tunnin odotusajan takia. Toisaalta vauhti oli kova, ja pahimman noutoruuhkan mentyä paikallaolijatkin saavat varmasti ripeästi annoksensa.

Toisaalta huomasin yllelinkkaamassani Omakaupunki-palvelun Ichiban-arviossa myös aika monta alaspäin käännettyä peukaloa. Uskoisin niiden tulleen nimenomaan odottamisen tuottamasta mieliharmista, sillä annosten laatu on ainakin toistaiseksi ollut hyvä.

Uunisaaren rannassa

Helsinki kylpi tänään valossa. Talviaurinko veti ihmiset liikkeelle, ja Merikadun edusta kuhisi kävelijöitä. Uunisaareen kulki jono ulkoilijoita, jotka halusivat ihailla avointa horisonttia. Sinne menin minäkin.

Kuten yleensäkin, näkyi merellä kangastuksia. Kauimmaiset saaret näyttivät leijuvan ilmassa, vieläpä tuplaantuneena niin, että ne olivat pystysuunnassa symmetrisiä. En tiedä, millainen optinen harha tarkkaan ottaen on kyseessä, mutta siellä niitä leijui. Ehkä Fata Morgana?

Hauskinta Uunisaaressa oli kuitenkin avoimen veden ääni, kun meri huuhteli rannan jääkerrostumia. Muutamankymmenen metrin päässä avovedestä kulki kävelijöitä ihan tukevalla jäällä. Tallensin avoimen salmen oheiselle videolle.

Mistä viha kumpuaa?

Luin tänään uutisen ruotsalaisesta teinitytöstä Alexandra Nilssonista, joka tienaa blogillaan silkkaa rahaa. Jutussa Alexandra mainitsi, että hän on joutunut vihan kohteeksi.

Miksi ihmeessä pitäisi vihata ihmistä, joka on menestynyt oma-aloitteisuuttaan ja lahjakkuuttaan? Tällaiset ilmiöt saavat minut aina yhtä ymmälle. Miksi ihmiset eivät tunnista kateuttaan, josta tuossakin vihassa lienee kysymys?

Olen ilmeisesti naiivi. En silti hyväksy pahantahtoisuutta. Minun mielestäni sellaisesta on päästävä yli. On jokaisen asia tunnistaa pahantahtoisuus itsessään ja kitkeä se, tai ainakin hallita sitä.

Mutta itsensäkasvattaminenhan on vanhanaikaista, vai miten se nyt oli.

Ruoka- ja juomasähkeitä

Etelärinteen uutisia (sillä radioäänellä luettuna, jolla STT:tä aikoinaan luettiin).

Ravintola Teatteri on todettu melko hyväksi. Muutama vuosi sitten Teatteri petti lounastajan liian suolaisella ruoalla, mutta nyt maut maistuvat taas. Miljöötäkin on uudistettu, jottei hintojen korkeus niin tuntuisi. Riemastuttavinta Teatterin listalla on lauantai-iltapäivisin tarjottava aamiainen.

Yalumban Pinot Grigio on Etelärinteen uusi suosikkiviini. Samaan hengenvetoon on huomautettava, ettei muinaista suosikkia Lacrima Christia ole aikoihin nautittu. (Pitäisi kyllä.)

Omassa keittiössä on tehtailtu mustikkapiiraita yksi per viikko -tahdilla. Näin saadaan kontrolloitua, minkälajista rasvaa piiraaseen laitetaan. Kolesteroliarvot ovat edelleen tarkkailussa.

Etelärinteessä ei ole käyty sitten joulun. Suunnitelmissa on pakata eväät, ajaa Heinolaan ja yöpyä saunamökissä. Samalla kiitämme appivanhempiani tarkistuskäynneistä Rinteeseen.

Yes we can!

Tänään jätin hyvinalkaneen pilatesharrastuksen väliin, sillä nyt tulee televisiosta Obama!

Koivut hälyttävät apua

Täytyy ensi kesänä katsoa Etelärinteen koivikkoa ihan uusin silmin. Puut kuulemma hälyttävät apua linnuilta silloin, kun hyönteiset uhkaavat puita. Apua pyytävä koivu on vähemmän vihreä kuin lajikumppaninsa. Kaikkea tiede tietää!