Helsinki kylpi tänään valossa. Talviaurinko veti ihmiset liikkeelle, ja Merikadun edusta kuhisi kävelijöitä. Uunisaareen kulki jono ulkoilijoita, jotka halusivat ihailla avointa horisonttia. Sinne menin minäkin.
Kuten yleensäkin, näkyi merellä kangastuksia. Kauimmaiset saaret näyttivät leijuvan ilmassa, vieläpä tuplaantuneena niin, että ne olivat pystysuunnassa symmetrisiä. En tiedä, millainen optinen harha tarkkaan ottaen on kyseessä, mutta siellä niitä leijui. Ehkä Fata Morgana?
Hauskinta Uunisaaressa oli kuitenkin avoimen veden ääni, kun meri huuhteli rannan jääkerrostumia. Muutamankymmenen metrin päässä avovedestä kulki kävelijöitä ihan tukevalla jäällä. Tallensin avoimen salmen oheiselle videolle.
sunnuntai 15. helmikuuta 2009
Uunisaaren rannassa
Lähettänyt rinsu klo 16.21 0 kommenttia
Tunnisteet: Helsingin metkuja
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Mistä viha kumpuaa?
Luin tänään uutisen ruotsalaisesta teinitytöstä Alexandra Nilssonista, joka tienaa blogillaan silkkaa rahaa. Jutussa Alexandra mainitsi, että hän on joutunut vihan kohteeksi.
Miksi ihmeessä pitäisi vihata ihmistä, joka on menestynyt oma-aloitteisuuttaan ja lahjakkuuttaan? Tällaiset ilmiöt saavat minut aina yhtä ymmälle. Miksi ihmiset eivät tunnista kateuttaan, josta tuossakin vihassa lienee kysymys?
Olen ilmeisesti naiivi. En silti hyväksy pahantahtoisuutta. Minun mielestäni sellaisesta on päästävä yli. On jokaisen asia tunnistaa pahantahtoisuus itsessään ja kitkeä se, tai ainakin hallita sitä.
Mutta itsensäkasvattaminenhan on vanhanaikaista, vai miten se nyt oli.
Lähettänyt rinsu klo 18.59 3 kommenttia
Tunnisteet: luettua
lauantai 7. helmikuuta 2009
Ruoka- ja juomasähkeitä
Etelärinteen uutisia (sillä radioäänellä luettuna, jolla STT:tä aikoinaan luettiin).
Ravintola Teatteri on todettu melko hyväksi. Muutama vuosi sitten Teatteri petti lounastajan liian suolaisella ruoalla, mutta nyt maut maistuvat taas. Miljöötäkin on uudistettu, jottei hintojen korkeus niin tuntuisi. Riemastuttavinta Teatterin listalla on lauantai-iltapäivisin tarjottava aamiainen.
Yalumban Pinot Grigio on Etelärinteen uusi suosikkiviini. Samaan hengenvetoon on huomautettava, ettei muinaista suosikkia Lacrima Christia ole aikoihin nautittu. (Pitäisi kyllä.)
Omassa keittiössä on tehtailtu mustikkapiiraita yksi per viikko -tahdilla. Näin saadaan kontrolloitua, minkälajista rasvaa piiraaseen laitetaan. Kolesteroliarvot ovat edelleen tarkkailussa.
Etelärinteessä ei ole käyty sitten joulun. Suunnitelmissa on pakata eväät, ajaa Heinolaan ja yöpyä saunamökissä. Samalla kiitämme appivanhempiani tarkistuskäynneistä Rinteeseen.
Lähettänyt rinsu klo 17.23 0 kommenttia
Tunnisteet: ammattieväitä, juomapuoli