Etelärinne

Väliaikainen kotimaamme Hollanti

2012-01-22T18:40:00.000+02:00

Kaunista ja viihtyisää.

Kasveja

2012-01-15T22:36:00.000+02:00

Tuollaisia kasvaa Välimeren rannoilla.

Väliaikoja

2012-01-12T12:49:00.000+02:00

Etelärinne on olemassa ja voi hyvin, tosin sitä hoitavat sukulaiset pääosan vuotta. Itse olemme edelleen Euroopassa, emmekä ihan heti ole palaamassa, se varmistui vastikää. Jos hyvin käy, saan keväällä aktivoitua ruoka-aiheen. Hyvää talvea! (Saatan lähiaikoina laittaa pari kuvaa nykyisiltä kotikulmilta.)

Hei hei kesä

2011-08-28T23:07:00.000+03:00

Makrolla jatketaan

2011-07-03T16:36:00.000+03:00

Kun nyt tuli löydettyä tuo lähikuvausominaisuus omasta kamerasta vasta kahden vuoden jälkeen (no enpä sitä varsinaisesti ollut etsinytkään), ohessa vielä muutama kuva, nyt tosin kotipihalta Englannista.

Juhannusrinne

2011-06-28T15:47:00.000+03:00

Juhannus Suomessa oli juuri niin kuin juhannukset Suomessa usein ovat: hieman sadetta, hieman paistetta, sauna, uusia perunoita ja graavikalaa. Uutuutena oli myös nostalginen kroketti. Sateettomina hetkinä otin kuvia Etelärinteen kasveista.

Ja toki mieltään voi lepuuttaa klassisessa järvimaisemassakin.

Kontrastia vihreyteen

2011-06-03T23:18:00.000+03:00

Etelärinne on läpeensä metsäisen vihreä muutamalla villivihanneksella höystettynä. Niinpä nämä englantilaispuutarhan näkymät ovat aikamoinen vastakohta meidän kesälomalle.

Viime kesän näkymiä

2011-06-02T01:42:00.000+03:00

Näytti niin pimeältä tuo joulukuva, että kaivoin viime kesän kuvista hieman täytettä tänne. Nämä kuvat näyttävät, mitä viime elokuinen myrsky teki tontilla.

Toivottavasti ei tule ihan samanlaisia myrskyjä tänä vuonna...

Vastakohta

2011-06-01T23:30:00.000+03:00

Nyt kun en saa kesäkuvia mökiltä, laitan joulukuvan! Oli tunnelmallinen joskin kylmä joulunaika.

Kaarnan kalaa

2011-05-24T00:08:00.000+03:00

Trendeihin tarttuvat myös ravintolakonglomeraatit. HOK-Elanto on lanseerannut Manskulle kivalle näköalapaikalla Vanhaa vastapäätä kotimaisuutta ja tapaksia yhdistävän Kaarnan. Selvä vastaus Juurelle ruokamielessä, nimi taas viittaa Kuurnaan. (En ole vieläkään käynyt Kuurnassa, asia täytyy korjata seuraavalla visiitillä, milloin se lieneekään.)

Kaarna oli täynnä torstai-iltana, ja pääosa asiakkaista oli naisia. Sisustus oli keskivertoravintolaa paljon kivampi, ja menu houkutteleva. Päädyin syömään ruiskuorrutettua siikaa, jonka mukana tuli perunamuhennos ja parsaa. Kala oli optimaalisen kypsää, ja suositeltu Yalumban luomuvalkkari istui kokonaisuuteen täydellisesti. Seuralaiseni totesikin tarjoilijalle: "Ja tässä näemme tyytyväisen asiakkaan."

Useampi ravintola saisi sijaita toisessa kerroksessa. Kaupunki on erinäköinen muutamastakin metristä katutasoon verrattuna. Ahdasta Kaarnassa kuitenkin oli, koko ajan varoin takanaistujaa, joka tuntui olevan töytäisyetäisyydellä. Mutta menen toistekin.

Valitettavasti ruokakuva on epätarkka, kännykuva nääs, mutta näette värit! Nam.

Kuka tuntee isomaltsan?

2011-05-23T13:53:00.000+03:00

Kävin Suomessa työasioissa viime viikolla. Mukana Englantiin tulikin kaikenlaista, mm. Marimekon pöytäliina kiitoksena puheenvuorosta ja Sate Herkkutuotteen tyrnimarmeladia ihan muuten vaan lahjana. Kouvolan lakritsat syötiin jo hotellissa.

Ruokamaisin lahja lienee kuitenkin Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja (2010), joka tukee mukavasti jo virinnyttä kiinnostusta luonnonruokaan. Kirjassa on paljon ohjeita, jotka vievät uusille suunnille. Törmään kuitenkin samaan ongelmaan kuin ennenkin villivihannesten kanssa. Mistä ihmeestä tiedän, onko kasvi varmasti the kasvi? Varsinkin jos käsketään käyttää kasvin versoja, voin olla varma, ettei tunnistamisapua saa kirjoista, joissa yleensä on aikuisen kasvin kuva. Jos samalla vielä korostetaan, että on olemassa samannäköisiä erittäin myrkyllisiä lajeja, voitte olla varmoja, etten koske kasviin enkä ohjeeseen.

Hei, maaseutuammattilaiset, voisitteko järjestää tunnistuskursseja edistyneille? Nokkonen, horsma ja voikukka sujuvat jo. Väinönputki ja isomaltsa eivät.

Villiyrttikeittokirjaa on esitelty jo viime kesänä Sillä sipulissa.

Rinne tehokäyttöön

2011-05-16T23:41:00.001+03:00

Saunan rakentamisen jälkeen Etelärinteen tontti oli aika rapainen. Nurmi oli paikoin mennyttä, mutta pahinta oli töyssyinen jyrkkä osuus aivan saunan edessä rannan puolella. Se oli ison kaivinkoneen jäljiltä, eikä tekijää ollut kiinnostanut sievistellä. Ammattitaitoinen puutarhuri olisi enemmän kuin tarpeen.

Kyselimme projektiin paikallista tekijää, mutta sitten kun tarjous vihdoin saatiin (meni vain 10 kuukautta), se osoittautui mahdottomaksi. Noin sadan neliön tasoittaminen, mullan ajo ja levittäminen sekä nurmen kylvö olisi maksanut kolmisen tonnia.

Rinne on siis edelleen rapainen.

Vaihtoehto B:n mukaan tasoittaisimme rinteen itse. Onneksi tuli parempi idea - olisihan kivisen savimaan tasaaminen käsin aika raskasta, puhumattakaan mullan levityksestä. Nyt rinteeseen tulee viljelylaatikoita. (Nyt on kyllä liioittelua, joskus tulee.) Ne porrastetaan, ja kuhunkin väliin tulee pieni polku. Laatikkoryhmien väliin rakennetaan portaat saunasta rantaan.

Laatikoissa kasvaa sitten aikanaan yrttejä, salaatteja, kaaleja, kenties jopa perunaa. Sekaan laitetaan myös syötäviä kukkia. Nokkonen kasvakoon edelleen muualla.

Ylijäämävihanneskeitto

2011-05-13T20:32:00.000+03:00

Linnut laulavat, ajoittain kuuluu ohimenevän auton surahdus. Lepään yläkerrassa avoimen ikkunan äärellä, sillä nyt on viikon tyhjin hetki. Söin juuri improvisoidun kasviskeiton. Siihen kului muutama porkkana, sellerinvarsia ja sipuli. Makua tuli paprikasuikaleista ja kasvisliemestä. Ei muuta. Yksinkertainen ruoka, jolla sai ajatukset nälästä muualle. En ikinä olisi alkanut toteuttamaan moista reseptiä, jos siis jossain moinen resepti olisi ollut, mutta tämä perustuikin siihen, mitä kaapissa oli.

Unohdin hakea basilikankin ulkoa. No sitä oli eilen kaikissa aterioissa.

Huomenna on fiesta. Iso vihreä salaatti, ehkä paahdettuja kasviksia, uusia perunoita, cheddaria ja valkoviiniä. Voi olla, että on myös uunikalaa tai pannulla kypsennettyä peuraa. Sen päättää tänään matkalta saapuva valtavirtasyöjä. Itse unohdan proteiinit liian vähälle yksinkeitellessäni. En myöskään osta tuoreita marjoja, vaikka pieni mustikkakuuri tekeekin hyvää vatsalle ja mielelle.

Ajattelin lähipäivinä kirjoitella hieman ruoan historiasta, sillä hankin vastikää aiheesta uuden kirjan. Kirja on tosin paljon puisevampi kuin odotin. Sillä on myös mielenkiintoinen tekijä, sillä hänestä ei juurikaan löydä tietoja. Opus on kirjoitettu ennen nykyistä ruokakirjabuumia, eikä uusikaan painos ole saanut markkinointiosastoa panostamaan tekijäesittelyyn. Edes Wikipedia ei valaise tietämätöntä. Mutta tästä siis myöhemmin, ei nyt.

Viikonloppuja!

Tilinavaus

2011-05-09T22:05:00.000+03:00

Marraskuun 23. 2009 kirjoitettu toiseksi edellinen blogiposti yrittää olla kovastikin pirteä olosuhteisiin nähden. Pari viikkoa aiemmin oli suvussa kuolemantapaus, joka puhalsi ilon varsin kauas monen elämästä. Itse päätimme selviytyä surusta tekemällä kauankaivatun elämänmuutoksen. Mies alkoi etsiä töitä ulkomailta. Itse valmistauduin irtisanoutumaan ja hankkimaan uuden elannon. Minun työni ei olisi meitä mihinkään siirtänyt, sen verran kotimainen "toimiala" oli kyseessä.

Tammikuussa nappasi - saimme puhelun, jossa ehdotettiin muuttoa Englantiin. Huhtikuussa 2010 muutimme Britanniaan, ja täällä ollaan!

Tämä blogi jatkaa edelleen ruoka- ja juomapainotuksin, joskaan varsinaista ruokablogia tästä ei tule. Kävin eilen selaamassa muutaman tutun blogin, ja lajityyppi on selvästi muutamassa vuodessa vakiintunut hyvin kuvattujen taidokkaiden aterioiden esittelyyn. Itsellä ruoanlaitto on jäänyt paitsioon, koska on niin paljon muuta tehtävää. Harrastukseni menevät sykleissä, ja uskon kokkailun nousevaan pintaan parissa vuodessa. Toki syömme hyvin, mutten lähtisi esittelemään reseptejä juuri nyt.

Etelärinne keskittyy myös kuvaamaan Etelärinnettä eli mökkiämme, joka on ahkerassa käytössä, vaikkemme itse sinne pääsekään kuin pari kertaa vuodessa. Appivanhemmat viettävät siellä aikaa läpi vuoden, ja veikkaan pihapiirin olevan komeammassa kunnossa kuin koskaan! Kuvia on niin viime kesältä kuin joululta, ja lisää tulee kesän aikana.

Uusia suunnitelmiakin on. Rakentaminen pysyy siis tapetilla ellei nouse ykkösaiheeksi. Myös luonto saattaa nousta aiheisiin. Ehkä maaseutukin. Riippuu paljon siitä, missä asumme, ja sitähän ei voi koskaan tietää ;)

Yllätys!

2011-05-08T20:43:00.002+03:00

Hei vaan kaikki uskolliset lukijat. Puolentoista vuoden hiljaisuus loppui nyt. Maaseutuelämä remontteineen ja ruokineen saa taas kirjallisia muotoja. Nyt juuri en sano muuta kuin että melkomoisia mullistuksia on tapahtunut. Etelärinne voi kuitenkin hyvin, kuten kuvasta näkyy. Kuva tosin on joululta, joten tunnelma on melko lailla väärä tähän hetkeen.

Viherpirtelöä

2009-11-23T20:56:00.003+02:00

Syksy on ollut valtavan raskas. Mutta ei siitä sen enempää. Käänne on nimittäin löytynyt. Tapasin tänään entisen työkaverin, joka myös on vaihtamassa elämänsuuntaansa, tosin ilmeisesti onnistuneemmin kuin minä ;)

Lounastimme yhdessä Hima&Salissa. Tulin siinä valittaneeksi aamu-unisuutta ja yleistä lamaannusta. Hyvä että valitin. Hänellä oli nimittäin varsin helponkuuloinen keino pirteämpään elämään, nimittäin viherpirtelöt. Ystävä herää nykyään ennen kellonsoittoa, eikä siihen tarvita muuta kuin juoma, jossa yhdistetään hedelmiä tai marjoja jonkin tummanvihreän kanssa.

Kokeilimme tätä heti kotona. Join viisi minuuttia sitten raikkaan lasillisen mustikka-salaatti-omena-banaani-murskaa. Ja heti tekee mieli lisää. Oli nimittäin todella hyvää. Mielenkiinnolla odotan aamua, huomenna kun on vielä erityisen aikainen herätys ja pitkä päivä, jonka päätteeksi esiinnyn hermostuttavan suurelle yleisölle. Ehkä näillä eväillä selviää hyvin. Aamulla aion nimittäin siemaista toisen viherpirtelön.

Lisää viherpirtelöreseptejä on Ilon Pisara -blogissa. Riemastuttavaa, että voin ensi kesänä käyttää metsän ja pihan vihreitä antimia - nokkosta, koivua, herukanlehtiä ja voikukkaa. Kaikki kokeilemaan!

Kaskinauriita nam

2009-10-18T16:46:00.003+03:00

Kävin eilen Herttoniemessä, ja piipahdin Herttaan. Siitähän tulee lähikauppamme taas ensi syksynä, jolloin pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. Tavallaan siis etukäteen fiilistelin siellä, onhan tarjonta nykyisiä lähikauppoja huomattavasti parempi.

Vihannesosastolla oli tarjolla nauriita. Pussin päällä lukee Kaskinauris, ja pakkaaja on Isokaski Oy. Valitettavasti heidän sivunsa ovat kesken, joten en saa selville, kasvavatko nauriit todellakin jollain kaskimaisella tavalla vai onko nimi vain viittaus menneeseen. Nauriitahan kasvatettiin nimenomaan kaskipelloissa suomalaisten raivattua peltoa metsiin.

Soitin juuri isälleni, ja kerroin nauriiden saatavuudesta. Hän kun aina muistelee lapsuutensa naurisherkkuja, siis hiilloksella haudutettuja nauriita ja perunoitakin. Eilen valmistinkin kokeeksi yhden kakluunissa. Pakkasin nauriin folioon ja nakkasin vielä punaisen hiilloksen laidalle. Ensimmäisen puolen tunnin aikana muistin käännellä sitä, mutta sitten se vain unohtui kuumaan tuhkaan. Mutta hyvää tuli! Mies toimi koehenkilönä ja söi elämänsä ensimmäisen haudutetun nauriin ja oli niin tyytyväinen, että syönee seuraavatkin :)

Vihdoin täällä, elossa

2009-10-04T21:16:00.004+03:00

Huuh, onpa kulunut aikaa. Ja kyllä on tapahtunutkin kaikenlaista. Olemme maalanneet vuosi sitten valmistuneen saunan, avanneet päämökin lattian alapohjan kuntoa tutkiaksemme, raivanneet Etelärinteen rantoja, ja teettäneet päämökin ympärillä maanvaihdon, patolevytyksen, salaojituksen ja sokkelin slammauksen. Rahaa ja aikaa on mennyt. Myös hermot menivät muutamaan otteeseen :)

Erityisen tehokkaasti hermot pamahtivat viikko sitten, jolloin otin kaksi nukkumispäivää. Suomeksi sanottuna sain diagnoosiksi työuupumuksen (Z73), jonka hoidin nukkumalla. Kovin paha uupumus ei siis ollut, kun kaksi päivää riitti palautumiseen. Se ei myöskään johtunut Etelärinteesta, joskin kaikenlainen keskeneräisyys on todella rasittavaa. Ihan johtui töistä, joita äskenkin naputtelin yhden Powerpointin verran. Tosin hieman tuntuu siltä, ettei kovin vakaalla maaperällä olla, jos unettomuus edelleen vaivaa ja muisti pätkii.

Mutta eilen tunsin, että ainakin Etelärinteessä olemme voiton puolella. Mökin sisäilma on korjaantunut. Siihen auttoi viimeisin mullistus eli maa+pato+salaoja-yhdistelmä. Tämän jälkeen kaikki on kosmetiikkaa. Aloinkin heti miettimään mökkikeittiön toimintoja. L-keittiö oranssein kaapinovin! Ei mitään ökyä vaan ihan perus-IKEAA todennäköisesti.

Ja sauna toimii hyvin. Olen hiljalleen mieltynyt saunomiskonseptiin, siis siihen että istutaan kuumassa huoneessa. Kyllä siinä on puolensa.

Mutta pihamaa on mullin mallin. Salaojittajat kun availivat nurmea varsin laajalti. Laaja tasainen nurmikko on kuin perunamaa sadonkorjuun jälkeen. Siinä sitä on ensi kesälle puuhaa.

Kuukausi maalla

2009-07-25T15:16:00.004+03:00

Eilinen perjantai oli viimeinen varsinainen lomapäivä, ja huomenna ajamme kaupunkiin. Olemme viettäneet Etelärinteessä neljä viikkoa, ja kevyesti jatkaisin oleskelua täällä, vaikka työtahti onkin välillä ollut tosi kova. Itse asiassa remonttitaitoisempi puolisko tekee paraikaa töitä ylämökissä. (Sauna on nykyään alamökki.)

Loman parhaita hetkiä tiiviisti:
eläimien bongaus
uiminen
ulkona syöminen (kirjaimellisesti)
omat ahomansikat
sukulaisten ja ystävien visiitit tänne
Sysmän suvisoiton Bird elää -ilta
asunnon osto ihan sivumennen :-)

Saunan maalaaminen ja terassin öljyäminen oli antoisaa, joskin raskasta. Viimeviikkoinen ukkosmyrsky oli räväkkä kokemus, joskaan en toivo, että samanlaisia on usein. Miehen saama jättiläishauki oli ruokapuolen kohokohta. Runsaassa voissa paistetut viipaleet olivat mainioita.

Surkeinta on se, etten ehtinyt maalata öljyllä lainkaan. En vain pysty irrottautumaan muusta menosta, siis alkaa leikkiä taiteilijaa, kun muut pakertavat nurmikon leikkuun, lattiankorjauksen tai muun vastaavan parissa. Ai niin - uusi Husqvarna on suosikkini! Ostimme leipämoottorilla käyvän pienen ruohonleikkurin, jonka melu ei häiritse ja joka ei kuluta fossiilisia luonnonvaroja. Koskaan ennen en ole nauttinut nurmikonleikkuusta. Nyt se on kuin leikkiä. Huskis on niin kevyt.

Tuorein lajibongaus on ukkoetana. En saa kuvaa ladattua, koska yhteydet ovat niin kehnot... Otus oli viisitoistasenttinen ja sen verran eksoottinen, että oli pakko tarkistaa otuksen tiedot Wikipediasta. En ole moisia tiennyt olevankaan, mutta ukkoetanat viihtyvät nimenomaan metsissä.

Uusi koti

2009-07-17T22:14:00.005+03:00

Olemme vuoden alusta asti metsästäneet asuntoa. Mitään kiirettä ei ole ollut, joten emme ole tarttuneet mihinkään, mikä ei tunnu omalta. Välillä uskoin, että olemme liian nirsoja. Sitten ajattelin, että olemme liian pihejä, koska hävisimme tarjouskisoja muille ostajille.

Tiistaina teimme tarjouksen omintakeisesta, tunnelmallisesta - ja melko huonokuntoisesta asunnosta. Tarjouksen jättämisen jälkeen jo hirvitti. Mitähän tuli ostettua?

Tarjous meni läpi. Nyt katselemme pohjakuvaa, ja tajuamme ostaneemme aarteen.

Kolme hyvin lyhyttä ravintola-arvostelua ja hauki

2009-07-11T16:24:00.006+03:00

Ravintola Olo: aivan ihastuttava. Yllätyksellistä ja nautinnollista ruokaa, hyvä palvelu, ihana miljöö. Suosikki- ja suosituslistani top kolmessa. Sisäpihalla sijaitseva terassi vielä katsastamatta.

Tänään korkattu Salutorget: komea historiallinen miljöö, huippusijainti Kauppatorin kupeessa. Ruoka taitavasti tehtyä ja kauniisti aseteltua mutta uitettu voissa. Liian raskasta makuuni. Kalliinpuoleinen varsinkin laatuunsa nähden - yksi pääruoka näkyi olevan yli 30 euroa, ja hummeriannos maksaa viitisenkymppiä.

Len's Keishoku Bar: hyvää ja kaunista sushia. Harmi, ettei paikka ole auki iltaisin (paitsi perjantaisin).

Muutoin olemmekin nauttineet pääasiassa mökkiruokia Etelärinteessa. Miehen kalastama jättiläishauki kruunasi viime viikon. Se jää varmaan mieleen pitkäksi aikaa.

Pieni kesäruokavinkki

2009-07-05T16:56:00.006+03:00

Lomalla pääsee sopivan vähällä keittiössä, kun tekee illalla niin paljon ruokaa, että siitä saa lounaaksi salaatin. Esimerkiksi grillattu kana ja vihannekset sekä kylmät uudet perunat ovat hyvä pohja ruokaisalle salaatille. Sitruunamehu ja öljy höystävät kokonaisuuden. Nam.

Täydellinen lomapäivä

2009-06-28T13:56:00.002+03:00

Aurinko on paahtanut Etelärinnettä juhannuksen jälkeisen viikon. Eilinen sade teki nurmelle vain hyvää. Nyt paistaa taas, ja vesi on rannassa reilusti yli kaksikymmenasteista. Kävin juuri heittämässä talviturkin, eikä tehnyt tiukkaakaan.

Eilen aloitimme lomamme. Ensi töiksemme otimme kunnon päiväunet. Täällä on niin hiljaista, että nukkua hurautimme pitkälti yli kaksi tuntia. Näin myöhästyimme Sysmän Suvisoiton jazzkonsertista hieman. Pääesiintyjän Jukka Perkon kyllä näimme, ja lämppäri-Claesin keikasta pitkän pätkän.

Konsertti pidettiin Sysmän VPK:n lavalla. Paikka oli oikein sympaattinen ja tunnelma intiimi. Perkon iso yhtye sai aikaan mahtavan tunnelman Charlie Parker -klassikoineen. Tosin yleisön keski-ikä oli varsin korkea. Onkohan se koko tapahtuman luonne? Se nähdään keskiviikkona, jolloin ajamme Sysmän kirkkoon kuuntelemaan Toni Edelmannin säveltämiä lauluja.

Tänään saamme heti loman alkajaisiksi vielä yllätysvieraita. Veljeni poikineen (1 kpl) saapuu kohta. Sauna lähtee lämpiämään heti, kun näppini irtoavat koneelta ja menen sytyttämään tulet.

Nyt Etelärinne on vihdoin siinä käytössä, johon se hankittiin.

Pieni remonttihistoriikki

2009-06-08T18:55:00.005+03:00

Kun ostimme Etelärinteen, meille kerrottiin mökkiin tehdyn lattiaremontti. Alapohja oli homehtunut ellei lahonnut, ja koko lattia oli tehty uudelleen. Tosin kylpyhuoneen osalta homma oli mennyt mönkään, minkä huomasimme aika pian. Se vaati välitöntä korjausta.

Viime kesänä katselimme nurkkia sillä silmällä - jotain muutakin saattoi olla pielessä. Luottamus myyjään ei ollut suuri, varsinkin kun kävi ilmi, että kattokin oli tuottanut ongelmia. Keittiön nurkka päätyi epäilyksen alle. Asialla ei kuitenkaan ollut kiire.

Kuluneena viikonloppuna avasimme nurkan. Lattiavillat olivat aivan kuivat, mikä oli suuri helpotus. Ainakaan viime vuosina ei ollut vesi mennyt yläkautta sisään. Villojen sivusta löytyi kuitenkin odotettu temppu: muutama mustunut hirrenpätkä. Edellinen omistaja ei ollut kengittänyt pehmenneitä hirsiä remontin yhteydessä vaan rakentanut uuden lattian tuhojen päälle.

Koska vettä ei enää rakenteissa ole, ei laho ollut edennyt. Sen verran puu oli kuitenkin aikoinaan pehmennyt, että keittön kulmassa oleva rakenteiden tukipiste oli pettänyt. Hirret alkoivat tuosta kohtaa painua alemmas. Siksi lattia oli kalteva. Siksi keittiön oviaukkoon oli tehty uusi palkki! Tukipistettä oli muutettu. Sisustustempulta näyttänyt ratkaisu liittyikin isompaan asiaan.

Olimme jo etukäteen kertoneet luottorakentajallemme, että lattia avataan nyt. Hän tuli paikalle sunnuntaina ja kertoi hyvät uutiset. Yhden hirsistä voisi veistää siistiksi. Yksi tai kaksi kengitettäisiin. Iisi piisi.

Todellinen ongelma on kuitenkin talon alla. Kostea ilma kondensoituu alapohjaan syksyisin ja keväisin. Alkaa muodostua homerihmastoa. Sitä näkyi uuden lattian pohjassa. (Nyt siis oletan, että rossipohjan laudat on vaihdettu remontissa ;-) Se on vanhaa lahoa hankalampi asia, koska se aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Istuimme terassin portaille miettimään. Ajattelimme hankkia alapohjaan tuulettimen ilmaa vaihtamaan. Näinhän maallikko ajattelee. Mutta onneksi nykyään on internet. Eilen opimme, että lisätuuletus vain lisää kosteutta. Tietenkin. Kosteushan tulee ilmasta. On siis hankittava ilmankuivain.

Ratkaisu on Kryothermin maahantuoma laite, joka talon alla kulkevine imuputkineen poistaa kosteutta. Sillä tavoin on pelastettu muun muassa historiallisia rakennuksia, eräs suomalainen kirkkokin. Sillä tavalla korjataan Etelärinteen liian matalaksi rakennettu alapohja. Jes.

Tämä on todella helpottavaa. Näillä näkymin ei tarvitse alkaa miettimään mitään isoa remonttia. Minähän olen jo ajoittain manannut rakennuksen ongelmineen todella lyhytikäiseksi. Alkanut kosteusongelma - samanlainen joka jo kerran tuhosi lattian - saadaan pysäytettyä, jopa poistettua kokonaan. Eläköön insinööritiede. Voimme keskittyä pihanlaittoon, sisustamiseen ja kokkaamiseen.

Näkymiä

2009-06-07T22:12:00.002+03:00

Kuluneena viikonloppuna Etelärinteessä näkyi
- kymmenen kuikan jengi kalastamassa lahdella
- viimekesäinen remonttireiskamme tutustumassa uuteen projektiin
- meille yllätykseksi siivottu varasto (kiitos taas anoppi!)
- kukkivia ahomansikoita
- käsinkirjoitettu varoituskyltti, jossa neuvottiin varomaan tielle harhautuvia kurjenpoikasia

Keksibileet

2009-06-03T21:17:00.003+03:00

Carr's Table Water keksit ovat paheeni. Syön niitä paraikaa rohmakaupalla. Juhlin samalla sitä, että olemme juuri päättäneet tarjota kohtalaisen summan rahaa Kallion ytimessä sijaitsevasta asunnosta. Sekään ei silti takaa, että saamme kyseisen asunnon. Olemme viime viikkoina hävinneet tarjouskilpailuja, koska emme halua ylittää kohtuullisen asuntolainan määrää. (Tai siis minä en halua :-)

Näin saattaa siis käydä: muutamme rakkaasta Viiskulmasta Linjoille.

Villivihanneksia, vihdoin

2009-05-25T23:15:00.003+03:00

Katselin helatrorstaina Etelärinteen kasvustoa sillä silmällä. Nokkostenversojen lisäksi tarjolla oli horsmaa, joka oli juuri oikeassa mitassa. Niin ennakkoluuloinen kuitenkin olin, etten alkanut kokeilemaan. Olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut joku kokenut villivihannesten laittaja matkassa. (En tosin taida edes tuntea ketään sellaista.)

Tilanne korjaantui yllättäen tänään. Olin juhlissa, joissa koko illallinen perustui villivihanneksiin. Sain siis horsman lisäksi väinönputkea, takiaisenjuurta ja nokkospestoa. Kerrassaan mahtavaa. Maut olivat todella vihreitä. Eivät ne mitään extreme-gourmet'ta olleet, mutta hyvä johdatus uudenlaiseen lähiruokaan.

Jännittävää oli myös maistaa viininversoja. Kyse on oikeasta viiniköynnöksestä, joka kasvaa itäisellä Uudellamaalla. Kasvin lehdistä oli tehty kääryleitä, joissa oli paputäyte. Parasta näissä ruoissa oli palkinnoksi saatu kevyt mutta kylläinen tunne.

Nyt voin jatkossa tuntea huonoa omaatuntoa mustikoiden poimimatta jättämisestä JA hukatuista horsmanversoista ;-)

Keväisiä teemoja

2009-05-24T19:07:00.005+03:00

Harrastin nuorena jonkin verran kirjoittamista. Tuohon aikaan pusersin sanoja paperille, en blogiin. Tavoitteena oli taiteellinen elämys ;-) Jos edelleen harrastaisin moista, kirjoittaisin novellin teräväkyynäspäisestä naisesta. Muistatte varmaan kaikki koulusta sen tyypin, joka kolhi kavereitaan vain saadakseen pallon käsiinsä koriskentällä? Sama tyyppi yleensä taivutteli muiden puheet siihen malliin, että hän itse näytti puhtoiselta pulmuselta, joka vain haluaa yleistä hyvää. Joidenkin mielestä tällainen ahne minäkeskeisyys tuottaa tervettä kilpailua, mutta en ihan ehkä allekirjoita kaikkia nykyisiä kehityskulkuja.

Noh. Mökillä sen sijaan on siirrytty talvikaudesta kesään kertaheitolla. Tönö on siivottu, piha raivattu melkein kokonaan viimevuotisista rakennustarvikkeista ja hankintasuunnitelmia tehty. Ennen kaikkea on myös saunottu. Ja helatorstaina näin kaksi kuhankeittäjää koivun latvaoksissa. Mahtavaa.

Voihan Dallmayr!

2009-04-15T20:43:00.005+03:00

Ostin vuosi sitten työmatkalla Frankfurtin kentältä superhienoa Dallmayr-suklaata. Toisessa levyssä oli mausteena rouheista chiliä, toisessa minttua. Kotiintultuani laitoin pussukan sivuun sopivaa hetkeä varten.

Toissailtana mieheni tutki erästä laatikkoa etsiessään muistitikkuaan. Mitäs nämä ovat? hän kysyi. Minun matkatuliaiseni, vastasin.

Olin unohtanut ne. Suklaiden parasta ennen -päivämäärä oli viime elokuussa. Ihan hyviä ne kyllä edelleen ovat :-) Chililevyssä on enemmän chiliä kuin missään suklaassa aiemmin. Suosittelen.

Asunnonvaihtoviikot

2009-04-14T20:57:00.003+03:00

Aika paljon vapaa-aikaa on viime aikoina käytetty niin asuntoilmoitusten lukemiseen kuin asuntonäytöissä käymiseenkin. Osaamme käytännössä ulkoa 001** ja 002** postinumeroalueiden tarjonnan. Myös 005** on koluttu.

Joku jo kommentoi, että taasko. Miten niin taas? Tähän vuokra-asuntoon tultiin väliaikaisin aikein yli kaksi vuotta sitten. Kun oma myytiin ja tehtiin hieman mökkiostoksia, tiedettiin että talouden taantuessa lähdetään kotiostoksille.

Nyt saattaa toki olla hieman liian aikaista - loppukesästä voisi olla halvempaa. Joidenkin skenaarioiden mukaan talous ei nouse edes parissa vuodessa, vaan ryvemme taantumassa kauan. Tällaisten mallien mukaan emme kuitenkaan ala omaa elämäämme suunnittelemaan, niin järkevää kuin se saattaisi ollakin. Elääkin täytyy.

Ongelmia asunnon etsintään on antanut nykyinen koti. Tämä on niin ihana, ettei yhtä hyvää tunnu löytyvän. Ei siis meidän budjetillamme. Haluaisimme tilaa yli 65 m2. Mitä enemmän yli, sen viihtyisämpää, joskaan kaksi aikuista ei tarvitse mitään jättilukaalia. Mutta valoa pitää olla ja kunnon keittiö. Näköalakaan ei haittaisi.

Nyt kiikarissa on vajaa 90-neliöinen remontoitu kolmio. On parveke, osittainen merinäköala, tilava keittiö ja paljon seiniä maalausten taustaksi. Taloyhtiöön tulee lähivuosina putkiremontti, mikä tietysti on kamalaa sitten aikanaan - mutta näkyy hinnassa nyt. Ainakin se näkyy tarjouksessa, jonka näillä näkymin jätämme huomenna.

Jos asiat menevät mutkitta, asumme kesällä hieman kauempana Viiskulmasta... Nyyh? Ihanaa? Ihana voittaa.

Kevät kertaheitolla

2009-04-11T14:48:00.005+03:00

Kävelin tänään Merikadulle Carusellin kupeeseen. Sen tiesin, että jäät ovat lähteneet. Sitä en tiennyt, että käynnissä oli jo pienimuotoinen purjehduskilpailu. Radio-ohjattavat purjeekkaat siellä kurvailivat vaiteliaiden punahaalaristen miesten ohjaamina. (Jos kiinnostaa tällainen harrastus, voit koota paattisi itse.)

Yhtä yllättynyt olin siitä, että Karusellin edessä oli mansikoiden myyntipiste. Espanjalaisia tietty. Uusia perunoita oli myös, Italiasta. Jäätelökioskikin oli jo toiminnassa. Missä välissä tuli kevät? Mulla on edelleen toppatakki käytössä.

Tai ei ole enää. Heti kotiin tultuani löin takin koneeseen. Se menee talviteloille pesun jälkeen.

Ichiban myy mukaan - hitaasti

2009-03-04T21:03:00.004+02:00

Olin viime perjantaina yllättäen ennaltaviisas ja soitin Kampin Ichibaniin tilatakseni sushisetin mukaani. Tilaaminen toki onnistui, ja menin paikalle sovittuun aikaan. Sushit eivät kuitenkaan olleet valmiit. Jouduin odottelemaan ylimääräisen vartin, ja siinä samalla seurailin tilannetta.

Keittiössä hääräsi viisi kokkia kasaamassa kovalla kiireellä annoksia. Itse ravintolassa istui kaksi ihmistä. Kaikki sushi tehtailtiin ennalta tilattuihin take away annoksiin. Muutama asiakas yritti tulla syömään, mutta heille kerrottiin, että annos valmistuisi vasta tunnin kuluttua. Useimmat kääntyivät pois.

Ichibanille on käynyt hassusti. Hyvä sijainti tuottaa paikalle paljon annoksia mukaansa noutavia asiakkaita, mikä vie kokkien kaiken ajan. Samaan aikaan sali on tyhjä. Paremmat tuotot he saisivat, jos koko tila olisi keittiötä ja sesonkihetkenä voitaisiin näin myydä vielä enemmän. Nythän menetettiin monta asiakasta tunnin odotusajan takia. Toisaalta vauhti oli kova, ja pahimman noutoruuhkan mentyä paikallaolijatkin saavat varmasti ripeästi annoksensa.

Toisaalta huomasin yllelinkkaamassani Omakaupunki-palvelun Ichiban-arviossa myös aika monta alaspäin käännettyä peukaloa. Uskoisin niiden tulleen nimenomaan odottamisen tuottamasta mieliharmista, sillä annosten laatu on ainakin toistaiseksi ollut hyvä.

Uunisaaren rannassa

2009-02-15T16:21:00.004+02:00

Helsinki kylpi tänään valossa. Talviaurinko veti ihmiset liikkeelle, ja Merikadun edusta kuhisi kävelijöitä. Uunisaareen kulki jono ulkoilijoita, jotka halusivat ihailla avointa horisonttia. Sinne menin minäkin.

Kuten yleensäkin, näkyi merellä kangastuksia. Kauimmaiset saaret näyttivät leijuvan ilmassa, vieläpä tuplaantuneena niin, että ne olivat pystysuunnassa symmetrisiä. En tiedä, millainen optinen harha tarkkaan ottaen on kyseessä, mutta siellä niitä leijui. Ehkä Fata Morgana?

Hauskinta Uunisaaressa oli kuitenkin avoimen veden ääni, kun meri huuhteli rannan jääkerrostumia. Muutamankymmenen metrin päässä avovedestä kulki kävelijöitä ihan tukevalla jäällä. Tallensin avoimen salmen oheiselle videolle.

Mistä viha kumpuaa?

2009-02-08T18:59:00.003+02:00

Luin tänään uutisen ruotsalaisesta teinitytöstä Alexandra Nilssonista, joka tienaa blogillaan silkkaa rahaa. Jutussa Alexandra mainitsi, että hän on joutunut vihan kohteeksi.

Miksi ihmeessä pitäisi vihata ihmistä, joka on menestynyt oma-aloitteisuuttaan ja lahjakkuuttaan? Tällaiset ilmiöt saavat minut aina yhtä ymmälle. Miksi ihmiset eivät tunnista kateuttaan, josta tuossakin vihassa lienee kysymys?

Olen ilmeisesti naiivi. En silti hyväksy pahantahtoisuutta. Minun mielestäni sellaisesta on päästävä yli. On jokaisen asia tunnistaa pahantahtoisuus itsessään ja kitkeä se, tai ainakin hallita sitä.

Mutta itsensäkasvattaminenhan on vanhanaikaista, vai miten se nyt oli.

Ruoka- ja juomasähkeitä

2009-02-07T17:23:00.003+02:00

Etelärinteen uutisia (sillä radioäänellä luettuna, jolla STT:tä aikoinaan luettiin).

Ravintola Teatteri on todettu melko hyväksi. Muutama vuosi sitten Teatteri petti lounastajan liian suolaisella ruoalla, mutta nyt maut maistuvat taas. Miljöötäkin on uudistettu, jottei hintojen korkeus niin tuntuisi. Riemastuttavinta Teatterin listalla on lauantai-iltapäivisin tarjottava aamiainen.

Yalumban Pinot Grigio on Etelärinteen uusi suosikkiviini. Samaan hengenvetoon on huomautettava, ettei muinaista suosikkia Lacrima Christia ole aikoihin nautittu. (Pitäisi kyllä.)

Omassa keittiössä on tehtailtu mustikkapiiraita yksi per viikko -tahdilla. Näin saadaan kontrolloitua, minkälajista rasvaa piiraaseen laitetaan. Kolesteroliarvot ovat edelleen tarkkailussa.

Etelärinteessä ei ole käyty sitten joulun. Suunnitelmissa on pakata eväät, ajaa Heinolaan ja yöpyä saunamökissä. Samalla kiitämme appivanhempiani tarkistuskäynneistä Rinteeseen.

Yes we can!

2009-01-20T18:41:00.002+02:00

Tänään jätin hyvinalkaneen pilatesharrastuksen väliin, sillä nyt tulee televisiosta Obama!

Koivut hälyttävät apua

2009-01-11T18:32:00.002+02:00

Täytyy ensi kesänä katsoa Etelärinteen koivikkoa ihan uusin silmin. Puut kuulemma hälyttävät apua linnuilta silloin, kun hyönteiset uhkaavat puita. Apua pyytävä koivu on vähemmän vihreä kuin lajikumppaninsa. Kaikkea tiede tietää!

Hyvää joulua!

2008-12-22T15:11:00.001+02:00

Lähdemme huomenna mökille joulunviettoon. Kuulumiset sitten välipäivinä. Rauhaisaa joulua kaikille!

Syksyn ruokareissuja

2008-12-05T17:46:00.003+02:00

Mihin meni syksy? Hukkaan.

Ei vaan. Se meni töissä. Muutamana viikonloppuna tuuletimme itseämme ulkosalla. Raportoimatta on jäänyt muun muassa ilahduttava Olive's. En enää muista, mitä kaikkea tarkkaan ottaen söimme, mutta hyvää oli. Pidän myös paikan sisustuksesta ja ennen kaikkea palvelusta. Ja talon suosittelema viini oli niin hyvin ruokaan sopiva, että olin nousta penkistä silkasta ilosta.

Mökilläkään ei ole vähään aikaan käyty, mutta jouluksi saatamme sinne mennä. Saunaan tulee nyt vesi suoraan järvestä kesät talvet, kiitos supraputken, joka kestää jäätymisen.

Yllättäen syksyn suosikkiruokapaikaksi on noussut Helsingin keskustan Stockan ravintola, siis se pöytiintarjoilupuoli. Sinne on helppo rysähtää ostoksienkin kanssa. Ruoka on hyvää, joskaan ei halpaa. Helposti saa myös varsin ekologisen aterian: suosikkiannokseni on siikaa ja juureksia. Lähiruokaa, eikä noista pääse paljon hiilidioksidiakaan!

Syysnäkymiä

2008-10-16T18:54:00.002+03:00

Mökin terassin portaiden edessä on ollut pari liuskekiveä. Aloin repimään kesällä nurmikkoa niiden laidoilta, jotta kivet tulisivat kokonaan näkyviin. Anoppi jatkoi puuhaa sinä viikonloppuna, kun en itse ollut paikalla.

Kun saavuin seuraavan kerran Etelärinteeseen, silmäni levähtivät. Kiviä olikin aika monta. Tältä näyttää nyt.

Rikkaruoho lautasella

2008-10-14T20:59:00.003+03:00

Söin viime viikolla rucolaa. Sitä oli ripoteltu muutamana päivänä erilaisten ruokien päälle ihan syksyn iloksi. Voileivän päällä se on erityisen hauskaa.

Kesken murkinoinnin alkoi kuitenkin olla wasabimaisia fiiliksiä. Todella katkera maku valtasi suun. Ja kas, rucolan seassa oli jokin rikkaruoho. Löysin sen lehtiä ja kukinnon, kun hieman tarkemmin katselin, mitä lautaselle olin siirtänyt. Olin siis myös syönyt sitä.

Elossa ollaan kuitenkin. Taidanpa ostaa vain purkkirucolaa vastedes.

JEEEEEEEE

2008-09-26T10:14:00.000+03:00

Yhdistetty käyttöönotto- ja lopputarkastus oli eilen. Läpi meni. Huomenna saunotaan :-)

Viimeinen rutistus

2008-09-12T10:21:00.001+03:00

Kuten huomaatte, olen ollut jo pitkään raportointikyvytön. Viikot menevät töissä, viikonloput raksalla. Nyt ovat vielä alkaneet iltaharrastukset.

Ensi viikolla saatamme kuitenkin saada saunaamme käyttöönottotarkastuksen. Itse en pääse lauantaina viimeistelytöihin mukaan, koska tulen työpaikalle purkamaan työsumaa. Tätäkin pikkukirjoitusta väsään taukotoimena kesken oikeiden töiden.

Pienet ystävämme

2008-08-31T21:30:00.002+03:00

Sääliksi kävi

2008-08-17T22:35:00.005+03:00

Purimme tänään koko kesän Etelärinteen pihassa olleita puutavarakasoja. Viimeiset kattopanelit vietiin sisään saunarakennukseen. Ilmankosteus oli niin kova, ettei suojamuovikaan auttaisi, siksi siirto. Pilkkuja oli jo yhdessä kappaleessa.

Hyödynsin yhden paketin paksuista muoveista: vein sen vastakaadettujen lupiinikasvustojen päälle. Näännytän lupiinit valonpuutteeseen seuraavan kahden vuoden aikana. Joskus tuohon kohtaan saattaa tulla hyötypuutarha, jos ei muuten niin pieneen kasvihuoneeseen, jonka alle lupiinien juuret jäävät.

Kun nostimme alimman muovin irti puulavoista, alkoi kuhina. Neljä harmaata jyrsijää kipitti edestakaisin todella hämmentyneen oloisina. Puulavan alla näkyi ruohosta ja sammalesta tehty pesä, johon vipeltäjät eivät kuitenkaan osanneet tai halunneet palata. Otukset olivat niin pöhköjä, että tulivat nuuskimaan saappaitani. Yksi yritti saappaan alle piiloon. Sinne ne jäivät pyörimään, kun raahasimme puulavat pois pihamaalta.

Taitaa olla lehtopöllöillä taattu ilta-ateria tänään.

Täysi mitta

2008-08-04T12:46:00.001+03:00

Yksi on varmaa: emme vähään aikaan syö valmiskeittoja.

Ylämäki, alamäki

2008-07-31T12:10:00.003+03:00

Aamulla ilmeni, ettei Harvian valmispiippu sovi Harvian vesipataan. Vesipadan savuaukko on padan takaosassa, joten liitos lähtee vaakasuorassa kohti piippua. Tällaista välipalaa ei Harvia itse tarjoa. Meillä tietysti on sekä pata että piippuelementti valmiina raksalla tämänpäiväistä asennusta varten.

Hiukset nousivat pystyyn.

Noh. Harvia neuvoi kääntymään Schiedelin puoleen. Oi, sieltä saikin todella hyvää ja ystävällistä palvelua! Tekninen neuvoja löysi kevyen ja kauniin ratkaisun. Kyse on sirosta metallipintaisesta valmispiipusta, joka sopisi mainiosti pataamme eikä lisäisi painoa lattian päälle. Meidän rossipohjan päälle ei voi kovin suuria harkkokuormia kasata. Schiedelin Rondo Plus (jota Harvia suositteli) on harkkojen sisään tehty valmispiippu.

Kun Schiedelin ihminen soitti raksalle (jossa itse siis en ole), kävi ilmi, että neuvokas vastaavamme oli timpurin ja rakennuttajan kanssa kehittänyt keinon hyödyntää Harvian valmispiippua. Teetämme puuttuvan liitoskappaleen.

Kaunis kiitos kuitenkin Schiedelille hyvästä palvelusta! Ja kiitos osaavalle vastaavalle työnjohtajalle!

Loppukiri

2008-07-30T14:48:00.003+03:00

Olen varsin huonolla omatunnolla töissä. Toinen puolisko tunnetalouttamme kun raataa sisäseinien parissa Etelärinteessä. Saan sieltä ajoittain tekstiviestiraportteja.

Jäljellä: tulisijojen asentaminen, wessan viimeistely ja terassin porras. Maalaamista ei liene lopputarkastuksessa arvioida, joten se saa odottaa. Sitten on luvallinen sauna.

Tapahtui muuten sellaistakin kesän aikana, että rakennustarkastaja bongasi meille ajellessaan lähikulmilta luvattoman rantamökin. "Milloinkas tuo tuohon on tullut?" Jaa-a.

Heilasta edelleen - sorsaa lautasella

2008-07-29T11:39:00.004+03:00

Viime lauantaina kokeilimme Heilan ravintolaa. Huomattakoon nyt, ettemme todellakaan olleet Heilissä, joka on heinolalainen tanssiravintola vaan lähiruokaparatiisi Heilassa. Söimme lounaan.

Ruokalista on laaja, mutta kun silmä osui sorsa-annokseen, valinta oli helppoa. Nyrkkisääntömme on, että ravintolassa kannattaa syödä sellaista, mitä kotona ei tehdä.

Tarjoilija huomautti ensin, että sorsa valmistuu hitaammin kuin muut annokset, mutta mihinkäs meillä oli kiire. Olimme jättäneet työmaan taaksemme ja halusimme oikein viettää lomaa.

Sorsan seurana oli tuhdit juustoperunat, oikein hyvät vaikken kermaisia tai juustoisia ruokia muutoin suosikaan. Itse linnunsiivu oli taikinakuoren alla ujostelemassa. Ei olisi tarvinnut ujostella! Maukasta oli, juuri oikea kypsyysaste eli väri ja rakenne kohdallaan.

Lisukkeeksi kuuluva raikas hillo oli kokilta unohtunut, ja hän toi sen pöytäämme itse kovasti asiaa pahoitellen. Samalla kokkia kovin kiinnosti, miten sorsa maistui. Maistuvuutta kysyivät myös molemmat tarjoilijat, joista toinen vielä mainitsi, ettei sorsa ylipäätään ole kaikkien mieleen. Jäi vaikutelma, ettei sorsa-annosta pahemmin tilailla Heilassa.

Minä väitän, että annos saattaa olla talon paras. Tavanomaiset pihvit ja lohiannokset eivät voi ylittää tätä kauniisti esillepantua herkkua. Toki täytyy myöhemmin kokeilla, millaisia muita houkutuksia listalla on.

Näin minäkin tekisin, jos olisi rahaa

2008-07-22T16:09:00.001+03:00

Pentti Linkola on Hesarin mukaan ostanut Heinolan ja Mäntyharjun rajalta erämaata rauhoittaakseen sen.

Hienoa. Etelärinne osoittaa kunnioitusta kaikille, jotka ryhtyvät sanoista tekoihin ekoasioissa.

Nyt on hiiri ja plakaatti

2008-07-22T09:24:00.001+03:00

Palasin lomalta töihin, joten pääsen nyt toimimaan niin kuin muutkin bloggaajat ;-) Viittaan tällä siihen, että valitin edellisen viestini kommenteissa hiirettömyyttä.

Se on ihan totta: vapaalla operoin Apple G4:n kanssa, eikä lisävarusteita ole. Mihin se hiiri ylipäätään osuisi, koska läppärini todella on sylissä, ei pöydällä. Olen itse liian töyssyinen hiiren alustaksi :-)

Muutoinhan hiiriä Etelärinteessä kyllä riittää! Liiankin kanssa.

Tässä plakaatti:

Briljantisti näin

2008-07-20T18:48:00.004+03:00

Oih. Sain Matkalla-Marjutilta Brillante Blog -palkinnon. Tähän kuuluisi nyt laittaa se plakaatti. En vain tiedä, miten sen laitan, toisin sanoen mistä sen jpegin oikein saan. Tietokonetaitoni ovat edelleen vähintäinkin vaillinaiset.

Plakaatin laittamista miettiessäni voin kehitellä ajatuksia siitä, kenelle sen itse annan, mutta sitä ennen uutisia Etelärinteestä.

Lauantaina vietettiin saunan terassin avajaisia. Se on 95-prosenttisesti valmis. Puuttuvat viisi prosenttia eivät selity laiskuudellamme, vaan laudat loppuivat kesken.

Toki terassi on käyttökuntoinen - mitäs nyt parista laitalaudasta. Niinpä istahdimme terassin kulmalle lasit kädessä skoolaamaan. Lauantai-iltana sää olikin mitä parhain pieneen juhlaan. Maisema esiintyi oikein edukseen.

Todistimme myös erinäisten luontokappaleiden arkirutiineja. Eräs lokki nimittäin vierailee tontillamme aina iltakahdeksan jälkeen. Ilmeisesti siihen aikaan alkavat maan madot pukata pintaan. Sen sijaan sisiliskot ovat häipyneet. En tiedä, ovatko ne munimassa vai hautomassa, mutta jotain lisääntymiseen liittyvää on meneillään. Ensimmäisellä porrasaskelmalla on nimittäin näyttäytynyt minikokoinen lisko. Parisenttinen lisko on kuulkaa varsin söpö.

Saunassa on ulko-ovikin paikallaan. Se on yhtä koristeellinen kuin ikkunalaudat, jotka nekin yllättivät meidät. Emme yksityiskohtia juuri tuijotelleet rakennusta valitessamme. Niitä nyt sitten vain tulee esiin, kun avaamme puutavarapaketteja. Laitankin ikkunan kuvan Brillante-plakaatin sijaan ;-)

Kaakelointi ja panelointi sen sijaan ovat vielä vaiheessa. Viimeinen rutistus alkakoon!

Takka saapuu

2008-07-16T10:22:00.002+03:00

Olipa päivä!

2008-07-14T22:42:00.004+03:00

Kaakelit olivat tämän päivän teema. Kaakelit ja pakkanen.

Olimme ajatelleet käyttää saunan pesutiloihin samoja kaakeleita kuin päämökin kylppärissä. Tulisi kivasti yhtenäinen fiilis rakennuksiin. Olisi antrasiitinvärinen lattia ja kitinvalkea seinä. Eikä tarvitsisi muuta kuin soittaa tuttuun rautakauppaan ja tilata vanhan kassakuitin avulla matskut, jotka isäni toisi mökillemme tiistaina (siis huomenna). Ei mitään kaupparyysäilyä, vain yksinkertainen puhelintilaus.

Sitten lueskelin jonkun rautakaupan esitettä. (huokaus)

Yhden kaakelin kohdalla sanottiin kestää pakkasta. Vai niin. Muutko eivät siis kestä? Olemmeko ostamassa laattoja, jotka paksahtavat säröille talven tullen??? Arrggh.

Koko saunamökin idea on, että sen voi huoletta jättää kylmilleen, toisin kuin tämän päämökin. Täällä on vettä putkissa ja lattiakaivoissa ja hajulukoissa, jotka on jollain vippaskonstilla tyhjennettävä pakkasenvarmasti tai sitten tuhlattava maailman energiavaroja tönön ympärivuotiseen lämmittämiseen.

Soitto rautakauppaan varmisti, etteivät ajattelemamme kaakelit kestä kylmää. (kirous)

Tekstasin kahdelle luottotietäjälle. (Tyypillisesti he ovat aina eri mieltä, joten sikälikin he toimivat hyvänä kaikupohjana kaikelle ongelmanratkaisulle.) Toinen sanoo, ettei ole kuullut moisesta ongelmasta, ja kuiviahan ne ovat ennen kuin jäätyvät. Toinen sanoo, et kandeis lämmittää mökkiä koko vuosi. Nounou, sanoin minä. Nyt on saatava oikeanlaiset laatat ja äkkiä, sillä laatoittaja tulee tiistaina (siis huomenna).

Pukkila on kotimainen valmistaja, joka varmasti ymmärtää pakkasta. Soitto Pukkilaan todisti, että esimerkiksi Natura-sarjan laatat ovat oikein hyvä vaihtoehto. Mutta ne pitää tyypillisesti tilata, koska kauppojen varastoissa niitä ei ole. Värimallit kannattaisi tarkistaa jälleenmyyjällä.

Soitto heinolalaiselle jälleenmyyjälle: heillä ei ole malleja. On siis soitettava ja lähdettävä Lahteen.

Samalla kun selvisi, missä Lahdessa näkee Pukkilan malliston, ilmeni että Lahden Kaakeli on hyvä liike. Soitin sinnekin. Sanoin myyjälle, et jos teillä on kauniita pakkasenkestäviä laattoja varastossa, myy ne meille nyt. Ja niinhän hän myi.

Ajelimme takaisin Heinolaan takakontti laattoja ja saneerauslaastia täynnä. Ongelma ratkaistu.

Illalla saapui remonttireiska valmistelemaan huomisen kaakelointia. Kerroin pikkuepisodistamme. Hän: onhan se saneerauslaasti pakkasenkestävää?

Arrggh! (No oli se.)

Asfalttia

2008-07-11T19:40:00.003+03:00

Ihanaa olla vaihteeksi kaupungissa. Kun kävin iltapäivällä postissa hakemassa saapuneita lähetyksiä, kävelin hitaasti ja nostin katseeni tavanomaista korkeammalle. Ihailin vanhoja kivitaloja, ja haistelin ilmaa. Aurinko paistoi paljon kuumemmin kuin Heinolan metsissä.

Jos olisimme jääneet raksalle (onpa epäkunnioittava nimitys Etelärinteelle), olisimme viimeistelleet jo pukuhuoneen panelointeja. Maanantaina alkaa kosteuseristyksen laittaminen kylpytiloihin. Mutta kaupungissakin pitää käydä, ei vähiten siksi, että mies on aika lailla uupunut ja itse asiassa vilustunutkin. Nyt levätään hieman ennen seuraavaa rutistusta. Meikä tietty pyykkää samalla.

Hyvä merkki on se, että katselin tänään keittiön hyllyjä sillä silmällä. Vanha ruoanlaittoinnostus saattaa palata. Asioilla kun on luonnollinen kulkunsa, ja nyt pari vuotta on kokkaus ollut alamaissa. Kyllä se sieltä vielä palaa...

Nopeita ruokia

2008-07-10T10:04:00.005+03:00

En ole edes uskaltanut katsoa, millaisia herkkuja ruokablogeissa on tarjoiltu tänä kesänä. Meillä kun syödään hyvin nopeita aterioita, jotta aikaa jää rakentamiseen ja lepäämiseen. Hyvä esimerkki - ja nimenomaan siis hyvä - on Knorrin valmiskeittosarja. Porkkanakorianterikeitto on oikein passeli.

Kaupungissakin on luotettu muiden apuun eli syöty usein ulkona. Kämpin kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa oleva Strindbergin Bakficka yllätti jo olemassaolollaan. Harva muukaan tuntuu paikasta tietävän, sen verran tyhjää siellä oli. Kävimme kuitenkin pikalounaalla siellä nauttimassa jättikokoisen leivän ja ruokaisan salaatin. Paikka on valoisa ja rauhallinen, joten sinne vaan kaikki alennusmyyntien uuvuttamat kiertelijät toipumaan.

Odotan syksyä, jolloin ehdimme syödä jotain hitaasti itse valmistettua, jopa jonkin ohjeen mukaan tehtyä.

Ekologinen lokero

2008-07-09T09:49:00.003+03:00

Ruokakulttuurit yhtenäistyvät

2008-07-08T14:03:00.003+03:00

Kuten mainitsinkin, pistäydyin Suomen rajojen ulkopuolella, tarkemmin ottaen Pohjois-Englannissa. Tuli samalla todetuksi, että kaikkialla saa nykyään samanlaisia ruokia. Esimerkiksi kalafile, juurespyre, uuden maailman valkoviini ja jälkiruoaksi omenapiirakka - eipä juuri paikallisuus tunnu.

Itse söin maaseutupubissa thairuokaa, kun olin jo korviani myöten täynnä paistettu proteiini plus höyrytetty vihannes -yhdistelmiä.

Aamiaiset ovat Britanniassa ennallaan. Päädyin todellakin nauttimaan aamuisin papuja, paistettuja kananmunia ja paahtoleipää, koska pelkällä hedelmäjogurtilla ei jaksanut kello yhteen, jolloin vasta saimme lounasta. Loppuviikosta aloinkin jo näyttää punakalta paikallisväestön tapaan - ilmeisesti verenpaine ehti nousta suolan, rasvan ja tiukan työtahdin seurauksena :-)

Toisaalta olen UK:ssa oppinut arvostamaan makean, suolaisen ja rasvaisen liittoa. Keksin kerran aamiaisella nimittäin kokeilla, miltä hillo maistuu kananmunien ja leivän kanssa. Oli yllättävän hyvää, varsinkin kun en syö hilloja koskaan muutoin. Marmeladikin maistuu vain Lontoonmatkoilla.

Ihmisluonteen ihmeellisyydet

2008-07-07T11:59:00.003+03:00

Vietin viime viikon ulkomailla työasioissa, ammatillisilla kursseilla tarkemmin sanottuna. Työt etenivät mökillä rivakasti tästä huolimatta. Minähän olen raksalla lähinnä siivonnut ja kokannut omia maalaus- ja vahausurakoita odotellessani. Lisäksi autan mielelläni tiedonhankinnassa ja tinkimisessä sekä toimin sparraajana ja mielipideautomaattina ;-) Mutta takaisin tähän ulkomaa-asiaan.

Reissussa tapasin mielenkiintoisia ihmistyyppejä. Oli muun muassa klassinen tapaus, jossa kolmikymppinen ilmeisen lahjakas ja hauskannäköinen nainen ihan muka viattomasti kietoi pauloihinsa kurssia vetävän kuusikymppisen miehen. Kaksikon fyysinen etäisyys alkoi olla aika lyhyt torstain illallisella... Lieneekö siinä sovittu jo jatko-ohjauksestakin.

Oli toinenkin tuttu juttu. Kaksi osallistujaa otti yhteen ryhmätyössä niin, että toisen oli loppujen lopuksi poistuttava hetkeksi. Kyse oli sanasodasta aivan kirjaimellisesti. He eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko yksilöllisyyttä korostava yhteiskunta vapaa vai vastuuton.

Meidän tiimin työ sujui suuremmitta välikohtauksitta, joskaan aluksi kirjurimme ei olisi halunnut kirjata, mitä tiimi kirjoitti. Hän väkisin halusi vaihtaa jutut oman mielen mukaiseksi. Tämä onneksi huomattiin ajoissa.

Saunaraksa on niin toinen maailma kuin tuo kurssi. Täällä vallitsevat fysiikan lait. Puutavara on painavaa ja maan vetovoima kova. Mitä ilmeisimmin matalapaineen takia olen myös kroonisen unelias.

Uutisiakin on luvassa parin viikon päästä. Veimme vesinäytteen tutkittavaksi. Porakaivovetemme on todennäköisesti hapanta ja rautaista. Nyt se kuitenkin saadaan selville mittaamalla, ei arvaamalla.

Työ kuvina

2008-07-05T12:15:00.003+03:00

Mikä ei kuulu joukkoon?

2008-06-27T21:08:00.002+03:00

Kuusi sukeltelevaa kuikkaa, metsänpohjaa nuuskiva supikoira, karut kalliorannat - ja jäätelöauton pimputus.

En tiedä, mihin se jäätelöauto tarkkaan ottaen parkkeerasi mutta tidididi-tidididi-diddididdidi kuului sisään asti. Käsittämätöntä.

Lisää nisäkkäitä pliis

2008-06-25T10:28:00.001+03:00

Nyt hieman listoja.

Etelärinteessa pongatut lajit: linnut

laulujoutsen
härkälintu
kurki
kuikka
kalalokki
tiira
sinisorsa
sepel- tai uuttukyyhky
räkättirastas
peippo
kirjosieppo
mustarastas
kuhankeittäjä (kuultu)
käpytikka
punarinta
västäräkki
käki (kuultu)
tervapääsky
kanadanhanhi
metsäkirvinen (ehkä)

Etelärinteessä pongatut lajit: nisäkkäät

rusakko
supikoira

Hyönteisiä emme ala luetteloimaan. Kaloja ei olla vielä saatu. Kasvit vaativat opiskelua.

Saunan hahmo valmis

2008-06-24T21:48:00.006+03:00

Vesikatossa ollaan, ja on syytäkin. Jatkuvasti sataa.

Tältä näytti muutama päivä sitten. Tämän jälkeen on tapahtunut rakennuksen sisällä kaikenlaista. Muun muassa lattiavasat ja rossipohjan kannatusrimat on asennettu. Huomenna laitetaan lattiaan levyt ja villat ainakin pesutilojen puolelle.

Ikkunatkin ovat jo paikoillaan. Ikkunalaudat ovat kauniit - en tiennyt, että ne ovat niin koristeelliset.

Grillimarinadeista

2008-06-23T09:03:00.003+03:00

Juhannuksena marinoitiin vihanneksia ja hieman lihaakin öljyn, balsamicon, yrttien ja pippurin avulla. Grillasimme myös ilman marinadeja.

Jälkimmäinen vaihtoehto on parempi. Kun ruokaan joka tapauksessa laitetaan pippuria, yrttejä ja öljyä jälkeenpäin, etukäteen ei niin tarvitse läträtä. Toki liha vaatii valmistelut, mutta vihannesten kanssa on toisin.

Johtopäätökset: Panosta hyvään oliivi- tai rypsiöljyyn. Rouhi pippuri juuri ennen ruoan valmistumista. Nauti vihannesten raikkaudesta.

Tekniikkavinkki: Jamie Oliverin hölskyteltävä maustehakkuri on oiva peli nimenomaan mökillä. Sillä voi heilutella pippurien lisäksi myös yrtit kivaksi tahnaksi esimerkiksi öljyn sekaan. Saimme vempeleen lahjaksi, joten emme tiedä, mistä niitä saa tai mitä ne maksavat. Niillä näkyy kyllä olevan oma sivunsa, joten markkinointi on voimallista.

Loma!

2008-06-22T16:16:00.003+03:00

Tältä näyttää maailma pihakeinussa maaten.

Vihannes poikineen

2008-06-20T17:32:00.002+03:00

Juhannuseväät

2008-06-20T17:07:00.005+03:00

Kroppaa kolottaa, päivän työ on valmis, ja on aika aterioida. Tänään syödään samaa kuin huomenna. Mitään varsinaisia reseptejä ei ole, vaan joka päivä grillaamme jotain seuraavasta listasta.

1,5 kg sikureita
1 kg punaista paprikaa
1 kg keltaista paprikaa
1 kg fenkoleita
3,5 kg kesäkurpitsoja
2 kpl entrecoteita
500 g karitsan sisäfileitä
250 g raakamakkaraa
450 g t-luupihvi

Marinadina on rypsiöjyä, pippureita ja yrttejä, joskus seassa on balsamicoa, joskus jopa chiliä. Paprikoihin ei edes laiteta mitään.

Juomina on luottonimiä. Peter Lehmannin Barossa on ehkä hieman liian jytkyä vihanneksille, mutta on meillä valkoviiniäkin, luomuisaa Custozaa Italiasta. Tätä kirjoittaessani siemailen valkoista vermouthia.

Kyllä nyt kelpaa. Hyvää jussia kaikille! Ciao!

On kaksi tapaa

2008-06-18T21:02:00.003+03:00

Olemme menossa sateenkin uhalla pönöttämään mökkiimme. Jotkut muut viettävät juhannuksen kaupungissa. En ihmettele, olemme itsekin harrastaneet parvekejusseja. Helppoa, kotoisaa, lämmintä.

Me aloitamme juhannuksenvieton varmaankin takkatulella, jotta tunnelma on sopiva -ja sisäilma kuivuu. Jos sataa, unohdamme saunaprojektin hetkeksi ja luemme kirjoja. Takaraivossa tietysti tikittää kello, joka kertoo, ettei hirsi saisi olla homesuojatta ainakaan kahta viikkoa pidempään. Näin kosteilla ilmoilla pilkkuja ilmaantunee pikemminkin. Mutta nyt en ajattele sitä, koska mitään en voi asialle tehdä.

Ette muuten usko!

2008-06-16T20:42:00.004+03:00

Hyvä jos uskoimme itsekään. Nimittäin: raksalla tuli tänään totaalitenkkapoo. Perustus on osin vääränkokoinen. Siihen jäi rungon pystytys.

Monenko lukijan silmät pullistuivat?

Vika ei ollut perustustentekijän eikä perustuskuvien tekijänkään. Talofirman antamat perustusten mittapiirroskuvat olivat vinksallaan. Kaikki niitä seuranneet menivät metsään. Näin ainakin nyt olemme tietävinämme.

Onneksi olin minä puhelimessa eikä mies. Olin kyllä juuri iltapäivällä töissä sanonut, että varmaan kaikki sujuu hyvin, kun kukaan ei soita. Hiljaisuus johtui kuitenkin siitä, että vastaava odotti sopivaa hetkeä soittaa. Ilmeisesti ajatteli, että työpäivää ei passaa häiritä. Odottivat myös talovalmistajan kantaa, jota ei kuitenkaan tämän päivän aikana kuulunut.

Huomenna kuulemme, kuinka tästä eteenpäin. Voi korjaantua pieninkin keinoin. Virhe on ilmeisesti vain jossain tukipilareissa, ei koko sokkelissa.

Raportoin puolestani vastaavalle työnjohtajalle meille saapuneista perustusvaiheen laskuista. Hyvä että avasin suuni. Yhdestäkin oli jäänyt pois 25% alennus. Asia korjataan huomenna.

Näin meillä. Toivottavasti teillä menee paremmin. Jos haluatte elämäänne haasteita, alkakaa toki rakentaa.

Lähin naapurimme

2008-06-15T10:51:00.002+03:00

Viikonlopun makupaloja

2008-06-15T10:44:00.003+03:00

Ostimme perjantain Heila-käynnillä Hans Peteriä. Kyse on Lumola-juustosta, jota valmistetaan Kiuruvedellä. Lehtijutun mukaan sitä on Linnan juhlissakin syöty. En ihmettele.

Ostimme myös perinteisen Muorin rusinapitkon, jossa selvästi on rasvaa enemmän kuin kotipullissa. Kyllä näillä saa kolesterolin kohoamaan :-)

Lisäapuna on ollut pientuottajien makkaroita ja nyt vielä Sahlmanin viljatoffeeta. Juu, viljatoffeeta. Se on intiaanisokerista, luomuviljoista ynnä muusta luontaisesta keitetty toffee, jota sitäkin saa Heilasta. Todella vahva maku, enemmän kuin rustiikkinen!

Testasimme toista Pihamaa-viiniä, Tyrniä. Nyt sattui kohdalle sellainen, josta nimenomaan emme pidä. Olen aivan varma, että vanhempiemme ikäpolvi kyllä pitäisi. Jatkossa Pihamaan Tyrniä viedään tuliaisena lähipiiriin, itse pitäydymme Kuivassa Pihamaassa.

Kasvia pukkaa

2008-06-14T12:31:00.002+03:00

Koivujen katveesta

2008-06-14T12:02:00.007+03:00

Tämä tontti on kuin viidakko. Tarkemmin ajatellen tämä on viidakko. Viidakko-sana viittaa viitaan, näin ollen Suomessakin voi olla viidakko. Meillä on.

Ajatus kirposi sademetsän suuntaan eilen, kun saavuimme kuuden jälkeen maalle. Metsän metakka oli huumaava: kaikki linnut huusivat kilpaa. Osa äänistä muistutti apinoiden kiljumista. Mitään ei kuitenkaan näy, koska puiden lehdet ovat niin suuret ja linnut maastopuvuissa.

Tänä aamuna raivasin nurmikentän laidan tiheikköä viikatteella. Miehen aika menee nyt tyttöystävästään eronneen kaverin terapointiin puhelimessa. Saattaa jäädä tänään laituri korjaamatta.

(En saa kuvia ohuen verkkoyhteyden yli Bloggeriin, yritän myöhemmin uudelleen.)

Joskus näinkin

2008-06-10T19:51:00.001+03:00

Perustus on valmis etuajassa. Nyt vain odottelemme itse hirsipaketin ja pystytysporukan saapumista ensi viikolla.

Odotellessa tietysti tilailemme terassilautoja ja kalusteita.

Tralalaa.

Saunan perustus

2008-06-07T20:58:00.000+03:00

Kuhankeittäjä, vasara ja van gogh

2008-06-07T13:10:00.003+03:00

Terveiset lintuparatiisista. Paraikaa kuhankeittäjä ja käki kilpailevat alueen akustisesta hallinnasta rastaiden kanssa. Luonnonääniin sekoittuu alkava perunoiden keittoporina ja ruosteisten naulojen nitinä.

Istun jälleen täällä mökkisohvalla raportoimassa tapahtumia. Mies irrottaa jättimäisen ponttonilaiturimme hapertuneita lautoja, ja minä aloin laittaa lounasta. Teimme eilenillalla myöhäisen pikavisiitin Heilaan: konjakkigraavattu lohi saa seurakseen keltaisia vangogh -pottuja. Perunat on pakattu sympaattisesti paperinarulla suljettuun paperipussiin. Jälleen lähiruokaa - tuottaja on Nastolasta.

Luksustelimme aamiaisella. Söimme sitä aiemmin mainittua Pusan paholaisenkankkua, maustepiimäkakkua siis. Hyvänen aika mikä aikamatka. Humahdimme molemmat maun myötä seitsemänkymmenluvun lapsuuteen. Eikö ole muuten luottamustaherättävää, että tuottaja on laittanut nimensä ja kännynumeronsa kakkupakkauksen etikettiin? Eivät selvästikään pelkää valituksia. Pitäisikö laittaa kiitostekstiviesti? Mieli tekisi.

Revin äsken itsekin (uudella vasaralla :-) nauloja irti laiturin laudoista sen, minkä kroonisen aralla peukalollani pystyn. Teen lähinnä kantohommia ja kaikkea sellaista, johon riittää vasen käsi. Nurmikonleikkuun jätän kuitenkin ensi viikonloppuun. Vihermattomme ei selviä, jos jyrsin sen liian lyhyeksi, sen verran kuivaa on ollut. Niinpä voin jatkaa nokkosten ja koiranputken kitkemistä koristekasvien seasta.

Totta puhuen, viikonlopun aikana pitäisi tehdä yksi powerpoint-presis valmiiksi... Töin työkoneen tänne.

Äsken muuten mies soitti rannasta kännykällä. Käski äkkiä ottaa kiikarit ja tarkastaa, mitä vastarannalla purjehtii. Kanadanhanhipari poikasineen siellä mennä nyykötti eteenpäin. Missähän ne ovat aiemmin luuranneet, kun ei olla tavattu? Onneksi ei olla, lintukirjamme mukaan kyseinen laji saattaa tykätä huonoa, jos ihminen häiritsee pesimistä. Huomattakoon vielä, että ne siis eivät ole valkoposkihanhia, niitä kaupunkirantojen kakkajia vaan vielä suurempia samannäköisiä otuksia.

No niin, potut ovatkin juuri kypsymässä, nyt vain kala pöytään ja popsimaan. Hyvää viikonloppua kaikille.

Ujo vasara?

2008-06-02T09:33:00.002+03:00

Hei Heinolasta Heilan minä löysin

2008-06-01T11:16:00.003+03:00

Eilen vihdoin pääsimme Heinolan Heilaan. Jos joskus olen silmät vesissä maistellut ravintolaruokaa, nyt liikutuin ideoiden ja tuotteiden runsaudesta. Miten kekseliäitä ja innokkaita ruoan pientuottajia Suomessa onkaan!

Heilan laadukas liha- ja kalatuotetiski on vain murto-osa tarjonnasta. Myytävänä on erilaisia leivonnaisia, upeita leipiä, kuivatarvikkeita (mm villivihanneskeitto - lisää vain vesi :-), luomumaitoa, vihanneksia, tuoreita mansikoita, makkaroita ja oikea shop-in-shop, jossa myydään tilaviinejä. Emme todellakaan lähteneet tyhjin käsin. Eikä tuo lista ole kattava.

Oli jännittävää katsella valmistajien osoitteita pakkauksista. Useimmat olivat Itä-Hämeestä tai sen naapuripitäjistä. Heinolalainen Dorrit on Kalkkisissa sijaitsevan Pihamaan ohella ehkä kuuluisin tuottaja. Tämä tietysti voi olla päijät-hämäläinen perspektiiviharha...

Ilahduin erityisesti hauskoista tuotenimistä. Ostimme Kaesan kuitupiikkejä ja Pusan paholaisenkankkua. Kaesat ovat puolukalla höystettyjä ruistikkuja, jälkimmäinen on maustekakku :-)

Mukaan lähti myös hauskasti pakattuja keittoaineksia ja Kuivaa Pihamaata. Kuiva Pihamaa on viini, joka ei tietenkään ole samanlaista kuin välimerelliset herkut mutta erittäin erittäin kelvollinen ruokaviini. Yllätysvieraamme nauttivat Kuivaa sellaisenaan ja vaikuttivat ilahtuneilta.

Poiketkaa ihmeessä Heilaan, jos ajatte Heinolan sivuitse moottoritietä. Heilahan sijaitsee kätevästi Heinolan pohjoisen liittymän kupeessa. Nyt saatte te lähiruoan ja luomun puolesta puhuvat kuluttajat näyttää, että teette niin kuin sanotte. Kuluttajatutkimuksissahan usein ilmenee, että luomua halutaan ja siitä ollaan valmiita maksamaankin - mutta kaupat kertovat ihmisten sittenkin ostavan sitä halvempaa.

Heilaan on päästävä joka perjantai! Näin sitä alkaa taas Rinsu kirjoittamaan ruoastakin ;-)

Yhteydet toimivat

2008-05-31T18:10:00.002+03:00

Istun mökkisohvassa ja kirjoitan tätä. Sain vartti sitten langattoman internetyhteyden toimimaan. Nyt alkavat e-raportit Etelärinteestä.

Tänään emme ole tehneet mitään. Yllätysvieraat saapuivat nauttimaan terassimme rauhasta. Päivä on kulunut kellotta. Kohta tosin täytyy harkita illallisen valmistamista.

Maanantaina tämä rauha ratkeaa, sillä kaivinkone alkaa perustusten kaivuun. Viikon kuluttua tontti on aika erinäköinen. Veimme tänään avaimen työnjohtaja-valvojalle, jotta he pääsevät portista.

Unohdin muuten taannoin kertoa, miten kipeäkätisenä selvisin siivouksesta. Ratkaisu oli anoppi! Hän on supertarmokas ja siivoaa mielellään. Niinpä mökki raikaistui kertaheitolla.

Tapahtui viikko sitten

2008-05-26T10:43:00.000+03:00

Rakennuslupa tuli.

Kesäuutisia

2008-05-22T12:44:00.001+03:00

Kaksi uutista vaikuttaa Etelärinteen kesäkokemuksiin. Ensinnä, koivun kierrelehtitauti uhkaa ihanaa pikkumetsäämme. Toiseksi, kesästä on tulossa lämmin.

Voi ja oi.

Vinkkejä ensi talveksi

2008-05-19T20:43:00.002+03:00

Ensi talvena Etelärinne on kylmillään. (On tämäkin hetki alkaa suunnitella ensi talvea :-)

Sain tänään vinkin, kuinka välttää vessanpytyn ja lattiakaivon vesilukkojen jäätyminen. Merisuolaa sekaan niin, ettei vesi voi enää jäätyä. Ei tarvitse pumpata ja pyyhkiä laitteita kuivaksi - sehän ei kuitenkaan onnistuisi sataprosenttisesti. Ei tarvitse laittaa pakkasnestettäkään, joka ei ole hyväksi ekosysteemille.

Arvaa mitä mä just näin

2008-05-18T22:10:00.002+03:00

En millään malta olla toitottamatta mökilläolon ihanuutta kaikille, joille vain kehtaan soittaa myöhäiltoina. Kun päivä on pulkassa, ateria nautittu ja työhiet suihkutettu harmaavesisysteemiin, tekee heti mieli valistaa ystäviä maaseudun ihmeistä. (Ikään kuin he eivät tietäisi :-)

Lauantain fantastisin kokemus sattui avohakkuun laidalla. Olin mökkitiellä ällistelemässä revittyä maisemaa. Sotatantereet varmaan näyttävät samalta kuin metsätyökoneenkäyttäjän työmaa. Kaikki on nurin ja rikki.

Mutta hakkuiden lomassa on elämää - muun muassa matalassa ojassa uiskentelevia sammakonpoikasia, jollaisia en olekaan nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Kyykin tuijottelemassa kaikessa rauhassa noita yksioikoisia pyrstökkäitä, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ihmeellistä kahahtelua yläpuolelta. Nostin katseeni ja silmät taatusti revähtivät lautasiksi. Kurki heilutti laiskasti siipiään muutaman metrin korkeudessa!

En ole koskaan ennen nähnyt kurkea luonnossa. Nyt sain ihastella sen huikeita värejä ja valtavaa kokoa hyvinkin läheltä. Lintupolo ei ollut tajunnut, että ihminen kykkii maisemassa. Ryntäsin takaisin mökille. Mies seisoo järven rannassa silmät lautasina ja sanoo: Arvaa mitä mä just näin. Kurki lensi tosta muutaman metrin päästä.

Luonto: syventävät opinnot

2008-05-05T17:51:00.003+03:00

Käväisin kotimatkalla Akateemisessa "tuhoisin" seurauksin. Iltaluettavaa:
- Mossberg & Stenberg, Maastokasvio (Tammi 2007)
- Koskimies, Suomen lintuopas (WSOY 2005)
- Pretor-Finney, Pilvibongarin opas (Atena 2008)

Tarttui neljäskin, hieman vakavampi kirja, joka on erittäin mielenkiintoinen: Kuhmonen & Niittykangas, Maaseudun tulevaisuus Ajattelun käsikirja (Maahenki 2008)

Luonnon lumoissa

2008-05-04T20:58:00.001+03:00

Sunnuntain HS kertoo Helsingin Vartiosaareen muuttaneesta nunnakunnasta, joiden hiljaisuusretriiteissä tarkkaillaan luontoa ja kontemploidaan.

Olin ilahtunut jutusta. Tein nimittäin täsmälleen samaa itse mökillä: hiljakseen tallailin ympäri tonttia ja pysähdyin katselemaan kasveja ja kuuntelemaan lintuja. Istuin teekuppi kädessä rannassa, ja niin alkoivat eläimet tottua minuun. Kaikenlaisia visertäjiä liikkui yläilmoissa ja maanpinnassa, ja vedessä kääntyilivät erikokoiset kalat.

Korkealla koivun oksanhaarukassa oli isokokoisen lintuparin pesä. Luulin ensin heitä rastaiksi, mutta sitten päädyin kyyhkytulkintaan. Ilmeisesti ne eivät ole niitäkään, ainakaan jos uskon pesimäpaikkatietoja. Lienee hankittava kiikarit. Pidän pesää silmällä jatkossa ja raportoin :-)

Järvenlahdella sukelteli iso lintu, jota en ilman opaskirjan esiintymistietoja saanut heti tunnistettua, vaikka tutunkuuloinen ääni kuuluikin. Nyt tiedän: se oli kuikka (no niihinhän me olemme tottuneet) eikä siis kaakattava kaakkuri. Kuikkamme pesii vastarannalla.

Joutsenet puolestaan olivat häipyneet näkymättömiin. Saattaa johtua naapurien takaisesta naapurista, joka rakentaa mökkiä hyvin satunnaisesti mutta sitäkin meluisammin. Voimallinen traktorin möyke ilahdutti meitä muun muassa lauantai-iltapäivänä. Sunnuntaiaamuna sen sijaan heräsimme toisen traktorin ääneen: viljelijä oli peltotöissä pienen metsän takana. Emme tietenkään oleta, että maata viljellään härkien vetämin auroin, joten emme siis valita :-)

Jälkientunnistusoppaan avulla tein 99% varman havainnon ketunjäljestä. Tassu oli sattunut pehmeään mutaan, joten jälki oli erinomainen. Kettu lienee myös pöllyttänyt västäräkin pelkiksi höyheniksi. Käsittääkseni petolinnut jättävät enemmän jätettä kuin sulat ja untuvat...

Niin, oli Suomen kesä parhaimmillaan, vaikka vasta on toukokuun alku. Mitähän kaikkea vielä näemme?

Kevyin rantein

2008-05-02T10:44:00.001+03:00

Etelärinteen remontti- ja rakennushuolet ovat jättäneet varjoonsa sen, että meillä on mökki. Siis että nyt vihdoin on paikka, jonne mennä jopa vain oleskelemaan. Viimeaikaiset työleirit tosin eivät ole ihan sellaisia rentoutumisen muotoja, joista olemme haaveilleet :-)

Pakkasimme vapun alla kaupunkikeittiöstä kattiloita, vateja, säilytysrasioita ja muita keittiötarvikkeita mökille vietäväksi. Nyt viikonloppuna jatkan kesään valmistautumista valikoimalla petivaatteita. Samalla mietitään, kuinka päästään eroon huonekaluista, joita edelliset omistajat meille jättivät. Ne ovat markkeeranneet toimintojen paikkaa - tässä syödään, tässä istutaan - mutta eivät todellakaan ole makumme mukaisia.

Mökkikeittiö kuitenkin avataan vasta perusteellisen pesun jälkeen. Hiiret kun ovat jättäneet näyttäviä jälkiä ympäriinsä. Tätä kesänavausta kuitenkin hidastaa se, että sain juuri äsken siteen ja tuen oikeaan käteeni. Työperäinen rasitusvamma yritetään saada kuntoon ennen kuin se varsinaisesti edes alkaa pitämällä kättä levossa.

Kukas nyt hankaa kloriitilla keittiön??? Vastaus tähän ja muihin kiperiin kysymyksiin seuraavassa kirjoituksessa :-)

Jäät lähtivät Etelärinteestä

2008-04-27T17:39:00.003+03:00

Melkein näyttää kesältä.

Itä-Häme luettavana

2008-04-21T21:51:00.001+03:00

Itä-Häme on "Heinolan, Hartolan, Sysmän, Joutsan ja Pertunmaan paikallislehti". Näin on präntätty lehden sivun kaksi ylälaitaan.

Koska mökkimme sijaitsee yhdessä näistä kunnnista, saamme lehden kotiosoittteeseemme Helsinkiin. Näin suhteemme mökkipitäjään vahvenee. Sitä paitsi olen ollut nuorena töissä Esan kirjapainossa, joka Itä-Hämettäkin julkaisee, joten suhdetta kyllä piisaa.

9. huhtikuuta julkaistu Itä-Häme otsikoi muun muassa seuraavasti:

Vierumäki hyvällä kasvu-uralla
Kaksi ehdokasta Heinolan kappalaiseksi
Mökkiläiset haluavat äänensä kuuluville
Nykymökki sisustetaan kuin kaupunkikoti
Kelirikkokaudesta tulossa vaikea
Mika Waltaria muistellaan Sysmän kirjastossa

Lehdessä on 44 sivua, joten ihan vaatimattomasta läpyskästä ei ole kyse. Itä-Häme on verkossakin.

Etelärinteen halkopino

2008-04-20T21:49:00.002+03:00

Kevään merkit ja pari nimmaria

2008-04-20T21:30:00.003+03:00

Tapasimme lauantaina kolme naapuria neljästä. He tutkivat rakennuspiirustuksia ja kuulivat sepustustani. Lopputulos: nimet piirtyivät paperiin. Vain yksi nimi puuttuu. Tämän espoolaisen tapaamme alkavalla viikolla.

Minun rämpiessäni naapurien tonteilla (oikeastaan vain toinen niistä oli hankalan matkan päässä: meidän tonttimme toinen pää on aika ryteikköinen, ja maiden välissä on oja) talkooväki raivasi pihaa. Anoppi leikkasi oksasaksilla korkeita tuntemattomia kasveja, jotka kuulemma pitää leikata joka kevät maan tasalle. Appi auttoi poikaansa koivunrunkojen katkomisessa. Meikäläisen faija karsi isoja oksia vesurilla, meikä itse silppusi pieniä oksia oksia murskaimella.

Aika hevi viikonloppu. Molemmat päivät paiskottiin töitä. Näin esteet ylimaallisen saunakokemuksen tieltä yksitellen kaatuvat.

Mutta se murskain on kuulkaa kiva peli. Rutsruts, sanoivat oksat ja muuttuivat hakkeeksi.

Kynsienpureskelua

2008-04-16T18:52:00.003+03:00

Viikonloppuna oli määrä kiertää naapurit ja saada kaikkien hyväksyntä rakennuslupahakemuksen toiselle puolelle. Kun kuulimme lauantaina, ettei 1,90-metrinen ulko-ovemme ehkä menisi läpi rakennustarkastuksessa, jätimme naapurit kiertämättä. Koska Heinolan tarkastajat ovat niin sanotusti notorious, emme ottaneet riskejä. Olisi parasta näyttää naapureille lopullisia kuvia. Liian varhain päivätty hyväksyntäallekirjoitus olisi saattanut pysäyttää hakuprosessin.

Nyt on selvinnyt, ettei oven korkeutta tarvitse muuttaa. Näin ollen julkisivu - tai koko rakennuksen design itse asiassa - on aiempien kuvien mukainen. Olisimme hyvin voineet kiertää naapurit. Eikö mitä, nyt saatiin tästäkin viikon viive. Niitähän me kaipaamme. Jo vain.

Lisähuolia aiheutti viikon aikana myös se, ettei yksi naapureista enää vastannut puhelimeen! "Numeroon ei saada yhteyttä." Visioin jo uusia ongelmia: yksi nimi puuttuu, siis ei rakennuslupaa. Tänään yhteydenotto kuitenkin onnistui. Hän ei ollut joutunut sairaalaan eikä kuollut (!). Puhelin vain oli ollut epäkunnossa. Ensi lauantaina tapaamme.

Noh. Ei tässä vielä kaikki.

Koska Honkan kuvissa oli kaikenlaisia epätäsmällisyyksiä, olemme pyytäneet uusia kuvia luvanhakuun. Emme esimerkiksi halua rakennustarkastajien ajattelevan, että rossipohjamme varaan muurataan muuri. Tai että lauteiden alla on boileri (joka vaatisi aivan omanlaisensa jätevesikäsittelyn nykyisellään kaavaillun saunapallon sijaan).

Kuvia ei kuitenkaan kuulu. Tai siis vastausta kysymykseen, milloin kuvat tulevat, ei kuulu. Myyjä ei vastaa soittoihini. (Ei taida tietää, että bloggaan tästä :-) Huomenna soitan jostain vieraasta numerosta. Emme todellakaan aio käyttää nykyisiä kuvia hakemuksessa. Naapurikierroksella niitä voidaan käyttää, koska tarvittavat muutokset eivät koske julkisivua.

Olo projektin onnistumisen suhteen on tällainen:

Kääk. Kolme kertaa kääk.

2008-04-13T21:48:00.003+03:00

Huhhuh, sanon. En ihan heti jaksa mennä rakennusprojektin käänteisiin - joita siis piisaa - vaan raportoin ensin pihatöistä.

Kaadoimme lauantaina viisitoista puuta. Puita jymähteli tantereeseen tasaiseen tahtiin, kun metsätöistä innostunut ystävämme kaatoi niitä. Minun tehtävänäni oli karsia vesurilla pikkuoksia latvoista ja isoista oksista. Se on muuten erittäin palkitsevaa puuhaa.

Jatkan karsimista ensi viikonloppuna, koska ihan kaikki risut eivät ole vielä omillaan vaan pitävät vielä kiinni emo-oksastaan. Tavoitteena on saada kolmenlaisia kasoja: moottorisahaa ja halkaisukonetta vailla olevat runkopuut, kirveellä katkottavat pikkuklapit, hakekonetta odottavat risut. Kun tämä isojako on valmis, koneet rahdataan paikalle. Varmasti halkoja hakataan kesän aikana käsinkin, mutta kunhan nyt saadaan suurin urakka läpi ja piha tyhjäksi ennen rakennustöitä.

Viikonloppuna paikalla kävivät myös vastaava työnjohtaja ja maaperätutkija. Molemmilla oli huonoja uutisia. Ensinnäkin maaperä on vääränlainen. Edullista ja nopeaa ruuviperustusta ei voida käyttää, koska maa on savimoreenia. Siellä on liikaa kiviä. Ne estävät ruuvien kääntämisen maahan - edessä on vähän väliä iso musa. Lisäksi vesi on aika pinnassa. Laatta ei olisi hyvä ratkaisu. No, sitä emme ole missään vaiheessa edes harkinneet.

Vastaava taas valaisi meitä rakennuskuvissa olevista ongelmista. Nyt alkaa puhelin- ja sähköpostirumba asioiden korjaamiseksi. Rakennuslupaa ei siis vieläkään voida hakea. Tiukoille menee, varsinkin kun perinteinen pilariperustus vie enemmän aikaa (ja rahaa) kuin ruuviperustus. Tuli siis tuplaviivästys. Viikko 25 häämöttää jo, ja sitä ennen pitäisi kaiken olla tehtynä, jotta pystytysporukka voi aloittaa oman työnsä.

Olen silti optimisti. Pysymme alkuperäisessä aikataulussa. Mies ei usko tätä. Kumpi voittaa?

Messukuulumiset

2008-04-08T21:34:00.002+03:00

Viime viikonlopun Oma Mökki -messut tarjosivat paljon kivaa katseltavaa. Siellä joutui oikeastaan jonkinlaisen kulutushurmoksen partaalle: teki mieli vaikka mitä tarvikkeita omalle mökille. Laitureita, kompostoivia vessoja, terassirakenteita, puutarhakasveja, uudenlainen mattoteline, takkoja. Ja rantasuihku!

Jotain ostimmekin: Beefeaterin grillin! Tosin noudammme sen vasta viikolla Kaasuvalon Unioninkadun myymälästä.

Oli oikein mieltälämmittävää löytää laitureita, joita ei tehdä painekyllästetystä puusta vaan Lunawoodin lämpökäsitellystä puusta. A-laitureiden sinänsä passelit laiturit hävisivät pelin saman tien. Lunawoodin puuta olemme ostamassa myös terassiimme. Terassinpuut jätettiin saunapaketista kokonaan pois. Honka toimittaa tyypillisesti vain painekyllästettyä puuta.

SpaDealers tuo ja myy hauskaa rantasuihkua, jossa voi pistäytyä uimisen jälkeen - tai miksei muulloinkin, jos niin haluaa. Vesi suihkuun tulee helpoiten puutarhaletkusta. Mustan korkean muovirakenteen sisällä se lämpiää käyttökelpoiseksi - pelkän auringonvalon voimin. Tietenkään suihkussa ei voi rampata koko ajan, vesi ei lämpiä ihan niin nopeasti. Mutta jalkoja voisi huuhdella useampikin uimari.

Ihastuin myös hyvinsuunniteltuun Kombirenkiin, joka on kodinhoidon yleisapu. Samaan vempeleeseen saa ison ja pienen pyykin kuivumaan, petivaatteet tuulettumaan ja matot puisteltaviksi. Laitteen päässä olevan Mattokaverin avulla mattoja saa heiluteltua tehokkaasti myös yksin. Ei kannata kokeilla sitä kuitenkaan silloin, kun lakanat kuivuvat vieressä :-) Ilahduttavaa oli sekin, että tämä tuote valmistetaan Suomessa. Grillithän ilmeisesti kaikki tehdään Kiinassa, jopa se meidän ostamamme.

Tällä kertaa pääsimme kirjamyyjien ohi ostamatta mitään, mutta esitteitä tuli puoli reppua. Niitä luettiin koko sunnuntai.

Hurmaava Olo

2008-04-06T18:42:00.003+03:00

Söimme illallisen Olossa hyvän ystävän seurassa. Kyllä kannatti: yrttimenussa juomineen on hinta-laatu-suhde ehkä kaupungin paras. Lisäksi Olo on välttänyt joitain muita huippuravintoloista vaivaavan ynseän palvelun - henkilökunta oli fantastisen ystävällinen mutta silti luonteva.

Koska annokset ovat pieniä, jaksaa Olossa syödä kahdeksankin ruokalajia. Me tosin söimme vain viisi. Vastaavasti viiniannokset ovat pieniä - viiden viinin paketin jälkeen on edelleen toimintakuntoinen, vaikka olisi niiden lisäksi juonut alkudrinkinkin. Menu viineineen maksoi 90 euroa per henkilö.

Skandinaavista linjaa noudattava Olo vaalii mietoja makuja. Kuvassa hauskan pastapeiton alla piileskellyt lammasannos, joka suli suussa.

Viime lauantaina lunta riitti

2008-04-01T21:42:00.001+03:00

Vähän lunta, paljon suunnitelmia

2008-03-23T11:42:00.006+02:00

Kävimme mökillä eilen. Paikalle saapuivat myös LVI-suunnittelijamme ja asemakuvan piirtäjä, joka on auliisti vastaillut muihinkin kysymyksiin :-)

Lunta oli niin vähän, että pääsimme autolla pihaan asti. Aurinko paistoi kirkkaasti. Oli riittävän lämmintä terassilla istumiseen, joten palaveri pidettiin siinä. Koska mukaan ei tullut juomakelpoista vettä, emme keittäneet kahveja. Lumesta olisi tietty voinut sulattaa, mutta koska olimme paikalla varsin lyhyen aikaa, miitinki pidettiin kuivin suin.

Saunan paikka on aika lailla selvillä. Kunnan virkamiehet sen toki aikanaan merkitsevät, mutta teimme omia mittailuja, jotta voimme kaataa lisää puita oikeasta kohtaa. Kyllä tulee taas halkoa kaupunkikakluuniin! Ei tietenkään ensi talveksi, mutta sitä seuraavaksi. Ensi talven elelemme vanhan halkovaraston lämmittäminä.

Pohdimme myös vesiratkaisuja - tai lähinnä jaoimme samansuuntaisia näkemyksiämme... Mahdollisimman luonnonmukaista. Saunan vesi tulee järvestä käsipumpulla, ja sitä lämmitetään padassa. Saunan alle tulee saunakaivo, josta vesi imeytyy maahan. Ei suihkuja, ei boilereita! Ne jotka välttämättä haluavat modernin kylpyhuonekokemuksen pysytelkööt päämökissä. Tai kaupungissa ;-)

Mökin takana olivat mielenkiintoiset jäljet. Ilves tai susi. Sääli ettei Mikä tästä meni -kirja tullut mukaan! Varmaan vieras oli metsästämässä rusakoita tai metsähiiriä, joiden myös havaitsimme kulkeneen hangella. Yhdet oravan jäljet pantiin myös merkille. Sen sijaan kirkkaasti sirkuttavat linnut jäivät tunnistamatta.

Avanti, etiäpäin!

2008-03-20T13:01:00.001+02:00

Mitä opimme tästä saunahankkeesta? Ettei kannata olla liian järkevä. Että menee vaan ja ostaa.

Joidenkin mielestä meidän ei ehkä kannata oppia moista, koska mökkikin mentiin vaan ja ostettiin, ja sitten tuli pieniä vesivahinkomutkia matkaan.

Toisaalta olemme hankkineet samalla menetelmällä kaksi asuntoa, ja ne olivat molemmat oikein kivoja. Työpaikkoja on tullut valittua yhtä reippaalla otteella, ja nekin ovat olleet oikein kivoja. Löysimme itse asiassa toisemmekin yhtä vauhdikkaasti, ja kohta on viisitoista vuotta mittarissa.

Että näin.

Vauhdikasta pääsiäistä!

Ki-sum-ma

2008-03-16T17:49:00.001+02:00

Kuulin tänään, että sumerinkielinen puutarhaa merkitsevä sana ki-sum-ma on tarkkaan ottaen sipulien paikka.

Saunakaupat tehty

2008-03-13T21:50:00.003+02:00

Sanoimme tänään kyllä Honkarakenteen Jälkipeli-nimiselle saunalle. Mallia hieman muutellaan meidän makuumme. Ennen kaikkea se ei ole pyöröhirttä. Toisekseen, terassin päälle tulee kattoa, ja huonettakin pidennetään.

Kilpailija nimeltään Tervapääsky jäi kakkoseksi. Se on toki kaunis mutta valintaan vaikuttivat muutkin syyt, muun muassa hinta.

Pystytysporukka tulee Honkan kautta. Päästään siitäkin murheesta. Viikolla 25 nousee saunanen meidän rantaan. Juhannuksena ei vielä saunota, koska meille jäävät kaikki sisätyöt heinäkuun loman ajaksi.

Nyt alkaa muu suunnittelu ja lupien hakeminen.

Rutistusta ja lepoa

2008-03-11T21:36:00.002+02:00

Vielä kerran tarjoukset kahdelta hirsisaunafirmalta. Ihan kohta ratkeaa.

Nyt kamomillateetä vilkkaan päivän iltaan, että saa unen tarpeeksi varhain ja on virkeä huomenna 10 tunnin työpajassa. Flow-viikko. Kaikki virtaa eteenpäin.