Lähiruokaa Pohjoismaista - Matias ja Michael reissaavat

Suosikkiruokaohjelmani Strömsö Mat med Michael ja Matias ilahdutti viimeeksi eilen. Jakson teemana oli Lofoottien vuohenjuusto. Lisäksi Michael kokkasi vuohenlihaa pannussa tunturissa. Edellisessä jaksossa kaksikko kalasti Lofoottien vesillä.

Hauskaa ohjelmassa on paikallisuus tai oikeastaan alueellisuus. Koko syksyn teemana on ollut pohjoismainen ruoka, joka on riittävän läheltä ollakseen hyvä vaihtoehto kaukomailta tuoduille elintarvikkeille. Ihan kaikkea kun ei Uudeltamaalta saa :-)

Ilman tällaisia ohjelmia en edes tietäisi, että on olemassa norjalaista vuohenjuustoa. Saisikohan sitä Suomesta?

Suoraan sanoen olisin valmis maksamaan aika paljon vain päästäkseni mukaan tuollaisille ruokaretkille. Kukahan alkaisi järjestää eksklusiivisia retkiä laatutuottajien tiloille? Haluan opastuksen, en satunnaista harhailua. Ja porukassa on hauskempaa kuin yksin.

Strömsö Mat kuitenkin loppuu. Toivottavasti Yle tajuaa jatkaa tätä hyvän tuulen ruokasarjaa. Mihin saan soittaa pyytääkseni jatkoa?

Paineilmalla halki, poikki ja pinoon

Sain juuri kuvaviestin. Siinä oli merkillisen näköinen metallinen härveli työpöydän päälle laskettuna. Ohessa oli ilahtunut teksti, jossa todettiin homman sujuvan hyvin.

Kuvaviestin tausta on se, että Mies osti aamulla halkaisu- eli klapikoneen. Tarkoitus oli päästä vihdoin pilkkomaan Etelärinteen tontilla lojuvia kaadettuja ja pätkittyjä koivunrunkoja. Sää on kuitenkin Etelä-Suomessa niin huono, ettei kannattanut lähteä sateeseen itseään kastelemaan. Nurmikin mutaantuu, kun siellä äijät rymyävät pöytineen, koneineen ja halkoineen. On parempi odottaa pikkupakkasia, kuten isäni kaikkitietävä ohje kuuluu.

Kummasti kone on kuitenkin käytössä. Mies on nimittäin siskonsamiehen luona halkomassa heidän puitaan piharakennuksen suojissa. On kyse avunannosta, jolla ystävät tasapuolisesti tekevät toistensa töitä. Kun ne paljonkaivatut pikkupakkaset tulevat, kaksikko siirtyy koneineen meidän maille.

Minä sen sijaan istun töissä, mutta sen verran on luppoaikaa, että sain tämän kirjoitettua ihan työajalla ;-)

Rauhallista joulua

Kirjat paikoillaan

Tässä hyllyt. Taitavat olla juuri niitä, joita tusla toivoo itselleen?

Paperiset ystävämme

Jotain vikaa on elämässämme. Saimme pari viikkoa sitten yhdeksän lisäosaa kirjahyllyyn, ja nyt ne kaikki ovat täynnä. Kirjoja ei kuitenkaan tämän ajanjakson aikana ole monta ostettu. Täyttyminen johtuu sen sijaan siitä, että keräsimme lattialla, pöydillä ja sängyn vieressä parvella lojuneet lukuesineet. Nyt ne ovat aakkosjärjestyksessä paikoillaan.

Mutta tulee ruskeasta puusta lämmin fiilis, ei voi muuta sanoa. Mennyt on kalpea olohuoneen seinä. Terve talvi, olen varustautunut. Tunnelma on oikea.

(Taaskaan eivät kuvat siirry Bloggeriin, joten saatte katsastaa kirjahyllyn toiste.)

Kinkkua vain jouluksi

Joka puolella tulvii ympäristöasiaa. Jopa viikonloppuna luetut paperiset Talouselämä ja Tekniikka&Talous kantoivat sanansensa kekoon.

Eniten leukani loksahti T&T:n äärellä. Uutispäällikkö Tomi Savolainen otti kantaa lihansyöntiin ja oli palauttamassa liharuoat juhla-aterioihin hintakeinoin. Tämä tietysti siksi, että lihantuotanto lisää kasvihuonekaasuja ja tuhlaa pinta-alaa. Karjan puhtaaksi rouskuttama niitty tuottaisi paljon papuja, joilla ruokittaisiin isompi ihmismäärä kuin sisäfileellä. Trendihän on ollut, ettei nirsolle gourmet-kansalle kelpaa kuin paras pala.

(Btw, juuri tätä kautta uusi Grotesk ilahduttaa tiedostavaa herkuttelijaa: Nyt-liitteen mukaan heillä ei ole sisäfilettä listalla lainkaan. Ruokiin käytetään halvempia ruhonosia. Oikein! - Paitsi että minä en saa syödä kuin rasvatonta lihaa :-(

Leukani loksahti siksi, että T&T on konservatiivisia diplomi-insinöörejä palveleva julkaisu. Jos sielläkin jo äänestetään jaloilla ekoruoan suuntaan ja vaaditaan maataloutta koskevaa ilmastosopimusta, olisi minunkin aika lopettaa lihansyönti. Olin aikoinani kymmenen vuotta sorkkaeläinlakossa, joten siinä mielessä asia ei ole uusi. Tässä muistuma siitä, kuinka ylipäätään päädyin pihvien pariin muutama vuosi sitten.

Toivon T&T:n viestin tavoittavan myös kotonamme luuraavan DI:n ajatukset.

Kakku kuohahti, uuni sotkussa

Oppia ikä kaikki. Olin juuri kirjoittamassa, että Becelin juokseva margariini on aiheuttanut meille kakkuongelmia, kun huomasin, ettemme itse ole lukeneet tuoteselostetta kunnolla.

Meillä on nimittäin pari kertaa paistumassa ollut kuivakakku kuohahtanut kunnolla, kerran jopa räjähtänyt uunin kattoon. Nämä tapaturmat ovat tapahtuneet kahdessa eri uunissa, joten laiteviasta ei ole kyse, varsinkaan kun muut uuniruoat onnistuvat.

Yhteistä tapauksille on ollut juoksevan margariinin käyttö. Siinä siis syyllinen, ajattelin, huono tuote!

Kunnon journalistina menin äsken tarkistamaan, mitä muovipullon kyljessä sanotaan. Kyllä, leivontaan. Miksi siis kakku nousee kummasti? Onko syy liian väkeväkätisen miehen, joka vatkaa taikinan mikroskooppisille kuplille?

Ei. Kun Becel-pullon kylkeä lukee tarkemmin, huomaa että leivontakäyttöä on tarkennettu: vuokien voiteluun. Ei siis kakkuihin? Mielenkiintoista.

La Cocina osaa jälkiruoat

Taannoinen La Cocinassa syöty illallinen oli komea joskin aika niukka. Eniten minua hämmensi kasvislisukkeiden puute. Alkupala voi toki olla pelkkää merenelävää pienin koristein (nam), mutta pääruoan lammas oli yksinään varsin yksioikoinen.

Aterian ehdottomasti paras osa oli jälkiruoka, jonka raikkaat maut ilahduttivat koko seuruetta. Lammas jakoi mielipiteitä, mutta tuoreet vadelmat eivät! Niistä pidettiin ehdoitta. Kaikissa jälkiruoan osissa oli elämystä kerrassaan. Edes kookososio ei ollut tunkkainen vaan virkistävä. Espanjalaiset jälkiruokaviinit eivät kuitenkaan tehneet vaikutusta - pitäydyn jatkossakin ranskalaisissa :-)

En nähnyt illallisen laskua, joten en tiedä, kuinka kallis La Cocina oli. Webistä selatut hintatiedot viittaavat siihen, etten ehkä ihan itse maksaisi siellä. Olin kyllä samalla aika hämmästynyt huomatessani, ettei La Cocina olekaan uusi. Luulin paikan tyhjyyden johtuvan tuntemattomuudesta, mutta kyllä hinta saattaakin olla se syy. No, toisaalta me olimme siellä alkuviikosta.

Olin hämmästynyt myös lukiessani paikkaa hehkuttavan mainostekstin. En todellakaan kiljunut innosta siellä, esimerkiksi palvelu oli hieman kolkon oloista. Mielestäni tarjoilijan antennit eivät toimineet aivan satasella. Aika hassuja keskusteluja jouduimme siellä käymään...

Klapitalkoot

Viime lauantaina taas retkeilimme mökille lounaseväiden kera. Mukana oli myös upouusi halkaisukirves. Pilkoimme kaadettuja puita.

En tiedä, paljonko järkeä oli kaadattaa kymmenisen puuta ennen varsinaista saunanrakennusta. Sen takiahan joka tapauksessa koivuja kaadetaan enemmänkin. No, saimme vanhoille herroille liikuntaa - isäni toimi metsurina ystävänsä kera. Me sitten kävimme karsimassa, sahaamassa ja pilkkomassa rungot edelleen isäni avustamana. Itse pääsin lähinnä pinoajan rooliin, mitä nyt myös siivosin etupihalle jätettyjä remonttijätteitä pois ennen paksumman lumen tuloa.

Emme kuitenkaan päässeet puusta pitkään, sillä mukana ollut sähkösaha ei jaksanut paksuja runkoja paloitella. Vaikka loput rungot sahattiin käsin (kyllä!), jäi pilkottavaa hurumycket. Totesimme, että klapikone on saatava. Se joko vuokrataan tai ostetaan. Koska puuta on tontilla paljon, ostaminen voisi olla järkevää.

Sahanpurua ja pikkuoksia jää väkisinkin nurmikolle, joten piha on keväällä pahannäköinen. Onko kenelläkään vinkkiä, mitä pihalle kannattaa tehdä? Haravoida heti lumien lähdettyä? Allahan on aika pitkäksi kasvanut nurmi, joten ihan helppoa ei siivoaminen ole. Ehkä purut hukkuvat ruohikkoon. Eniten harmia saattaa olla teräväkulmaisista lastuista. Ehkä ne pehmenevät talven aikana niin, etteivät ne kenenkään jalkaa riko.

Tässä komeita pöllejä ja talvinen tontti.

Uunihedelmät kuvissa

Vihdoin sain kuvia sisään Bloggeriin. Tässä uunihedelmät ennen ja jälkeen kypsennyksen. Jäätelö liittyi seuraan pöydässä.